Kirkkaat tähdet nään,
ne kirkkaana pimeässä syysyössä loistaa.
Tähdet mua susta muistuttaa, vaikka
kaukana oot, sua kaipaan ja odotan.
Odotan vaikka maailmanloppuun,
vaikket koskaan tulisikaan..
Yksin nyt istun,
kylmässä yössä,
kylmällä kivellä,
kylmä, surun ja ikävän täyttämän
sydämen kanssa.
Jos vieressäin nyt istuisit,
muuta en toivoiskaan..
Tahtoisin vain, halata, korvaasi kuiskata
'oot tärkee, sua rakastan.'
Ja syliis painaa pääni..
Lämpöösi nukahtaa.
~~~~~~~~~~~~~~~
Missä olet?
En löydä sinua!
Ikävä rinnassa painaa,
surun merkkinä kyynel kasvoilla.
Sua etsin päivin öin, missä olet,
en nähnytkään sua oo?
Tiedän sen, sua mä tarvitsen.
Mikä olet? Sinä kumma, joka mieltäni
painat.
Ikävöin, mutten tiedä mitä.
Kertoisitko sen minulle?
Koskaan saanut tietää en,
mikä multa puuttumaan jäi.
Nyt vasta ymmärrän, se mitä kaipasin,
olit sinä.
Sinua tietämättäni rakastin, mutta
nyt myöhäistä sanoa on 'sua mä rakastan.'
Nukkuu nyt vainaja, ikiunta.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Taas kasvoillani kyynel,
surun ja ikävän kyynel.
Sen seuraksi saapuu lisää kyyneliä.
Kyynel on onnellinen, toisin kuin,
on itkiänsä; kyyneleellä toiset
kyyneleet on, itkiällä ei ketään..
Siksi hän itkee. Hän kaipaa erästä,
jota koskaan ei voi saada.
Hän itkee itsensä uneen, aivan kuin
viime yönäkin. Ja edellis yönä.
Ja niin edelleen.
'Voi kumpa vierelläin oisit' hän kuiskaa
hiljaa, pyyhkii kyyneleet ja
nousee vuoteesta. Etsii laatikosta
sen, painaa ohimolleen ja huokaa:
'Anteeksi rakkaani.'
Nyt on itkiä poissa. Koskaan
tietää saanut ei, rakkaus
tulla vois.
~~~~~~~~~~~~~~~~~
Nyt tiedän sen.
Sua mä tarvitsen,
muuten ei minulla ole
syytä elää. Sut tahdon
omaksein, vaik tiedän,
etten koskaan vois sua saada..
Oot niin helvetin rakas,
miten sen todistan?
Tahdon vain, että tiedät;
'oot tärkee, ilman sua en elää vois.'
Anna anteeksi tämä,
olen yksinäinen ja kaipaan sinua.
En ikinä tahdo sinua satuttaa,
siksi ehkä parempi niin,
sä ilman mua oot.
Löydät vielä jonkun,
joka rakastaa sua niin
kuin minä, jonkun joka
ansaitsee sut, toisin kuin mä..
