Elämä on perseestä ko puhelin ei toimi. Ja varsinki ko son nii vitun onneton, että KAIKKI puhelinnumerot on puhelimen muistissa. Oon saanu viestejä (äitin puhelin lainasa), eikä mitään tietoa keiltä, ni pikkase alkaa vitutuskäyrä kohota kohti huippua. Ja lisäks päätä särkeny koko helvetin päivän. Että vitun hieno alotus tällekki vuojelle. Tästä vuojesta mahtaa kyl tulla erittäi loistava........ NOT!
Anteeks on oikeesti aika pieni sana.
Jos haluut tietää miks, voin antaa esim kaks vinkkii.
1. En tykkää liian tyttöystäväkeskeisistä ihmisistä (HUOM SINÄ YKSI TOINEN MYÖS, JOTA INGNOORAAN: jos mulle ei silloin ollu aikaa, ni ei sullekkaa nyt oo aikaa.)
2. Kavereillasikin on puhelimia, MÄ EN OO AINA SE JONKA KUULUU SOITTAA.
Eli olet ihan kiva, mutta en todellakaan aio puhua sinulle ennen sitä yhtä sanaa.
Olen marttyyri, vaikea ja paskamainen.