IRC-Galleria

Siis joo.
Meillä oli tänään kauden vika matsi, ja oli tärkeetä voittaa ainakin kaksi erää, koska sillon kuulemma oltaisiin lohkoykkösiä ja noustaisiin kakkossarjaan.
No.
Lämmittely meni aika lailla päin seiniä (kirjaimellisesti), mutta kun itse peli alko, kaikki oli vaan ihanan selkeetä ja rauhallista ja helppoa. Kaikki pelas tosi hyvin ekassa erässä. Mä pelasin tosi hyvin. Muutamassa edellisessä matsissa oon pelannut harvinaisen huonosti ja ollut siitä tosi angstinen, mutta nyt mulle ei jäänyt mieleen yhtään mokaa, jonka olisin tehnyt. En toki ehtinyt kaikkiin palloihin, mutta yritys oli kovempi kun varmaan... en muista millon viimeksi. Olin niin onnellinen, kun oli helppo pysyä pelissä mukana ja hakea niitä palloja. Passasin yhen hyvän passin, hain jotain ihme palloja ja torjuin monta kertaa. En mokannut edes syöttöjä. Se eka olisi kai mennyt yli, mutta vastustaja otti sen, joten so what. Sen jälkeen keskityin, ja ne oli nätisti kentässä.

Mutta mitä tapahtuukaan erän lopulla?

Menetetään syöttö, ja kun kävelen (!!) sinne reunaan omalle paikalleni, polvessa tapahtuu jotain. Se naksahtaa. Se on vaan sellanen tavallinen naksahdus, semmonen, joka saattaa tulla vaan joskus kävellessä, mutta joka menee yleensä ohi, kun vähän pyörittelee jalkaa. Se tuntuu siltä, että siellä joku asia liikahtaa ihan vähän pois paikaltaan ja menee sitten takaisin, tiedätte ehkä tunteen.
Mutta kokeilkaapa, mitä tapahtuu, kun näin käy kesken matsin. Mun homma on vastaanotossa tossa kohtaa lähteä sieltä ihan rajalta, ja sillä aikaa kun nostajat nostaa, liikkua vauhdilla siihen keskelle, niin että mulla on valmiina vauhdit niin, että jos passi tulee mulle, ei tarvitse kuin muuttaa suuntaa.
Arvatkaapa, mitä tapahtuu, kun on polvessa jotain ihan vähän pois paikaltaan kun lähtee rajusti liikkeelle, valmistautuu hyppyyn ja pysäyttää vauhdin seinään ryhtyäkseen varmistamaan laitahyökkääjän hyökkäystä.
Sen jälkeen se jotain on aika paljon enemmän pois paikaltaan. Siinä oli ehkä yks pallo, jonka vielä sinnittelin, ja sitten tuli aikalisä. Hyvä, että pääsin omin avuin pois kentältä, kun oli niin vaikea kävellä. Ei siinä sitten auttanut kun maata lattialla jalka nostettuna penkille ja huollettuna kylmäpussilla koko loppupelin. Kaikki loput kolme erää, jotka mä olisin muuten saanut pelata.
Kerrankin, kun mulla meni niin hyvin. Sen ainoan kerran tänä keväänä, kun oli hyvässä pelivireessä, kun valmentajakin kerrankin kehui.
En vaan voi uskoa. Miksi aina, aina minä??

Jos ei urheile, ei ehkä tajua tätä, mutta mulle on tosi raskasta, kun kroppa ei toimi. Teen tosi paljon töitä sen eteen - treenaamiseen kuuluu kuntosalia ja fysiikkaa, varsinkin kesällä hoidetaan peruskuntoa paljon. Lämmittelen ja venyttelen yleensä kunnolla, yritän syödä hyvin jne. Sitten on yksi kauden tärkeimmistä matseista, ja mulla menee kerrankin kaikki tosi hyvin, ja sitten mun kroppa pettää mut.
Urheilussa keho on kumminkin se tärkein työväline, ja tuntuu tosi vaikeelta, ettei siihen voi luottaa. Kun siis tää ei todellakaan ollut eka kerta, kun näin käy.

Tuntuu pahemmalta kun sillon, kun hävitään pahasti. Sillon se on sentään yhteinen tunne. Nyt on sellanen olo, että muu joukkue voitti vastustajan ja mä sain pahasti turpaan omalta kropalta.
Ja sit mulla on vielä huono omatunto siitä, että oon vaan itkenyt tätä omaa peliajan menetystä koko illan sen sijaan, että iloitsisin siitä, että ne voitti sen pelin ja nousi kakkoseen. Ei tunnu yhtään siltä, että mä olisin voittanut jotain, mua vaan itkettää ja vituttaa. Polvea särkee aika helvetisti. Tekisi mieli ottaa Burana, mutta kun en voi, kun oon syönyt niitä jo kolme tänään päänsärkyyn.
Mutta jos nyt koitan olla angstaamatta niin kauheesti, niin ainakin voin olla ilonen siitä vajaasta yhdestä erästä, joka meni hyvin. Koitan nyt keskittyä miettimään sitä.



