IRC-Galleria

Oltiin kaverin kanssa koirapuistossa pitkästä aikaa ja olisi voinut kuvitella koirien nauttivan jälleennäkemisen riemusta, mutta ei. :/ Kummatkin, mutta Zera varsinkin, oli tosi apaattisia. Nyhjäsivät kintuissa, haahuilivat omiaan ja pistivät sitten lopulta maate, kun oli tylsää. ?!?!? Zera varsinkin näytti todella pitkää naamaa. Sillähän oli se valejuoksu, olisiko sillä nyt sitten valeraskauden valeraskaus??? :o

Vähänkö siistii. Minä, joka en ikinä-koskaan voita mitään mistään, voitin Lemmikin Valinnan arpajaisista kaksi lelua korille. \o/ Juhuu. Arpajaiset oli Frank'sin/Fed Petin järkkäämät, kun silloin oli sen esittelijä käymässä.

Ina pääsi pitkästä aikaa taas viralliseen kehään. Paikkana oli Helsingin Tuomarinkartanon vinttikoirakeskus. Basenjeja tuomaroi belgialainen Monique van Brempt, joka oli oikein mukava. :) Siellä oli huimat 27 basenjeja, joista oli 11 pentuja! o_O Hyvin meni, siellä jaettiin pari EHta, mutta Ina oli NUK ERI3! Nartuissa nuorten luokassa oli 4 koiraa, joista 1 sai EHn, eli Ina oli viimeinen luokkansa ERIn saaneista.... Hienosti Ina kuitenkin esiintyi. Tuomarin mielestä Ina oli mm. hieman maskuliininen, mutta ERI kuitenkin tuli ja tässä näyttelyssä ERIn saaneille jaettiin myös ruusukkeet, sai siis muutakin vastinetta rahoille, kuin arvostelun! :D

Arvostelu: "Beautiful bitch in good condition. A little masculine. Very nice expression. Good shoulders, topline. A little low-set tail. Could have better knee angulation. Good feet. Moves ok behind, elbows little loose. Is not really in coat today."

Viimeinkin päästiin taas match showhun, edellinen oli melkein 2kk sitten, 12.6. Olimme siis 3.8.2008 Karhulan mätsärissä, jonka järjesti Kotkan Seudun Eläinsuojeluyhdistys. Sää oli aluksi huono, satoi ja jossain välähti pari kertaa, mutta kun Inan kanssa pääsin kehään, aurinko paistoi jo. :) Ina oli melkein koko ajan autossa lämmittelemässä ja piilossa uroksilta(juoksut ;_;), kunnes hain sen sieltä seisoskelemaan ja odottamaan omaa vuoroamme hiekkakentän reunalle. Nätisti osasi tyttö odotella autossa(Fia olisi syönyt itsensä sieltä jollain tavalla ulos...) eikä syönyt mitään! :D Ina esiintyi erinomaisesti, mutta jäimme silti ilman sijaa. Mutta olihan siellä monta erinomaista tai vähinääkin hyvää koiraa, joten en olisi halunnut olla tuomarin asemassa siellä. ;) Eli tuloksena "vain" punainen nauha pienistä. Oli se kuitenkin parannusta edelliseen, josta tuli sininen nauha ja ei sijoitusta, tosin siellä olikin MIEStuomari, jota Ina pelkäsi hirrrmuisesti... :(

Valitettavasti huomasin pöydällä harjotellessa, ennen arvostelun alkamista, että Inalla onkin juoksut alkaneet. Hyvästi match showt.... :´( Eli nyt olisi tullut sellanen IHANA match show ruuhka tänne seudulle, mutta nyt ne 5 mätsäriä täytyy jätttää menemättä. Onneksi Ina ei tarvitse enää niin paljon kehätreenausta, joten ei se niin paha asia ole, vaikka oikein mielelläni olisinkin mennyt noihin...

Perjantaina lähden Inan kanssa bussilla Helsinkiin, mistä menemme serkuille Tuusulaan ja he sitten vievät Helsingin näyttelyyn lauantaina. Tuomarina on Belgialainen Monique von Brempt. Basenjeja sinne on ilmoitettu huimat 27!! o_O En muista missä näyttelyssä(paitsi erkkarissa, n.200)on viimeksi ollut noin monta. Esim. samojedejä ja mopsejakin on vähemmän(molempia 26) ja shetlanninlammaskoirikin vain 22. Ja tuo ei ole edes kansainvälinen... Noh... Nyt ei ainakaan ole mitään kovin suuria odotuksia tuonne..

Onse sulonen.

"Olit koira sä rakkahin,
sitä aikaa en voi saada takaisin.
En pyydä sua luokseni tulemaan,
siellä missä on hyvä, ole siellä vaan.

Sinä tulit suoraan sydämeeni,
sinä toit lohdun murheeseeni.
Sinä olit pieni, mutta silti suuri niin,
jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.

Nuku rauhassa pieni koiraenkeli,
joka siipiään maailmassa kokeili.
Lennä takaisin koirien maailmaan,
sinne mistä tulitkin aikoinaan.

