mitä helvettii ; noit kuvii ei oo oikeesti muokattu,toi muija painaa alle 30 kiloo ja on 157cm pitkä :o
kattokaa oikeest noit jalkoi :o
ihmettelen vaa et mite sil on kummikii noi isot tissit.
Yhdysvaltalainen Lizzie Velasquez, 21, kärsii harvinaisesta oireyhtymästä, joka estää häntä kasvattamasta painoaan. Vaikka Velasquez syö vuorokaudessa 5000-8000 kalorin verran rasvaista ruokaa, hänen rasvaprosenttinsa on lähes nolla. 157 senttiä pitkän naisen paino ei ole koskaan noussut yli 30 kilon.
"Syön jatkuvasti pieniä annoksia perunalastuja, makeisia, suklaata, pizzaa, kanaa, kakkuja, munkkeja, jäätelöä, nuudeleita ja torttuja, joten suutun, jos ihmiset syyttävät minua anorektikoksi, Velasquez sanoo Daily Mailin haastattelussa.
Velasquez syö rasvaista ruokaa lääkäreiden määräyksestä.
Are you ugly?
A liar like me?
A user, a lost soul?
Someone you dont know
Money its no cure
A Sickness so pure
Are you like me?
Are you ugly?
We are dirt, we are alone
You know we're far from sober!
We are fake, we are afraid
You know its far from over
We are dirt we are alone
You know we're far from sober!
Look closer, are you like me?
Are you ugly?
Turn a blind eye
Why do I deny?
Medicate me
So I die Happy
A strain of cancer
Chokes the answers
Are you like me?
A liar like me?
I dont care, you dont care
Im bitter, youre angry.
You dont care, I dont care
You love you, just like me
I blame you, you blame me
Im bitter, youre angry.
You dont care, I dont care
You love you, like me
Jei, huomenna asuntonäyttö, taas. Tällä kertaa tosin Myyrmäestä Vantaalta, mutta ainakin se on ihan radan vieressä (eli siis Myyrmanni ja sen kenkävarastot ihan lähellä <3). Ja se on iso, 60 neliötä. Puolet suurempi kuin esim. Kallion kaksiot, jotka ovat sen kipeät 30 neliötä. Huokaus, olisi nyt hyvä kämppä ilman mitään ongelmia, ja toivottavasti ei ole paljon hakijoita. Ainakin tuon pitäisi olla yksityisen.
Ja tänään mut herätti jostain koulusta joku sihteeri, joka olis halunnut mut sijaiseksi huomiseksi ja keskiviikoksi. Mutta mulla on huomenna lääkäri juuri samaan aikaan, joten ei tullut mitään. Paska, olisin saanut rahaa. No, katsellaan.
Tänään lähden juoksemaan vihdoinkin, jee, onneksi on hyvä ja kaunis sää.
// Ja mut saa viedä Viroon, aloin lukemaan Stalinin Lehmiä, ja rakastuin taas. En ymmärrä miksi koko lapsuuteni halusin vaan Viroon, ja miksi vieläkin haluan. Estonia in my mind, baby <3
"Niin mahtava on Herrani ja luojani, ja niin otollinen minä olen Herralleni, jonka vahvassa syleilyssä naisenlihani kukoistaa, jos vain tottelen ja kunnioitan Herraani hyvin. Silloin Herrani antaa minulle sen, mitä haluan, täydellisen naisenruumiin, täydellisen minulle, täydellisen Herralleni, täydellisen maailmalle. Ja täydellinen naisenruumis tekee minusta täydellisen naisen. Hyvän naisen. Haluttavan naisen. Älykkään ja kadehdittavan naisen. Sen jota katsotaan. Sen jota ihaillaan. Beauty hurts, baby"
Ham. Huokaus. Haluaisin taas niin kovin paljon uusia vatteita. Ja uuden tukan. Ajattelin, että oikeasti ensi kuun tukirahoilla (tai sitten palkalla jos se koskaan tulee) menen kampaajalle ja pistän hiukset niin vaaleiksi kuin vaan saa. Ihan sama kuinka mahottomasti ne kärsii: mä haluan joko vaalean tai punaisen tukan. Tai jonkin ihan muun värisen, mutta ei enää mustaa. En enää vaan jaksa.
Ja voisin ennen sitä pyytää Katjaa vaikka vähän pätkimään näitä lyhyemmiksi, niin, että takaa lyhenee ja edestä jää tämän mittaisiksi (tulee halvemmaksi värjääminen kun on vähemmän hiusta, haa olen fiksu!). Ja sitten sitten, öhm, no niin. Sitten voisin vihdoinkin aloittaa sen kuuluisan paljon puhutun diettini. Ja sitten voisin sen johdosta hoikistua. Ei tekisi pahaa. Haluan vaatekoon yhtä numeroa pienemmäksi, ainakin.
Hamhamham. Toisaalta mitä järkevin vaihtoehto olisi aloittaa se dietti nyt heti. Tai oikeastaan kirjoitusten jälkeen, sitten voin keskittää stressin laukeamisen lenkkeilyyn. Sitten ehtii taas aloittaa juoksemisen ^^ Joggelbyssä on vaan niin ikävän huonot lenkkeilypaikat, että ihan itkettää. Mutta noh, ei saa nirsoilla. Koska mua taas rupesi tänään niin kuvottamaan kaikki ja hrr.