IRC-Galleria

helppo antaa anteeks liian vaikeet unohtaa.
Mitä voi viel tehä, ku mikään ei riitä,
kiitä onneas, et tajuttiin, se kai sit siitä.
Peli on ohi, ja jäi käteen huonot pisteet,
mun silmät ei kostu, mut nää säkeet huolel itkee.

jotenkii sillee nyt on semmone olo et tekis mieli vaa häätää kaikki ihmiset pois mun elämästä
tai siis silleen ku en osaa selittää
mutku ajattelen ihmisistä eritavalla ku ne musta nii entiiä en vaa jaksa sitte teitä
jos vois vaa pyyhkii kaiken pois ja tutustuu uudestaa nii ehk kaikki vois olla kivemmin et en tahtois häätää teit
mut nii~

"menkää pois.."
-kiitos

':

---

)

Tahtomattani teen asioita jotka satuttaa.
Tietämättäni toinen takiani jossain itkee.
Kuulen usein, oot muuttunut.
Ei, elämä vain on minut kovettanut.
Ei, olen liikaa kärsinyt.
En jaksa nyt, enkä huomennakaan.
Sanotaan usein, sulla on sisäistä kauneutta.
Näenkö itse sitä sitten, ei en näe.
Tahdon huutaa, pois tuskani.
Tahdon itkeä, enemmän kuin eilen.
Ne katsoo mua kuin hullua.
Ne iskee muhun kyntensä, ne tahallaan satuttaa.
Ne nauttii kun toinen tuskissaan makaa.
Ne mulle nenän edessä nauraa.
Ne tahtoo mut tappaa.
Eikä se minua haittaa.

a.n.t.e.e.x.i
miten muuten oisin sanonut koitin keksii
jotain kaunista ja syv tosi viisasta
mutta tuntui ett lhinn muistutin lasta
joka vastausta etsi huoneennurkasta
ja palloja puhalteli purkasta
kun ei muuta osannut oisin laulun voinut laulaa
ostaa lahjoja ja maalata taulun
mutta mit se ois muuttanut kun rikos oli tehty
mynnn tm tytt suuresti erehty
en tajunnut et mulla oli ksiss kultaa
ennen kuin heitin jtkn naamalle multaa
s pois sen pyyhit tysin tyynesti
ei, ei t ollut mikn helvetin testi
pitkn aikaa kesti sit hiljaisuutta
kunnes yritin taas nkytt jotakin uutta

anna anteeksi, desculpa me
excuse me, pardon moi, i'm so sorry
ei sen nin pitnyt menn mutta menip silti
didn't mean it but i did it
admit it i'm guilty

a.n.t.e.e.x.i
kun unohdin sut lyhyeksi hetkeksi
en tajuu mit kelasin, tuskinpa mitn
ja kaiken sen jlkeen tahdoin kiinni viel pit
susta, etk nhnyt mun katumusta?
enhn m muuten ois tehnyt tunnustusta
jos en vlittisi, multa vliin ois jnyt
kaikki ne itkut, en ois selvittnyt
tai hmmentnyt ihan miten sen nyt otti
mut mun usko suhun ja totuuteen pakotti
pydn pyyhkii ja kortit paljastaa
en tahtonut sulta rakkautta varastaa
s vaan eteesi katsoit kun kysyin vastausta
musta tuntui ett oisin tarvinnut avustusta
taustatukee, jotain suurenmoista ajatusta
rukoustani ei kuultu, ei tullut helpotusta

KERTO

a.n.t.e.e.x.i
yh vaan tunsin olon hmmentyneeksi
oisko sittenkin pitnyt olla kertomatta
vaivaamatta suhdetta? sit kelasin mutta
nyt oli myhst, suuni olin avannut
pannut asiat julki enk viel hogannut
etten anteeksiantoa voi totuudella ostaa
kuten seuraava kommentti varmaan todistaa
sanoit ettet ole ikin halvemp

tän kaiken mukana hävitän myös ystävät.

