IRC-Galleria

voi ny vittu si :D

Huomasin juuri että on tullu taas eksessiivinen tarve kirjoittaa jokaisen päivän hyvät ja huonot puolet tänne talteen - tosin kait vaan siksi ku en jaksa suoranaisesti mutista niistä 10-30 ihmiselle ketkä kysyy kuitenkin että mitä tiedän ja mitä kuuluu ::>.

Helpompi vaan usuttaa ne tänne ja sanoa että lukekaa saatana, taino - jätetään toi kirosana pois.


Noh kuitenkin, jotenkin hassusti menee tälleen (ainakin tää viikko kait) että jokatoinen päivä on lähestulkoon satumainen sekä jokatoinen päivä vähintäänkin masentava.

Taino, maanantain rengasrikko ja ärsyyntyminen tiettyihin ihmisiin - ungh.
Eilinen hengailu kaupuntilla Pinkkeyn kanssa - win.
Tänpäivänen turhautuminen erääseen ihmiseen sekä mahollinen hetkellinen välirikko (ainakin minunpuolelta, en jaksa ennää - koht lissää), saateessa kastuminen sekä vastatuuleen polkeminen - arrgh.

Jos tää miun teoria on totta, ni pitää löytää huomiseksi jotain _MIELEKÄSTÄ_ tekemistä etten vaan pilaa tätä rutiininomaista päivien tapahtumajärjestystä - taino ei tapahtuma, mutta miellekkyys.

Ehdotuksia huomiseksi? - err, epäilinkin - ei.
Kait lukittaudun koulunjälkeen kotiini datailemaan kaikessa hiljaisuudessa pois pahalta maailmalta *snif*.

Ei huvittais pyöriä päättömästi kaupungilla ja jutella ihmistenkanssa paskaa ketkä soittelevat,
kelpais toki jokin muukin.


Kuitenni - tästä päivästä jää ainakin se käteen että jossei oo oikeasti mitään puhuttavaa miulle ni saatana, välttelen ku ruttoa sit - ei jaksa turhanpäivästä mutisemista sitten siitä miten ei vaan keksi jotain.

Ikävää se on jotain vältellä, enkait voi oikeen sitten missää ennää liikkua kauheesti.

Whatever,
pitää kattoa mitä huominen sit tuo tulleessaaaannnn - jossei oo hyvä päivä ni sit raivostun ja oon loppuviikon hiljaa kaikesta - i fucking promise.

~>end<~

pervot puheet. avautukaamme toki koulussa niin että kaikki kuulee ja pelotelkaamme Samia siinä samalla. :')

Miulla alkaa huomenna, siis oho sori, tänään koulu, ja jännittää ehkä lievästi sanottuna paljon.
Hiiri toimii vähän ylivilkkaasti (tai vaihtoehtoisesti ei ollenkaan), kun tänään hölmöyksissäni kaadoin sen päälle appelsiinimehua.
Miun taustakuvan on taiteillut nimimerkki cutenotpedo, ja kyseinen seikka oli erittäin huvittava huomata eilen.
Miuta ketuttaa kovasti, kun kamera on halki, poikki ja pinossa aka risa.
Jussin käsi on paketissa, kun hänpä meni murtamaan kätensä eilen kaatuessaan pyörällä.
Miun tekisi kovasti mieli mennä nukkumaan, mutta on taas tällanen rasittava väsyttää, muttei nukuta -fiilis.
Olen kovin ärsyyntynyt taas kerran niihin, jotka eivät suomen kielioppia kertakaikkiaan osaa. Samoin hymiöiden ylikäyttäjät. Siksipä en käyttänyt tässä merkinnässä yhtäkään hymiötä, enkä käyttänyt liiallisesti puhekieltä.

Ettäs tiedätte.

mikko on oikeasti maailman ihanin poika mie rakastan sitä yli kaiken se on mulle kaikki kaikessa ihan tärkein ihminen koko maailmassa en ikinä haluais enkä pystyis luopuun siitä enkä pystyis elään ilman sitä haluan elää sen kans koko mun loppuelämän onnellisena ja mennä naimisiin sen kans ja tehä lapsia ja asua omakotitalossa jossa on oma ranta ja rantasauna mikko on mun elämäni mies kukaan eikä mikään voi ikinä tulla meijän väliin mikko on mun elämän valo se on tuonu onnen mun elämään ja toivon koko sydämestä että me tullaan oleen hautaan asti yhessä mikko on täydellinen ja se jaksaa aina seisoa mun rinnalla niin hyvinä ku huonoinaki aikoina sen takia pystyn ihan mihin vaan enkä koskaan vajoa pohjalle koska mikko on pitämässä mua kädestä kiinni en koskaan antais itelle anteeksi jos tekisin mikolle jotain pahaa tai sille sattuis jotain oon valmis antaan mitä vaan vaikka oman henkeni mikon puolesta haluan vaan että mikko on onnellinen ja mikon onni on mulle tärkeintä me ollaan oltu reilu vuosi yhessä ja meillä on paljon enemmän eessä vaikka välillä onki riitoja nii me silti päässään kaikesta yli yhessä meitä ei tuu kukaan estään tallaamasta omaa polkua eteenpäin oon omistanu puolet koko mun elämästä mikolle ja antaisin oman hengen mikon käsiin milloin vaan koska luotan siihen ja sen päätöksiin tää rakkaus ei tuu koskaan sammuun me kuljetaan yhessä ylä ja alamäet ja kaikki tullaan kestään, joten eipä mulla muuta, RAKASTAN SUA MIKKO<sydän>

