Joo, eka jakso ilmesty jo 1. päivä (siis Englannissa, Suomessa nähtäneen töllöstä joskus vuoden 2013 puolella [edit: ookoo, twitterin uusien tietojen mukaan näköjään 2012 kesällä, mutta SILTI siihen on liian kauan]), mutta meikäläinen vasta viime yönä, kun ei nukuttanut, jaksoi ladata kyseisen jakson ja katsoa sen netistä silmät verestäen.
Kannatti. <3
Hihittelin ja hykertelin ja päästin säälittäviä fanityttökiljahduksia, ja siinä jaksossa oli niiiiiin paljon kaikkea minkä tahtoisin jakaa kaikkien kanssa, jotta kellekään ei jäisi epäselväksi, miten upea sarja on kyseessä. ><
Ja kerronkin pätkiä sieltä ja täältä, joten spoilereita välttää haluavat, poistukoot nyt.
Ensinnäkin, vuoropuhelut oli aivan mahtavia monin paikoin. Kuten nyt tämä:
Sherlock: “Yes, punch me, in the face. Didn’t you hear me?” John: “I always hear punch me in the face when you’re speaking, but it’s usually subtext.”
Tai sitten se, että jopa Irene shippaa Sherlockia ja Johnia:
Irene: “Does that make me special?” John: “I don’t know, maybe.” Irene: “Are you jealous?” John: “We’re not a couple.” Irene: “Yes, you are.” John: ”For the record, if anyone out there still cares, I'm not actually gay.” Irene: ”Well I am. Look at us both.”
Hahaaaaaaaaaaaaa kyllä.
Jos lesbo dominatrix voi rakastua mieheen, niin miksei sitten hetero armeijatohtorikin...? ;D
Plus kaikki muut upeat kohdat mitä kyseisessä jaksossa oli. Kuten joulun vietto Baker Streetillä ja se seikka, että Lestradekin oli siellä (joulu on perhejuhla, mutta tämä se hengailee "sosiopaatin" kämpillä mieluummin, outoa siitä huolimatta, että onkin riitaa muijan kanssa o_O), ja se miten Sherlock soittaa viululla joululauluja ja kaikki nggggh. >> <<
Ja se miten KUKAAN EI SATUTA MRS HUDSONIA tai lentää alas toisen kerroksen ikkunasta. <3
Ja se miten Lestrade, tunnollinen poliisi, kysyy pokkana tämän tapahtuman jälkimainingeissa: "Exactly how many times did he fall out the window?" 8D
Ja se miten oblivious Sherlock on, mitä tulee flirttailuun. Sille voi ehdotella mitä vaan ja ei mene perille. Lähestulkoon tähän malliin:
ja paras:
Ja joku joka ei jostain syystä tajua viimeistä, katsokoon tämän pätkän:
XDDD
Ainut mitä mulla oikeastaan on huonoa sanottavaa, liittyy Mycroftiin ja sen vittuiluun Sherlockille. Joo joo, Sherlock on neitsyt. So what?! Tukehdu sateenvarjoosi, paskiainen. Osakkeesi laskivat ja pysyvästi. D:<
Nyt pitäs varmaan seuraavaks ottaa työn alle seuraava jakso.
Ja odottaa itku kurkussa tuottarin kolmatta ja viimeistä. T^T
moi mun nimi on maisa, oon fanityttö mut väsään tässä minikokosta party poison-maskia fimosta. mitähän tästäki tulee, hu0h, mua alkaa hävettää tää. :D
Mark Jansen (Epica) kanto miut lavalle kesken keikan
ja itkin vuolaasti siel lavalla ku Simone niin ihanasti hymyili miulle
emmie muuta tehnykään ku itkin ilosta
Aaaah! Se oli niin todentuntunen ♥ ♥
Täysimittainen palaaminen muutama vuotta takaperin kun olin tähän (teille fiktiiviseen) henkilöön palavasti rakastunut. Yleensä kaikki Kenshinkuvat on tyhjääntuijottavia nättipoikajapskeja, mutta tässä otoksessa on sitä fiilistä mitä entisen salamurhaajan pimeältä puolelta kaivataan. Tämä puoli on se, joka toi hahmoon niin paljon syvyyttä, että pihi Karlankin päätyi ostamaan noista kirjoista omaksi lähes kaikki.
ei vittu oikeesti tappakaa mut ennenkö kuolen tänne D::
saan tääl taas näit vitun aww- kohtauksia :D:D:D:D Siinä he istuvat, sängyllä, Nipa Peten sylissä, rakastuneina, toisiaan katsellen, mitään sanomatta
Kaikki maailmatkaan
Meitä ei vois koskaan
Erottaa toisistaan
Valovuodetkaan