Syksyn yöt on jo aivan pimeitä ja kohta kai se talvikin on..
Muistelen taas kynttilän valossa miten istuttiin joskus sillan kaiteella ja katseltiin sysimustaan jokeen. Mietittiin, että jos sinne nyt hyppäisi, paleltuisiko, vai hukkuisiko virtaan, vai miten kävisi?
Muistan miten otit kädestä kiinni ja lupasit, että jos minä hyppään, hyppäät sinäkin. - Ei tarvitsisi kummankaan mennä yksin.
Muistan miten luvattiin että ollaan yhdessä ikuisesti. Parhaita kavereita. Kuin sisko ja veli.
Luvattiin, ettei kukaan tai mikään tulisi meidän väliin, ja olisimme aina toistemme tukena.
Sitten yks kaks, sun olikin mentävä..
Nyt mitä oon täällä yksin.
Et otakaan enää kädestä kiinni ja hymyile minulle.
Et halaa lujasti ja sano " kaikki järjestyy, pikku Siili "
Et enää tule satojen kilometrejen päästä luokseni kun laitan sinulle viestin, että on paha olla..
Nyt todellakin olen ihan yksin..
Minä muistan mitä luvattiin sillon. Muistan myös mitä muuta sanoit. sanoit: " Sun on aina pärjättävä paremmin ku mun " Miten voin sitten pitää lupaukseni, jos minun on silti pärjättävä?
Miten voin tulla luoksesi, jos minun on näytettävä että nousen aina jaloilleni ja jaksan taas??
Onko jo myöhäistä tulla?? Olenko jo pettänyt lupaukseni?
Mitä jos nyt tulen, odotatko yhä minua???
Ikävä on kamalan kova yhä.. Ei nämä vuodet vie sitä pois.. Kumpa olisit täällä..
R.I.P Tomi Russell <3
" Muistan kuinka toisillemme luvattiin/
Sua ilman kuolen tai joudun helvettiin/
kanssasi sain täällä hetken olla onnellinen/
kaikki kaunis katoaa nyt mä tiedän sen/ "