On ikävä suuri ja loputon,
mut sinun onnesi yksin tärkeintä on.
Tule uniini, tule tuulenhenkäyksiin,
tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin. "

OTTEITA KOIRAN PÄIVÄKIRJASTA:

Päivä 180

0800 JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
0930 JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
0940 JEE! Kävelyretki! Mun lempparia!
1030 JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
1130 JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1200 JEE! Lapset!Mun lempparia!
1300 JEE! Piha! Mun lempparia!
1600 JEE! Äiti! Mun lemppari!
1700 JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1730 JEE! Iskä! Mun lemppari!

Päivä 181

0800 JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
0930 JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
0940 JEE! Kävelyretki! Mun lempparia!
1030 JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
1130 JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1200 JEE! Lapset! Mun lempparia!
1300 JEE! Piha! Mun lempparia!
1600 JEE! Äiti! Mun lemppari!
1700 JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1730 JEE! Iskä! Mun lemppari!

Päivä 182

0800 JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
0930 JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
0940 JEE! Kävelyretki! Mun lempparia!
1030 JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
1130 JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1200 JEE! Lapset! Mun lempparia!
1300 JEE! Piha! Mun lempparia!
1600 JEE! Äiti! Mun lemppari!
1700 JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1730 JEE! Iskä! Mun lemppari!



OTTEITA KISSAN PÄIVÄKIRJASTA:

Päivä 752

Vangitsijani jatkavat huomioni kiinnittämistä omituisilla pienillä heiluvilla esineillä. He syövät prameasti tuoretta lihaa, kun taas minut he pakottavat syömään kuivia palleroita. Ainoa asia mikä pitää toivoani yllä on toivo paosta, ja se lievä tyydytys jonka saan aina kun hajotan huonekalun. Huomenna taidan syödä taas huonekasvin.

Päivä 761

Tänään yritykseni tappaa vangitsijani pyörimällä heidän jaloissaan kun he kävelevät melkein onnistui. Täytyy yrittää samaa portaiden yläpäässä. Yritin aiheuttaa kuvotusta ja inhoa sortajissani oksentamalla taas kerran heidän lempituolilleen. Pitää yrittää samaa heidän sängylleen.

Päivä 765

Yrityksessäni herättää sortajissani pelkoa ja näyttääkseni, mihin pystyn vein heille päättömän hiiren ruumiin. He vain lässyttivät ja jankuttivat kuinka hyvä pikku kissa olen. Hmm... ei toimi suunnitelman mukaisesti.

Päivä 768

Vihdoinkin tajusin kuinka sadistisia he ovat. Ilman minkäänlaista syytä minut valittiin vesikidutukseen. Tällä kertaa tosin siinä käytettiin myös polttavaa ja vaahtoavaa kemikaalia jota he kutsuivat shampooksi. Mikä sairas mieli pystyykään keksimään sellaisen nesteen! Ainoa lohdutukseni on peukalonpalanen joka on vieläkin hampaitteni välissä.

Päivä 771

Heillä oli jonkinlainen salaseuran kokous. Minut laitettiin eristysselliin koko tapahtuman ajaksi. Kuulin kuitenkin heidän äänensä ja haistoin pahanhajuisen, olueksi kutsutun aineen lasiputkiloissa.
Tärkeää: Kuulin, että eristykseni johtui MINUN aiheuttamasta "allergiasta". Pitää ottaa selvää mitä se on ja miten voin käyttää sitä hyväkseni.

Päivä 774

Olen täysin vakuuttunut että muut vangit ovat vasikoita. Koira päästetään säännöllisesti vapaaksi mutta vaikuttaa palaavan erittäin mielellään takaisin. Hän on aivan selvästi idiootti. Lintu taasen välittää jotain informaatiota heille koska puhuu koko ajan heidän kanssaan. Olen varma, että hän raportoi jokaisen liikkeeni. Ja koskapa hänet on sijoitettu metalliseen huoneeseen hänen turvallisuutensa on toistaiseksi taattu. Mutta minä voin odottaa. Se on vain ajan kysymys...

Multa ei ole kuollut ketään todella läheistä enkä ole nähnyt sotaa. Äsken kun puhuin mummin kanssa puhelimessa Nellon lopettamisesta, hyväksyin ensimmäistä kertaa asian, ja sen, että viemme sen eläinlääkärille ja annamme lääkärin päättää, tulisiko sen elämän vielä jatkua.

Mummi puhuu niin luonnollisesti kuolemasta - kaikista käytännön asioista, kuten hautaamisesta ja kuljetuksesta mökille (talvella ei ole hyvä kuolla, kun maa on kovaa). Vakavalla ja kunnioittavalla äänellä, mutta niin konkreettisesti. Hän on kokenut lukuisten läheistensä kuoleman ja elänyt sodan aikana. Annoin kyynelten valua ja yritin puhua niin, ettei hän huomaisi, että itken.

Nello on 14-vuotias koira.