On helppo hengittää, kun ensin ymmärtää
Mitä meistä jälkeen jää, kun kaikki häviää
Kun silmät avautuu niin totuus paljastuu ja toivo kipinä sammuu
Pysähdyin miettimään tarkoitusta elämään
En löytänyt jumalaa, en ketään muutakaan
Minua auttamaan, päätin luovuttaa ja lähteä kulkemaan
Tielle pimeään jäin nyt yksinään
En kestä päivääkään jäädä oravanpyörään
Kulkemaan, uudestaan
Samaa vanhaa toistamaan
refrain:
Mielummin mä kuolen seisaaltaan, kuin jatkan elämääni polvillaan.
Ja me taistellaan aina uudestaan, ennen kun maahan kaadutaan.
Kun aika pysähtyy ja pilvet väistyy, ei enää pelottaa voi kylmä hautakaan
Tahdon lepäämään ikuiseen hämärään
refrain (2x)
Kun loppu lähestyy, sitä ensin hämmästyy
Sen jälkeen pelästyy, mutta kaikki järjestyy
Ei ole sääliä katseessa,
Mies tappaa koiransa
Ei lämpöä kosketuksessa,
Mies hakkaa vaimonsa
Ei ole toivoa kotona,
Mies jättää lapsensa
Ei kyyneltä silmäkulmassa kun
Mies jättää kotinsa
Ei ole palavaa rakkautta
Kun mies tuhoaa tunteensa
Ei intohimoa suhteessa
Kun mies menettää otteensa
Ei mies katso eiliseen
Ei hän usko huomiseen
Hän elää tässä hetkessä
ja valuu kyynel silmästä
kertosäe:
Minä muuraan sydämeni umpeen
Hautaan tunteeni kuoppaan
Opetellaan alusta aloittamaan
Opetellaan anteeksi antamaan
Ei revitä vanhoja haavoja
Ei käännetä veistä haavassa
On aika kääntää sivua
On aika jatkaa matkaansa
Ei ole valoa tunnelissa
Ei ole parempaa huomista
Ei mies tunne ylpeyttä
Vaan rypee itsesäälissä
Mies tarttuu hiljaa aseeseen
Ja pyyhkii silmästä kyyneleen
Hän kiroaa synkän elämäänsä
Ennenkuin päättää päivänsä
Minä kylvän epätoivon siemeniä
Minä sammutan toivoni kipinöitä
Romahdus on kynnyksellä
Mielikuvitus on sen lääkkeenä
Ei ole sääliä katseessa,
Mies tappaa koiransa
Ei lämpöä kosketuksessa,
Mies hakkaa vaimonsa
Ei ole toivoa kotona,
Mies jättää lapsensa
Ei kyyneltä silmäkulmassa kun
Mies jättää kotinsa
Ei ole palavaa rakkautta
Kun mies tuhoaa tunteensa
Ei intohimoa suhteessa
Kun mies menettää otteensa
Ei mies katso eiliseen
Ei hän usko huomiseen
Hän elää tässä hetkessä
ja valuu kyynel silmästä
kertosäe:
Minä muuraan sydämeni umpeen
Hautaan tunteeni kuoppaan
Opetellaan alusta aloittamaan
Opetellaan anteeksi antamaan
Ei revitä vanhoja haavoja
Ei käännetä veistä haavassa
On aika kääntää sivua
On aika jatkaa matkaansa
Ei ole valoa tunnelissa
Ei ole parempaa huomista
Ei mies tunne ylpeyttä
Vaan rypee itsesäälissä
Mies tarttuu hiljaa aseeseen
Ja pyyhkii silmästä kyyneleen
Hän kiroaa synkän elämäänsä
Ennenkuin päättää päivänsä
Minä kylvän epätoivon siemeniä
Minä sammutan toivoni kipinöitä
Romahdus on kynnyksellä
Mielikuvitus on sen lääkkeenä
"Minä muuraan sydämeni umpeen
Hautaan tunteeni kuoppaan
Opetellaan alusta aloittamaan
Opetellaan anteeksi antamaan
Ei revitä vanhoja haavoja
Ei käännetä veistä haavassa
On aika kääntää sivua
On aika jatkaa matkaansa..."
On sateinen aamu tulossa ja linnut lopettaa laulunsa
Kuinka kaunista on hiljaisuus, kun suru minuun tarrautuu
Ei ole enää ystävää, kuinka pysyisin sen ymmärtämään
Sinä jäit muistoihin, tänään en ole koskaan yksinään
On aika tullut saattaa vainaja kohti viimeistä matkaa kauas tuonelaan.
On kuolema tullut satoaan korjaamaan, ei ikävä ja suru katoa milloinkaan.
On arkku kaunis valkoinen, sen päälle asetan kukkasen
Ja tämän laulun tarkoitus on sinun muistokirjoitus
Kun arkku hautaan lasketaan ja kirkon kelloja soitetaan
On aika sanoa hyvästi, mutta olen kanssasi ikuisesti
On aika tullut saattaa vainaja kohti viimeistä matkaa kauas tuonelaan.
On kuolema tullut satoaan korjaamaan, ei ikävä ja suru katoa milloinkaan.
On aika tullut saattaa vainaja kohti viimeistä matkaa kauas tuonelaan.
On kuolema tullut satoaan korjaamaan, ei ikävä ja suru katoa milloinkaan.
Ei ole sääliä katseessa,
Mies tappaa koiransa
Ei lämpöä kosketuksessa,
Mies hakkaa vaimonsa
Ei ole toivoa kotona,
Mies jättää lapsensa
Ei kyyneltä silmäkulmassa kun
Mies jättää kotinsa
Ei ole palavaa rakkautta
Kun mies tuhoaa tunteensa
Ei intohimoa suhteessa
Kun mies menettää otteensa
Ei mies katso eiliseen
Ei hän usko huomiseen
Hän elää tässä hetkessä
ja valuu kyynel silmästä
Minä muuraan sydämeni umpeen
Hautaan tunteeni kuoppaan
Opetellaan alusta aloittamaan
Opetellaan anteeksi antamaan
Ei revitä vanhoja haavoja
Ei käännetä veistä haavassa
On aika kääntää sivua
On aika jatkaa matkaansa
Ei ole valoa tunnelissa
Ei ole parempaa huomista
Ei mies tunne ylpeyttä
Vaan rypee itsesäälissä
Mies tarttuu hiljaa aseeseen
Ja pyyhkii silmästä kyyneleen
Hän kiroaa synkän elämäänsä
Ennenkuin päättää päivänsä
Minä kylvän epätoivon sieminiä
Minä sammutan toivoni kipinöitä
Romahdus on kynnyksellä
Mielikuvitus on sen lääkkeenä
Minä muuraan sydämeni umpeen
Hautaan tunteeni kuoppaan
Opetellaan alusta aloittamaan
Opetellaan anteeksi antamaan
Ei revitä vanhoja haavoja
Ei käännetä veistä haavassa
On aika kääntää sivua
On aika jatkaa matkaansa
Minä muuraan sydämeni umpeen
Hautaan tunteeni kuoppaan
Opetellaan alusta aloittamaan
Opetellaan anteeksi antamaan
Ei revitä vanhoja haavoja
Ei käännetä veistä haavassa
On aika kääntää sivua
On aika jatkaa matkaansa