Avautuminen on raskasta
si kun sen alottaa
tuntuu et ei voi lopettaa
aika antaa periks
ja kaikki unohtuu.

nyt se sitte alko; ELOKUU !
koht loppuu lomaki, enkä oo tehny MITÄÄN järkevää <totinen>
no okei oonhan mä, mutta siltiii yöh en haluu kouluu.

nojaa onhan täs viel kaks viikkoo aikaa .. se on kyllä ihan liia vähän >:

huoh kiinnosti

ps. joudun tänää kokkaa koko meiän porukalle, soittakaa ihmees palokunta ja ambulanssit jo valmiiks paikalle, nimittäin mun tuurilla meiä keittiö räjähtää tms.

heh

EI JATKOON

Viime yönä yksin baarista kotiin palattua tuli taas yksinäinen olo ja masennus. Heräsin vähän aikaa sitten ja nyt taas jokseenkin turhan viikonlopun jälkeen on vitutus päällä, tai ei enää niin paljoa, kun saan purkaa oloni tähän. Ehkä tämä avautuminen auttaa.

Välillä tuntuu, että vaikka on tehnyt kaikkensa, niin ei kuitenkaan jää kuin paska käteen. Ehkä pitäisi lopettaa yrittäminen ja toivominen, ehkä pitäisi vaan olla oma itsensä, mutta odottaminen vituttaa. Ehkä se aika onkin se mun vitsaus.

Elämä kuljettaa hassusti eteenpäin. Olen toivonut, että se oikea kävelee sieltä jostain vastaan ja tekee sen ”moovin”, mutta ehkä se on itsestäni kiinni ja voisin tehdä jotain vielä enemmän. Mutta onko se sitten omaa itseäni ja meneekö se liialliseksi yrittämiseksi, näitä olen kysynyt itseltäni. Jotenkin sitä toivoo, että kaikki olisi vaan helpompaa.

Välillä tuntuu, että viikonloput ovat vain ajan ja rahan tuhlausta, josta ei tule kuin vitutus. Mutta hei, täytyy kuitenkin myöntää, että hauskaa on ollut. Alkoholin juomisenkin lopettamista on tullut pohdittua, mutta onhan siinä hyvät puolensa. Ainakin on kavereiden kanssa hauskaa ja positiivinen fiilis...

Kaikki on lopulta omasta päästä kiinni. Masennusta ja yksinäisyyttä ei ole tarvetta kokea, jos rakastaa itseään ja nauttii omasta seurastaan, mutta joskus sitä keksii tekosyitä. Ehkä tavallaan nauttiikin masennuksesta ja luulee saavansa siitä jotain irti, ehkä toivookin, että Jumala tai joku ulkopuolinen kuulee paremmin. Mutta hei parempaahan se on tuntea iloa ja rakkautta itseään kohtaan, kuin masennusta, silti odotan sitä naisen fyysistä kosketusta ja läheisyyttä. Sitä on vaikea itse tarjota, vaikka toki sitäkin voi itse simuloida halutessaan eri tavoilla, mutta kaukana se on aidosta naisen lämmöstä. Jotenkin sitä haluaa kokea itsestään ulkopuolisia asioita vaikka samaan aikaan tiedostaakin, että kaikki on yhtä. Ehkä siinä piileekin se paradoksi. Ehkä mun kannattaisi vaan tajuta paremmin, että ei ole mitään itsestä ulkopuolista, ehkä mun ei kannattaisi tuntea itseäni niin ulkopuoliseksi muista...

Mutta hei positiivisuus kunniaan. Pohjalla on mukava käydä, kun sieltä on noussut. Siellä oleminen on tuskaa, mutta hei ainakin se tuntuu hyvältä, kun on taas pinnalla. Pitäisi vaan kehittää uusi määritelmä omalle pohjalle, jos pitäisi sen pohjan positiivisen puolella, sitten olisi ihan sama vaikka laskisikin ekstaasista välillä iloon. Se on sellainen oma haave, että voisi nauttia ja rakastaa aina, oli tilanne mikä hyvänsä.

Joskus sitä ajattelee, että ehkä joku muukin ajattelee samalla tavalla. Ehkä pian kaksi yksinäistä sutta kohtaa ja taas on maailma pelastettu. Mutta ainakin tähän joku voi samaistua ja ehkä oppiakin jotain.

Ehkä se oikea kävelee sieltä vastaan... Mutta uskallanko päästä irti ja olla ajattelematta asiaa? Aikamääreiden asettaminen, toivominen ja esittäminen ei ole tähän asti ainakaan auttanut paljoakaan... Uskallanko olla täysin oma itseni ja antaa elämän vain kuljettaa?

Tiedän, että tämän kirjoittaminen auttoi itseäni ainakin jollain tasolla. Kannattaa siis avautua.

Kone lagi eilen ihanasti, niin toi yks merkintä oli tossa kaks kertaa.
Noo, poistin sen sitten.
Ja tokihan siinä oli yksi uusi kommentti, ja en ehtiny kattoa sitä, ja nyt tossa on ikuisesti Sinulle on yksi uusi kommentti-merkintä.
On se kivaa olla suosittu. T___T