Hajonneita unelmia mahtuu historiaan, Mutta ilman niitä en ois kasvanu isoksikaan.
Arvostan luovuutta ja teen asioit oman pään mukaan. Voittajaks ei synnytä, mut siihen kasvaa voi.
Ja hyvä valmennus saa asennevamman pois.
Ei, nii helppo ku kuvittelis,
mut oon oppinu maalaa ennen ku kuivuu sivellin.
Ja mul on tarpeeks väriä ympärillä,
ja periaatehan on et täält hävitään ystävinä. Ootte lojaalisii, oon kiitollinen siitä,
Matkani varrel ystävyyssuhteit on revenny, Vaik koitan punoo ne yhteen, se ei korvaa ajan menetyst.
Ku piiri ei saa ilmaa, se on tapana muuraa umpeen. Kaikki kasvo ja se muutti lähimaastoa. Viel joskus kosketus ystäviin saattaa käsist kadota.
Ennen tulehtu suhteet, niiden annettiin hajota.
On opittu parantaa avoimet haavat ajoissa.
Mä tiedän, et ystävist jokainen on lojaali,
siks mä luotan mun hengen ystävii en käsin ohjaimii. Avaudun harvoin ja harvoille, ku silmii katsotaa, ollaan tarkkoi kattoes. Ku ongelmat alkaa kasaantuu kasvoille on pakko jakaa tietoo, et pääsee takasin jaloilleen.
Ihmettelen miks moni suhde jäi taakseni, niin mä pahoittelen. Anteeksi.
Täydellinen ystävyys saa muuttumaan persoonat, Uudet puolet esiin, ku me tavattiin jo kersoina. Persoja toisille monii monii vuosii...
Silti me muututtiin, kasvettiin erilleen.
Nyt eri piirit, eri paatit laskettiin vesille. Maailma muuttuu, ja ihmiset sen mukana.
Ja vaikka mitä luvataan, nii toisemme viel hukataan.
Ne on menneitä, menneitä aikoi ne.
Alleviivan ongelmat mun oman pääni sisällä. Se on rakkaut, draamaa, anarkiaa, mitä suhde sisältää. Vaikee löytää se merkitys kaikkeen.
Tartu mun käteeni juostaan pois täältä
Paikkaan jossa säästytään pahalta säältä
Rakkauden ovi on vaikee avaa ja sulkee
En pysty käskee sydänt, turha salata tunteit
Sivut on lopus, kirja ei oo suljettu
Väärää tietä harhaan kilpaa kuljettu
Matka ei lopu ennenku on vika sivu käsis
Tie pois kivust voi kulkee kivun läpi
Ketään en erottele, ei ero tee meille
muutakun pahaa ja paha ei meistä terveit tee
Sen näki jo nuoren lähelläni
Jos herätin huomioo pysty syrjinnän must näkee läpi
Frendin ulkonäkö, täs tapaukses syöpä
Olin ainoo joka tajus ennenku se oli myöhäst
Opin ettei kukaan selvii elämäs kauan
Muistan teidät mun sydämes, levätkää rauhas
Aika on opettaja mut se oppilaansa tappaa
Tien nimi on loppu ja siitä vaan saa matkaa
Ja vaan saamatta kolhuja omaan nahkaan
Ystävä on ainoa auttava käsi, joka vastaa
Ja vitut elämäntavoist, haudataan hyvinvointi,
syödää roskaruokaa ja hakataa nyrkil toisii
millää ei oo välii, sidotaa kohtuudet kahleisii
Ja puetaa maailman vääryys totuuden vaatteisii
Tartu mun käteeni juostaan pois täältä
Paikkaan jossa säästytään pahalta säältä
Rakkauden ovi on vaikee avaa ja sulkee
En pysty käskee sydänt, turha salata tunteit
Sivut on lopus, kirja ei oo suljettu
Väärää tietä harhaan kilpaa kuljettu
Matka ei lopu ennenku on vika sivu käsis
Tie pois kivust voi kulkee kivun läpi
Oonko hereillä vai näänkö valveunta
Mun elämä on rakennettu vasten tulta ja se kuulostaa pahalta
mutta väkisinki monen uskotaan karkaavan
Ne haluis sitä, ne haluis paljon muutakin
Mut tosipaikan tullen täällä määrää aina muu laki
"kaikki hyvin" niille skidist asti kerrottiin
Ja on kaikki hyvin kunnes lyödään himast verhot kii
Joskus sporas istun viereen kituvan miehen
Ja mä kipuan sen mieleen, mies eksyny tielleen
Ruhjeit kasvois, kertoo tuskan kierteest
Betoniviidakos ei paljon toivol siel tee
Ja menettäny kaiken mitä kerran oli
Teki elämästä taiteen, kohtaloista kovin
Ihmisten myötätunto hävii päivät käy vähiin
Yksinäisen miehen testamentti kirjoitettu käsin
Tartu mun käteeni juostaan pois täältä
Paikkaan jossa säästytään pahalta säältä
Rakkauden ovi on vaikee avaa ja sulkee
En pysty käskee sydänt, turha salata tunteit
Sivut on lopus, kirja ei oo suljettu
Väärää tietä harhaan kilpaa kuljettu
Matka ei lopu ennenku on vika sivu käsis
Tie pois kivust voi kulkee kivun läpi
Jos oot olemassa luoja suojele meit kaikelt pahalta
Miks musta tuntuu et piru on tullu meijät kavaltaan
Kasvot on maailma lyöny vasten mun kasvoja
Ja vasten mun tahtoo vakuuttaa mut katsomaan
Poika huutaa juopuneelle äidillensä "miks meet"
Nyt naurun sijast kysytään kuka se viimesenä itkee
Kuka paiskoo kii ovet, vitun liian nuoren pelon vaistoo niin monet
On vaikee lähestyä tiettyjä tilanteita
Koska tässä maailmas sä et mitää ilmatteeks saa
Välil on parempi sanoo jotai ku antaa olla
Tietyis tilanteis yks sanaki voi parantaa monta
Kaikkee ei voi kuvaa sanoiks, pidän ne sisäl pään
Mut ruukku tihkuu juuri sitä mitämitä se sisältää
Ihmisii on helppo lukee, ei korvii tarvitse
Ja itse aiheutetut riidat, ne voi sopii vaan ite
Lapsi matkaa yksin keskel yötä
On äidil huolii ja liikaa työtä
Yrittää olla niin sitkee, mut sisimmässään se itkee
Äidin rakkautta kaipaa, vaivaa kaipa siit on liikaa
Ei tiedä minne vie tie tää
Mut tietää et yksin yöt viettää
Tartu mun käteeni juostaan pois täältä
Paikkaan jossa säästytään pahalta säältä
Rakkauden ovi on vaikee avaa ja sulkee
En pysty käskee sydänt, turha salata tunteit
Sivut on lopus, kirja ei oo suljettu
Väärää tietä harhaan kilpaa kuljettu
Matka ei lopu ennenku on vika sivu käsis
Tie pois kivust voi kulkee kivun läpi