IRC-Galleria

Miksi koirat ovat parempia kuin miehet?

- Koirat ikävöivät sinua kun lähdet
- koirilla ei ole ongelmia osoittaa kiintymystään julkisesti
- koirat myöntävät mustasukkaisuutensa
- et koskaan mieti, onko koirasi sinulle kyllin hyvä
- koirat tuntevat syyllisyyttä tehtyään jotain väärin
- koirat eivät kehuskele sänkykumppaneillaan
- koirat eivät kritisoi ystäviäsi
- koirat eivät pelaa peliä kanssasi
- paitsi ehkä noutamista, mutta silloinkaan ne eivät naura sille miten heität

- koirat ovat tyytyväisiä mihin tahansa valitsemaasi videoon, koska ne tietävät, että tärkeintä on vain olla yhdessä

- koirat eivät koskaan kuuntelisi musiikkia, jota sinä inhoat
- koiraa voit kouluttaa
- koira on helppo hankkia
- koirat yleensä pitävät lapsista
- et koskaan mieti epäluuloisena, mistä koirasi uneksii
- hyvännäköiset koirat eivät itse tiedä olevansa hyvännäköisiä
- pahin mahdollinen tartunta, minkä voit koirilta saada, on kirput
(ok, pahin on vesikauhu mutta siihen on sentään rokote)

- koirat ymmärtävät, mitä EI tarkoittaa
- koirat eivät lue ruokapöydässä
- koirat eivät purista hammastahnatuubia keskeltä
- koirat voit pakottaa peseytymään
- keski-ikäiset koirat eivät tunne pakottavaa tarvetta vaihtaa sinua nuorempaan
- koirat eivät korjaile juttujasi kun kerrot niitä
- koirat eivät huomauttele ajotyylistäsi
- koirat pitävät sinua kulinaristisena nerona
- koirat alistuvat ollessaan väärässä
- koirat pitävät kaikista kiloistasi
- koirat eivät välitä, oletko ajellut säärikarvasi vai et
- koirat tarkoittavat rakkautta suudelmillaan
- koirat ovat ystävällisiä sukulaisillesi
- koirat huomioivat sinua yhtä paljon kuin sinä niitä, jopa enemmänkin
- koirat kuuntelevat sinua aina kun puhut niille.

Perjantai-iltana saavuin Ouluun.

Kuulin junassa, että meidän Hista, siis 10-vuotias shelttinarttumme, on kauhean kipeä. Se oli pari viikkoa potenut vatsatautia, jonka tiimoilta se kävi myös eläinlääkärissä. Setä ilmoitti sen kärsivän suolistotulehduksesta ja löi antibioottireseptin kouraan. Lääkitys loppui maanantaina, jonka jälkeen se meni taas nopeasti huonoon kuntoon, ripuloi ja oli ruokahaluton ja muutenkin alakuloinen.

Äiti mietti, soittaako eläinlääkärille vaiko ei, ja kelle eläinlääkärille, pitäisikö koko koira viedä Kemiin Kemi-Tornion alueelliselle päivystäjälle. Itse olin sitä mieltä, ettei ole mitään järkeä lähteä siirtämään koiraa Oulusta mihinkään, kun on kuitenkin isompi kaupunki, jossa on enemmän hoitomahdollisuuksia. Isäni kuitenkin tuli tarkoituksenaan viedä äiti ja koira sinne Tornioon ja sitten eläinlääkärille aamulla.

Olin junassa vielä kymmeneltä perjantai-iltana, kun itse päätin soittaa Oulun päivystävälle eläinlääkärille. Tädillä oli vastaaja päällä, mutta ilmoitti viestissä ottavansa yhteyttä heti kuin suinkin kerkeää. Selitin tilanteen nauhalle ja annoin äitini yhteystiedot, kun hän kuitenkin Histan kanssa oli. Lääkäri soitti hiukan myöhemmin ja sanoi oireiden kuulostavan ripulitaudilta, jota nyt on liikkeellä paljon.

Olin noin puoli kahdentoista aikaan Oulussa, ja olihan se Hista-raukka surullinen näky. Juuri ja juuri jaksoi tulla tervehtimään parilla alakuloisella hännän heilautuksella, sitten taapersi takaisin nukkumapaikalleen. Kissatkaan eivät jaksaneet kiinnostaa. Isäni tuli Ouluun noin puolta tuntia minua myöhemmin, ja sanoi epäilevänsä kohtutulehduksen vaivaavan Histaa. Koiran silmätkään eivät olleet enää kirkkaat, pikemminkin sameat ja elämänhaluttomat. Vatsa oli turvoksissa. Isäni arveli, ettei Histalla ole enää paljoa aikaa jäljellä.

Illan aikana koiralle ilmaantui vielä yksi oire: vuodot. Sen peräpää oli märkänä kummallisesta, kellertävästä ja pahanhajuisesta mäskistä. Soitin eläinlääkärille uudestaan ja ilmoitin asiasta. Hän sanoi oireiden kuulostavan kovasti siltä kohtutulehdukselta, josta oli epäilyjä ollut, ja kehotti käyttämään koiraa vastaanotolla. Asiassa oli yksi mutta: koska kyseessä oli viikonloppu ja kello oli puoli kaksi yöllä, käynti tulisi valtavan kalliiksi. Äitini kuitenkin halusi viedä Histan lääkäriin, maksoi mitä maksoi. Minustakin oli järkevää lähteä lääkäriin yksin tein. Siispä lähdimme.

