Tiet eros, Vitun äkkii Tajutont, miten kaikki muuttuu yhtäkkii Tyhmä ku luulin, et vast kuolema erottas En pois ottas yhtäkään muistoo En unohtaa tuu yhtäkää katuu enkä puistoo Muist välittäminen on arvokast ku kulta Pidän mieles niin vaikeudet väistyy lopulta
Mitä elämält haetaan, nyt tiiän viimeistään
ja elän tätä päivää kuin viimeistä En aio paeta, ei kukaan pärjää yksin Rakkaut jaetaan, kans surui ja pettymyksii
Miten elämä voikaa itkettää ja naurattaa samalla Kaikki omalla tavallaan muuttuu Pitääki kasvaa, lapseks ei voi juuttuu Joltain motivaatioo puuttuu, välil putoo Ympäristö kuuro, ei kuule hätähuutoo Elämä kovempaa ku luut on, aina välillä Mut täysillä, pitää painaa välillä Välillä tuntuu ettei välii millään Ei jaksa millään, mut en luovuta hevillä Sillä saanut oikeet ihmiset kokoon Edelleen samaa verta, niin ku vato loco
ja lopus kiitos seisoo, just teille Perheelle, frendeille, Saanu mut oikeille teille
Maltsun shorty, maast pienikin ponnistaa Välil sataa niskaan, välil taas onnistaa Ja niin usein kelaan et mitäköhän Jos elämä ois yhtä pitkää humalaa vaan Usvaa vaan, Ei sattuis joka vanha haava Kaikki rakkaus auttaa, ku elämä kuskaa vaan Saa hymyn huulille, ei pelkkää tuskaa vaan
Mistä alottaa, pitkä tarina takana,
Vielki pelottaa tuunko erottaa,
Todellist ja unta toisistaa,
Silloin kauan sitte oli yksin ja täysin tolaltaan, Kaikki niskaan kaatu paineet kasvoi,
Kaikki mitä olin kokoon saanu,
elämä otti pois mitä antoi,
Ja teki niistä verisii haavoi,
Jotka pisti varmasti miettimään, Haluanko elää.
Jos näin paljon joutuu sietämään,
Yhen matkan varrella kiertämää mutkii,
Ottamaa vastaan iskui, jotka tappaa sisältä,
Hukkaa onnen, antaa tuskan viiltävän.
Kaikki muuttuu se on elämää tätä,
Elämä pettää, mut ilman se ei jätä,
Rakkautta, sitä mikä pystyssä pitää, Elämä jatkuu, älä unohda sitä.
Mä tunsin ne tunteet jotka kuljetti laivaa,
Ne teki musta uhrin aina uudestaan, vaikka
Toiveet oli jo tulevaisuudesta harmaat,
Ainoo syy miks jaksoin oli nää rakkaat.
Sytytin kynttilän, katsoin sen loistoa, Yritin ymmärtää, miks alas aloin vaipua,
Tunsin kaiken niin selvästi iholla,
Et luulin etten pysty enää itkeä ilosta.
Kynttilän liekki se syttyy taas uudestaa,
Katson sitä pää pystys, pystyn sen tuntea,
Oon nyt valmis, mitä tulee eteen sitte, Ei oo väliä vaikka veisi sitte tieni minne,
Pieni virhe taikka oikee pilke silmäkulmas,
Opettaa mua pitämään viettii siihe minkä lupaan.
Kaikki tää oliki vaa harhaa,
Mä löysin onneni, enkä enää nähny pohjaa.
Tapahtu niin paljon väärää,
Mut ne ei pystyny tappaa mun valtavaa unelmien määrää.
Mä pysyin vahvana vaik oli vaikeeta,
Mun sisäl sielu se kaipaa rakkautta.
Se on se juttu mikä pystyssä pitää,
Elämä jatkuu, älä unohda sitä.
Pakkohan tässä on kirjoittaa vielä toinen merkintä blogiin tälle illalle, niin hyvältä kaikki nyt näyttää.:)
Vedin yhden maratonin loppukesästä ja lokakuussa pääsen sitten juoksemaan huippunopealle reitille ja yrittämään enkkaani.
Aloitan kyllä hieman varovaisemmin kuin viimeksi, jolloin juoksin hiukan yli 3:30 vauhtia maratonin ekat kilsat.
Maltilla ja järjellä tulee hyvä aika, koska kunto vaikuttaa kovalta jo nyt ja maraan on vielä aikaa reilu kuukausi.:)
Sen lisäksi saan ajokortinkin aivan näillä näppäimillä ja pääsen heti ajamaan mussukan autoa.:)
Ajokortti ja kova uusi enkka maratonilla siis tuloillaan.:)
Aivan hemmetin hyvältä siis näyttää.:)
Lisäksi parisuhdekin kukoistaa, meillä menee paremmin kuin koskaan.:) Siitä osoituksena viime päivät.:)
Olen siis yhtä hymyä, ei voisi enää paremmin mennä.:)