NALE - KoVe 3-1 (25-23, 20-25, 25-17, 25-17)

Viikonlopun pelastus.

Okei, oli se iha kiva kuite pelata. Hävittii A1:lle 3-1, mutta silti aika tiukille meni erät. Ja ottaa huomioon, että meillä oli vaa 5 pelaajaa, ni vielä paremmin.

Hih, kerrankin mulla meni treenit hyvin. Siis oikeesti. _Hyvin._ Jäi hyvä mieli, kun oli tosi hauskaa ja kaveri kerto yhen tosi ihanan jutun ja tulin iloseks sen puolesta. :) Ja sit löin yhen elämäni parhaista lyönneistä - ei se ehkä lähteny niin kovaa kun olisi voinut, mutta oli ihan harvinaisen oikeaoppinen. :DD Ja sit torjuin vaikka kuinka paljon, kerrankin. :)
Ja oikeesti, mulla ei sattunut mihinkään paikkaan. O.O En muista millon viimeks. Nyt kyl särkee taas polvea, mutta oli ihanaa treenata, kun saatto tehä kaiken kunnolla.

Voitettiin 3-1. (19-25, 25-13, 25-13, 25-19)
Sain pelata yhen erän.
Mun kädet on kipeät.
Jes.

Ei näin hei oikeasti. Jotain rajaa.
Meillä oli tänään matsi. Korsossa.
Voitettiin lopulta 3-2 (25-22, 17-25, 25-19, 18-25, 15-7), mikä oli ihan kiva.
MUTTA.
Miksi helvetissä mä istuin neljä erää viidestä penkillä?? Mä en käsittääkseni pelannut mitenkään erityisen huonosti sitä erää, jonka olin kentällä. Mun kaveri, joka myös istu neljä erää, ei sekään pelannut huonosti sitä erää, jonka oli kentällä. Mun toinen kaveri istu viis erää penkillä. Se ei pelannut huonosti, kun sille ei edes annettu mahdollisuutta yrittää. Siitäkin voi olla montaa mieltä, kuinka hyvin ne kentällä olleet pelasi.
Miksi?
Miksi meitä oli siellä kymmenen? Oli tietty ihan mukavaa, että oli kolme ihmistä siellä vaihdossa seurana, mutta miksi meidän piti lähteä jonnekin Korsoon, jos kerran ei saatu pelata?
Mentiin sit kaverin kanssa Tennariin kahville angstaamaan, kuinka turha reissu oli.
Arvatkaa, kuinka paljon kiinnostaa mennä tiistain matsiin.
Ei ole myöskään siinä mielessä kauhean kiva olo, että on oikeasta kädestä ranne ja peukalo kipeinä, vasemmasta yks sormi ja sitten vielä polvi. Mä kävin tällä viikolla kaikissa treeneissä, koska ajattelin, että saisin sitten sunnuntaina pelata ja olis hyvä pallotuntuma ja näin. Ihan oikeasti, mä olisin voinut jäädä kotiin, niin olisin saanut edes kolmen päivän tauon ennen tiistain peliä.
Ehkä pitäisi huomenna oikeasti mennä ostamaan sitä teippiä, ennen kun loputkin sormet hajoaa?

Mun kroppa hajoo. :(( Miten ihmeessä esimerkiksi toi ranne voi ikinä parantua, kun joka viikko on matsi ja pitäisi käydä treeneissä?

Voitettiin tänään 3-0.
<3

Wartti - Nale 0-3 (22-25, 17-25, 12-25)

Ja eilen sit mentii A-tyttöjen SM-jatkosarjaan lentopallossa. o/ Oli iha loistava pelata ja se meä joukkue on vaan niin paras, toivottavasti iha finaaleihi asti päästään.

Ai hemmetti ko selkä kipiänä reeneistä. Pitäs vissii venytellä tms et ei mee pahemmaks. Samoin ko toi mun, ilmeisesti, akillesjänne. Urheilija ei tervettä päivää nää. :< Ja oli tosi kiva ko tänäänki vissii kaks tai kolme joukkuekaveria ja VALMENTAJA kysy et olinko ollu baarissa eilen, ko olin vähä väsyny. Ja ei oo eka kerta. Hah. Reilut. Mulle jaksetaan aiheesta heittää kommenttia. Nojoo, eikaitsiinä.

Vois kattoa Simpsoneita tai jos toi Bonesin jakso vaik latais, ni sen.