Oon jo pitkään hokenu sitä että edellisist suhteist oppii aina jotain uutta...
Mutta oon jo kauvan ihmetelly et mitä oon oppinu siittä keväisestä suhteesta...
Nyt tajusin et siittä mä oon oppinu jättämään menneet taakse ja aloittaan sen ihmisen kaa alusta niin ettei oo mitään katkeruutta.
Ku sä petra luet tätä viestiä mä toivon et annat mulle anteeks siittä mitä tein sulle.
En enään iske sua puukolla vaan laastarilla jotta saisin sun sydämmen taas kasaan, että voit rakastaa jotakin paljon parempaa ihmistä.

En halu enää jatkaa tai kuulla sitä et jätä mut rauhaan tai puhu susta paskaa kaikkien selän takana.
Enemmäkseen mun pitäs tukee sua ja niin mä aijonki mutta pyydän... Pleas forgive me and speak to me!

Pidetään huolta siitä, ettei tule naulanreikiä. Lue koko tämä kertomus aina viimeiseen lauseeseen asti. (Tärkeintä onkin lukea viimeinen lause)

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa, hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulanjokaisena sellaisen päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.

Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: 'Olet tehnyt hienoa työtä poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanotut sanasi jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa. Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin'.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.

Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität ja lisää tämä päiväkirjaasi.
Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän..

Kirkkaat tähdet nään,
ne kirkkaana pimeässä syysyössä loistaa.
Tähdet mua susta muistuttaa, vaikka
kaukana oot, sua kaipaan ja odotan.
Odotan vaikka maailmanloppuun,
vaikket koskaan tulisikaan..
Yksin nyt istun,
kylmässä yössä,
kylmällä kivellä,
kylmä, surun ja ikävän täyttämän
sydämen kanssa.
Jos vieressäin nyt istuisit,
muuta en toivoiskaan..
Tahtoisin vain, halata, korvaasi kuiskata
'oot tärkee, sua rakastan.'
Ja syliis painaa pääni..
Lämpöösi nukahtaa.

~~~~~~~~~~~~~~~


Missä olet?
En löydä sinua!
Ikävä rinnassa painaa,
surun merkkinä kyynel kasvoilla.
Sua etsin päivin öin, missä olet,
en nähnytkään sua oo?
Tiedän sen, sua mä tarvitsen.
Mikä olet? Sinä kumma, joka mieltäni
painat.
Ikävöin, mutten tiedä mitä.
Kertoisitko sen minulle?
Koskaan saanut tietää en,
mikä multa puuttumaan jäi.
Nyt vasta ymmärrän, se mitä kaipasin,
olit sinä.
Sinua tietämättäni rakastin, mutta
nyt myöhäistä sanoa on 'sua mä rakastan.'
Nukkuu nyt vainaja, ikiunta.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~


Taas kasvoillani kyynel,
surun ja ikävän kyynel.
Sen seuraksi saapuu lisää kyyneliä.
Kyynel on onnellinen, toisin kuin,
on itkiänsä; kyyneleellä toiset
kyyneleet on, itkiällä ei ketään..
Siksi hän itkee. Hän kaipaa erästä,
jota koskaan ei voi saada.
Hän itkee itsensä uneen, aivan kuin
viime yönäkin. Ja edellis yönä.
Ja niin edelleen.
'Voi kumpa vierelläin oisit' hän kuiskaa
hiljaa, pyyhkii kyyneleet ja
nousee vuoteesta. Etsii laatikosta
sen, painaa ohimolleen ja huokaa:
'Anteeksi rakkaani.'
Nyt on itkiä poissa. Koskaan
tietää saanut ei, rakkaus
tulla vois.

~~~~~~~~~~~~~~~~~


Nyt tiedän sen.
Sua mä tarvitsen,
muuten ei minulla ole
syytä elää. Sut tahdon
omaksein, vaik tiedän,
etten koskaan vois sua saada..
Oot niin helvetin rakas,
miten sen todistan?
Tahdon vain, että tiedät;
'oot tärkee, ilman sua en elää vois.'
Anna anteeksi tämä,
olen yksinäinen ja kaipaan sinua.
En ikinä tahdo sinua satuttaa,
siksi ehkä parempi niin,
sä ilman mua oot.
Löydät vielä jonkun,
joka rakastaa sua niin
kuin minä, jonkun joka
ansaitsee sut, toisin kuin mä..