olisitko ollut etupenkin poika
vai meitä, jotka aina taakse istuttiin
olisitko ollut niitä jotka heittää lumipallon
vai meitä jotka väistettiin
tänään oisitko oikeesti onnellinen
vai valvoisitko huolias
tänään oisitko kynsissä kiusaajien
vai pitäisitkö puolias
olisitko käynyt koulujasi kauan
oisko juotu me kesäkuussa maljoja
olisitko suvun musta lammas,
niin kuin minä oon, jolle illat ovat aamuja
tänään oisitko tähtemme kaukaloiden
vai luottaisitko lauluihin
tänään oisitko löytänyt rakkauden
vai etsisitkö vieläkin
oisinko niin kuin sinä
oisitko niin kuin minä
nukkuisit TV auki levottomat yösi
oisitko niin kuin minä
oisitko niin kuin isä
nukkuisit valot päällä levottomat yösi
huoh, siivomaan...harjaa lissu ja vaihtaa sen astia... värjäämään hiukset... tekee ruokaa. voiko tulla enempää äidillisempi olo? soitan aksulle (broidil) "ruoka on sitten viideltä" :D aksu: "okei" sitä ennen soitan broidille.. "mitä haluut syödä?" aksu: " ihan sama" :D minä: "no kelpaako uudet perunat, oma tekoiset jauhelihapihvit ja kerma kastike?" aksu: "JOO!" :) :) Haluun tämmöisen elämän mutta ei ole miestä kenen kanssa sen perustaa ;D se on se ainut ongelma <3
Voi että.
Millanenhan tosta Jussista vielä kasvaa? 8)
Kuuntelin James Bluntin You're Beautifulia (öö, lol? :3), ja Jussi tulee siihen.
Jusu: "Hei! Mie haluun tän!" (Haluaa sen siis ämppäriinsä ja WMP:hen.)
Sane: "Mitä...? Tänkö?!"
Jusu: "Joo, tää on yks miun lempibiiseistä."
Sane: "Ai onko?"
Jusu: "Joo joo!"
Mun pikkuveljeäni ei ehkä oo siunattu äärimmäisellä älykkyydellä ja siitä johtuvalla ylimielisyydellä kaikkea vähänkin tyhmempää elämänmuotoa kohtaan.
Ei se silti tarkota, että sitä saa kohdella, kun roskaa.
Miks pitää ylipäänsä sanoa sitten yhtään vittu mitään sille mun veljelle, jos ei ihmisillä kerran oo mitään ystävällistä sanottavaa?
Mua itseäni järkyttää tässä se, että ei oikeestaan ketkään rändömit sitä kylmää kohtelua ja kommentointia harrasta, vaan ne ihmiset, jotka niin tekee on mulle läheisiä henkilöitä.
Okei, mun perhe merkitsee mulle eniten maailmassa, niin myös ystävät. Kun te satutatte mun veljeäni kylmäkiskoisilla kommenteillanne ja tylyllä kohtelulla, te satutatte myös mua. Ja aika helvetisti.
Ja mä suutun siitä, että omat sukulaiset ja mun rakkaat ystävät kohtelee Sasua huonosti. Ei kukaan ansaitse sellasta kohtelua, ei kukaan.
En mäkään hauku sulle sun perheenjäseniä, en mä dissaa sun ystäviä ja muita tärkeitä ihmisiä
sulle.
Enkä mä ikinä, koskaan kävis kommentoimassa niille tylysti ja aliarvioivasti, jos ne olis hyvää hyvyyttään mulle jotain kommentoinu, vaikka en niistä tykkäiskään.
Mun pikkuveljeni ei ole Einstein eikä avaruusfysiikan tuleva nero. Ei siitä ehkä olis johtamaan Suomee eikä se ehkä saa ikinä ylioppilaslakkia päähänsä.
Ei, ei siitä varmaankaan ole mihinkään tollaseen, mutta silti se on mun pikkuveli.
Se on mulle rakas ja tärkeä.
Se on maailman paras pikkuveli.
Ei se välttämättä tajua, kun sille vittuillaan. Tai ehkä se ei halua tajuta.
Se on ihan samanlainen ihminen, kuin mekin.
Se on varhaisteini-ikäinen poika, joka älykkyydeltään ei ehkä oo heti toisten ikäistensä perseessä kiinni. Silti se on empaattisempi, kun kukaan teistä, jotka kohtelee sitä, kun vanhaa paperipussia.
Se on parempi, kun kukaan teistä dissaajista, koska se ei ajattele teistä tai muistakaan pahasti, vaikka te ehdoin tahdoin satutatte sitä.
Mulle perhe merkitsee rakkaut', tukee ja turvaa. Sitä samaa merkitsee myös mun ystävät. Silti, jos mun ikinä täytyy valita perheen ja ystävien väliltä, niin mä valitsen perheen.
Ja, jos mun ikinä täytyy hylätä mun ystävät, ne jotka pitää mut elossa, niin mä teen sen, koska mä en halua, että kukaan mulle tärkeä ihminen satuttaa mun pikkuveljeä ja samalla mua.
Älkää pakottako mua valitsemaan perheen ja ystävien väliltä. Mä tarvitsen molempia yhtä paljon pysyäkseni elossa, pysyäkseni onnellisena.
Mä seison aina mun perheen takana ja teen mitä vaan, että niillä on hyvä olla.
Mä en anna kenenkään satuttaa niitä, en edes mun omien ystävien.
Älkää pakottako mua valitsemaan, mä en kestäis sitä.