IRC-Galleria

on se sitte kuitenki edellee kova bändi :D muistanutkaan et se oli niin hyvä.

Hukun tämän tien tyhjyyteen
keskelle korkeiden talojen
jotka kohoavat taivaisiin
koteina Jumalan kuvien

jotka joivat nuoruuden lähteestä
jotka rakensivat onnelan
mut eivät löytäneet ihmistä sieltä
löysivät pitkän, piinallisen kuoleman

Vierii kyynel, vierii toinen, vierii
silmistä vesi veden jälkeen
rinnoilta helmoille, helmoilta
joeksi ja joesta järveen
järvi syvä kuin synkin suru on
musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut, lehdettömät
kuiskivat meidän kahden nimeä

Tuntematonta maisemaa kuljen
teen matkaa toivoen
väsyneenä jään lepäämään
katveeseen Tuonelan koivujen

Sanoisit jotain, tekisit jotain
jotta herätä saisin
jotta Tuonen teiltä, sen vainioilta
saisin elämäni takaisin

Tyhjään pihaan
katselet ikkunasta
päivääsi vihaat
vaikka on aamu vasta
aamusta iltaan
on liian pitkä matka
tahtoisit luovuttaa
pää käskee: jatka

Mietin kuka olet
mitä teet työksesi
oletko kotiäiti
ja onko miehesi
juurtunut, mädäntynyt
sohvaan kii
samalla kun sinä
katoat haaveisiin

Kadonneet kiertävät kuuta karkuun
ja huomista, sen tuomista
suruista tai iloista eivät saa mitään
Aurinko palaa, se valaa
kaunista maatamme, ja saatamme
huomata kuinka sen mullasta itää
ei mitään!

Tuon tuulipuvun alla
on kauneus piilossa
sitä ulkoilutat
leikkipuistossa
kerran viikossa
tila-autolla kaupunkiin
tahtoisit eksyä
kauppakeskuksiin

Samalla raivolla
läpi vuorien
samoilla lauseilla
läpi vuosien
näin elämä yrittää
meitä lannistaa
jos mikään muutu ei, me
tänne katoamme

KOMMENTTI: Tipaton plokin lukeminen oli itselle silmiä avaava homma. Tyhmänä kun olen kuvitellut ja asiaa sen enempää ajattelematta, että rokkarin elämä on studiota ja keikkailua (mitä se varmasti myös on) vapaa-aika; viinaa, pubia, ryyppyporukoita, naisia, ja nopeita autoja tyyliin.... Ihmetellyt aina että kuinka nuo kuitenkin osaavat kirjoittaa tuollaisia biisejä, jotka kertovat usein ns. tavallisesta elämästä ja arjesta kun ne ei kuitenkaan siitä tiedä yhtään mitään, kun automaattinen olettamukseni oli tosiaan tuo edellä kuvaamani. Että näin en myytit murtuu, ja unelmat rock`n´roll unelmasta särkyy...

SINKKONEN: Rokkarikin käy paskalla, ei saatana.

HYNYNEN: Minä käyn verisellä paskalla.

Hukun tämän tien tyhjyyteen
keskelle korkeiden talojen
jotka kohoavat taivaisiin
koteina Jumalan kuvien

jotka joivat nuoruuden lähteestä
jotka rakensivat onnelan
mut eivät löytäneet ihmistä sieltä
löysivät pitkän, piinallisen kuoleman

Vierii kyynel, vierii toinen, vierii
silmistä vesi veden jälkeen
rinnoilta helmoille, helmoilta
joeksi ja joesta järveen
järvi syvä kuin synkin suru on
musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut, lehdettömät
kuiskivat meidän kahden nimeä

Tuntematonta maisemaa kuljen
teen matkaa toivoen
väsyneenä jään lepäämään
katveeseen Tuonelan koivujen

Sanoisit jotain, tekisit jotain
jotta herätä saisin
jotta Tuonen teiltä, sen vainioilta
saisin elämäni takaisin

Vierii kyynel, vierii toinen, vierii
silmistä vesi veden jälkeen
rinnoilta helmoille, helmoilta
joeksi ja joesta järveen
järvi syvä kuin synkin suru on
musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut, lehdettömät
kuiskivat meidän kahden nimeä

Joku vaihtaa öisin lähikauppojemme nimiä,
äidit synnyttävät lapsia, joiden puhetta emme ymmärrä,
kuka hiippailee pois Suomi-neidon aitan liepeiltä,
neidon jonka kupeet huokuvat, nyt, ikuista kylmyyttä.
Ja sen mies, Jussi, seisoo yksin suon laidalla,
on kuokka pudonnut, räkä valuu hikisellä poskella.
Eikä mies tiedä mitä tehdä, mihin mennä nyt,
on sillä kylmä, kylmä kuten sisälläni on.

Chorus:
Mutta minä olen ja elän ja hengitän,
yhtä suurta jumalaa, Elämänhalua.
Sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot,
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot.

Katson ulos ikkunasta, en näe iloa täällä.
Levinneitä hiekkalaatikoita, räkäisiä lähikapakoita.
Joista yksinhuoltajat raahaavat yhden yön Toivojaan,
jotka poistuvat aamulla, ennen kuin lapset heräävät.
Anna minulle kätesi, anna lupaus huomisesta,
lupaa etten yksin jää tähän kylmään elämään.
Tähän päivään, jossa kaikuvat patsaiden jylhät äänet,
jossa syntynyt kulkee kuolleena etsien hautapaikkaansa.

Chorus

Niin kaunis on kuunsirppi,
niin raikas on syksyn sateen jälkeinen tuoksu!

Kuka täällä komentaa? Ketä täällä totellaan?
Kahta suurta jumalaa, Ahneutta ja Rahaa,
joiden temppeleinä toimivat pörssit ja ilotalot,
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot. (2x)

Chorus

Kuolemajärvi
olet niin kaunis tahdon sinuun sukeltaa
jäädä syliisi
siihen nukahtaa ja kaiken unohtaa
kärsin ja odotin
etsin elämään jotain kaunista
kärsin ja unohdin
kunnes lakkasin toivomasta

Laura anto mulle Knotteja ja Kotiteollisuutta, KIITUUS <333