refrain:
Lopussa kiitos seisoo
ja matkan varrella kadotitte musta kaiken heikon,
mä en tahdo paeta.
Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin.
Harvoin olin tyhjänpanttina, asetin tavotteita.
Aivan liian aikasi astelin valokeilaa.
Hajonneita unelmia mahtuu historiaan,
Mutta ilman niitä en ois kasvanu isoksikaan.
Isästä peilautuu paljon pojan tän kuva.
Arvostan luovuutta ja teen asioit oman pään mukaan.
Voittajaks ei synnytä, mut siihen kasvaa voi.
Ja hyvä valmennus saa asennevamman pois.
Ympäristö puhaltaa tuulta sun purjeisiin,
mut perämies, luotsi ja kapteeni on kaikki sun heinii.
Ei, nii helppo ku kuvittelis,
mut oon oppinu maalaa ennen ku kuivuu sivellin.
Ja mul on tarpeeks väriä ympärillä,
ja periaatehan on et täält hävitään ystävinä.
Ootte lojaalisii, oon kiitollinen siitä,
Ja vaik täs oon Ralphe, teitä Nikon nimes kiitän.
refrain
Matkani varrel ystävyyssuhteit on revenny,
vaik koitan punoo ne yhteen,
se ei korvaa ajan menetyst.
Vanhat kaverit, vahvat kalterirajat sulkee.
Ku piiri ei saa ilmaa, se on tapana muuraa umpeen.
Kaikki kasvo ja se muutti lähimaastoa.
Viel joskus kosketus ystäviin saattaa käsist kadota.
Ennen tulehtu suhteet, niiden annettiin hajota.
On opittu parantaa avoimet haavat ajoissa.
Mä tiedän, et ystävist jokainen on lojaali,
siks mä luotan mun hengen ystävii en käsin ohjaimii.
Avaudun harvoin ja harvoille,
ku silmii katsotaa, ollaan tarkkoi kattoes.
Ku ongelmat alkaa kasaantuu kasvoille
on pakko jakaa tietoo, et pääsee takasin jaloilleen.
Ihmettelen miks moni suhde jäi taakseni,
niin mä pahoittelen.
Anteeksi.
refrain
Täydellinen ystävyys saa muuttumaan persoonat,
uudet puolet esiin, ku me tavattiin jo kersoina.
Persoja toisille monii monii vuosii
ja ekat kunnon dokaamiset, viinapullot puokkiin.
Jos sä muistat, kannoin jättäriltä sut himaan,
ja sä selitit siin matkal miten rakastat sun Tiinaa.
Silti me muututtiin, kasvettiin erilleen.
Nyt eri piirit, eri paatit laskettiin vesille.
Maailma muuttuu, ja ihmiset sen mukana.
Ja vaikka mitä luvataan, nii toisemme viel hukataan.
Ne on menneitä, menneitä aikoi ne.
Mut jossain vaiheessa tyttöön mä vaihdoin ne.
Alleviivan ongelmat mun oman pääni sisällä,
se on rakkaut, draamaa, anarkiaa, mitä suhde sisältää.
Vaikee löytää se merkitys kaikkeen,
nyt näkemiin mun rakkaat,
vaik on lähteminen vaikeet.
Et säki ymmärrät miks hidastan
Ja välillä toimin ku epävireinen kitara
Mä haluun nähdä ja kokee paljon muutaki
Ku vihan turhautuneisuuden ja huulaa huutamist
Ja sillon ku seinät on kaatumassa päälle
Mä toivon että sinä oot auttamas eikä lääkkeet
Mä koitan pitää kiinni järjest joka karkais
Mä oon vast parikymppinen pää täynnä harmait
Mun on pakko toimii ja nähdä tänään
Koska mun asenne juurtaa lapsuuden pihoilta tähän
Ja just siihen mä oon sidoksissa
Ja se pino niskas odottaa viel kiinni sitomista
Kun se koko pino lopult kaatuu maahan
Niin eiköhän ne loputki ongelmat saavu vastaan
Kai tähä risukasaan joskus osuu valon loisto
Ja just niinä hetkin mä aistin sen toivon
En lankee samaan, astu paksun puhees kuullen.
Oon ollu muuten kuuro, en tee poikkeust tässäkään
Eikä saada vittu sitä oikeut tästäkään
Mua sattuu, silti paljon hyvää tässä nään,
yks on etten ikin enää päästä sua lähellekkään
Sä saat mut taas murtuu yksinää palasiks, siks en sua sääli
muuttuu rautaki lasiks
Hymyt tunteel heitellään, täs on pakko kipuun tottuu
Mä oon tehny virheit ja nehän täs nyt vituttaa
Mut aika haavat parantaa ja ehkä takas sinut saan
Mun kohal ei voi sellast satu tapahtuu
Kun sataa, oon se jätkä jonka edes yössä haavat sattuu.
Lopussa kiitos seisoo
ja matkan varrella kadotitte musta kaiken heikon,
mä en tahdo paeta.
Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin.
Matkani varrel ystävyyssuhteit on revenny,
vaik koitan punoo ne yhteen,
se ei korvaa ajan menetyst.
Vanhat kaverit, vahvat kalterirajat sulkee.
Ku piiri ei saa ilmaa, se on tapana muuraa umpeen.
Kaikki kasvo ja se muutti lähimaastoa.
Viel joskus kosketus ystäviin saattaa käsist kadota.
Ennen tulehtu suhteet, niiden annettiin hajota.
On opittu parantaa avoimet haavat ajoissa.
Mä tiedän, et ystävist jokainen on lojaali,
siks mä luotan mun hengen ystävii en käsin ohjaimii. Avaudun harvoin ja harvoille,
ku silmii katsotaa, ollaan tarkkoi kattoes.
Ku ongelmat alkaa kasaantuu kasvoille
on pakko jakaa tietoo, et pääsee takasin jaloilleen.
Ihmettelen miks moni suhde jäi taakseni,
niin mä pahoittelen.
Anteeksi.
Täydellinen ystävyys saa muuttumaan persoonat,
uudet puolet esiin, ku me tavattiin jo kersoina.
Persoja toisille monii monii vuosii
ja ekat kunnon dokaamiset, viinapullot puokkiin.
Maailma muuttuu, ja ihmiset sen mukana.
Ja vaikka mitä luvataan, nii toisemme viel hukataan.
Ne on menneitä, menneitä aikoi ne.
Alleviivan ongelmat mun oman pääni sisällä,
se on rakkaut, draamaa, anarkiaa, mitä suhde sisältää.
Vaikee löytää se merkitys kaikkeen,
nyt näkemiin mun rakkaat,
vaik on lähteminen vaikeet.