Vastaanotolla ystävällinen naiseläinlääkäri myönsi, että Hista näytti huonolta. Ulkoisten tutkimusten jälkeen hän ultrasi koiran kohdun. Laitteen suljettuaan hän kertoi, että tilanne oli erittäin vakava. Kohtu oli kahden HK:n Sinisen kokoinen ja täynnä mätää. Turvonneena se painoi sisäelimiä läjään vaikeuttaen mm. hengitystä ja maksan, munuaisten sekä vatsan toimintaa. Sen lisäksi kohdun limakalvon läpi elimistöön imeytyi jatkuvasti bakteereja aiheuttaen myrkytystilan.

Vaihtoehtoja oli kolme: konservatiivinen tapa eli lääkehoito, kohdun poisto eli leikkaus ja nopein ja halvin keino eli lopetus. Viimeistä äitini ei pitänyt vaihtoehtona, joten oli harkittava kahta ensimmäistä, joissa oli kummassakin hyvät ja huonot puolensa. Lääkehoito tarkoitti hormonipiikkejä, jotka ruiskutettiin koiraan. Ne kiihdyttivät mädän poistumista kohdusta eli samoja vuotoja, joita koiralla oli illan aikana ollut. Se ei kuitenkaan välttämättä tehonnut. Koiran voinnin oli kohennuttava olennaisesti seuraavan päivän aikana, ja jos ei, oli palattava kahteen muuhun vaihtoehtoon. Hormonipiikkejä annettaisiin kaksi, toinen saman tien ja toinen seuraavana iltana.
Leikkaus puolestaan tulisi olemaan monestakin syystä erittäin vaikea operaatio. Kohtu venyy paljon, mutta venyessään limakalvot ohenevat, mistä johtuen se on erittäin hauras. Jos koira nukutuksessaan nytkähtäisi tai tapahtuisi jotain muuta vastaavaa, jonka seurauksesta kohtu puhkeaisi, bakteerimäski leviäisi vatsaonteloon. Sieltä se imeytyisi varsin nopeasti vatsan luonteesta johtuen verenkiertoon. Silloin koira kuolisi muutaman tunnin sisään myrkytyksestä johtuvaan shokkiin. Niin kuin tämä ei riittäisi, asiassa oli vielä toinenkin mutta. Jos operaatio suoritettaisiin heti, jonkun meidän perheestä olisi avustettava leikkauksessa, sillä eläinlääkäri oli päivystäessään yksin talossa. Hän tarvitsisi jonkun pitämään huolta anestesiasta, eli varmistamaan, että eläin on todellakin unessa operaation aikana.

Päätöstä oli vaikea tehdä, sillä suoraan ei voinut tietää, mikä olisi paras ratkaisu koiran kannalta. Eläinlääkäri täsmensi, että kyseessä oli valtavan sairas koira, jolla oli kauheasti kipuja. Lopetusta ei kuitenkaan haluttu harkita. Leikkauksessakin oli omat riskinsä, inhimillisetkin. Lääkäri oli kovin väsynyt, haukotteli tuon tuostakin. Hän oli epäilemättä ammattilainen, mutta väsyneenä riskit epäonnistua kasvavat kovasti. Mekin olimme epävarmoja, niin varmaan olisivat kaikki, jotka yllättäen joutuisivat sen mahdollisuuden eteen, että joutuisivat hoitamaan leikkauksen kannalta suunnattoman tärkeätä anestesiaa ja että leikkauksen kohteena olisi vieläpä rakas ystävä, jonka hengen puolesta pelkäsi jo valmiiksi.

Pitkän harkinnan jälkeen päädyimme lääkehoitovaihtoehtoon. Vuotoja oli jo tosiaan ollut, saattoihan olla, että ne vain kaipasivat kiihdyttämistä. Hista laitettiin tiputukseen, jota sai kahden pussin verran. Kipulääkkeitäkin siihen ruiskutettiin. Hormoniruiskun jälkeen oli aika lähteä kotiin odottamaan ja seuraamaan Histan vointia.

Sinä yönä nukuin vähän. Tulimme vastaanotolta viiden-kuuden aikaan aamulla, enkä saanut nukuttua sen jälkeenkään kuin ehkä puolitoista tuntia. Olin todella huolissani Histasta, en ehkä uskaltanutkaan laittaa nukkumaan. Vasta ennen kahdeksaa, jolloin vanhempanikin alkoivat jo heräillä, nukahdin vähäksi aikaa herätäkseni yhdeksältä hoitamaan asioita, joita varten olin Ouluun tullut.

Vaikutti siltä, että Hista hiukan piristyi. Sitä kiinnosti vähän ympäristön touhut, ja vuodotkin lisääntyivät. Eläinlääkäri oli kehottanut soittelemaan koiran voinnista, suorastaan käskenyt soittamaan, jos siinä tapahtuisi muutoksia huonompaan. No, päivän aikana Hista vaikutti hiukan pirteämmältä kuin oli ollut edellisenä päivänä, mutta vain hiukan. Lääkäri soitti itse. Histan olisi kuulunut jo käveleskellä omaehtoisesti pitkin asuntoa sekä syödä ja juoda, muttei se mitään niistä tehnyt. Ainoa parannus oli se, että se oli hiukan kiinnostuneempi ympäristöstään kuin aiemmin. Lääkäri suositteli vahvasti leikkausta, ja kertoi, että klinikalla oli nyt toinenkin eläinlääkäri, joka tosin saattoi joutua lähtemään kesken leikkausta muualle, tuotantoeläinlääkäri kun ensisijaisesti oli. Silloin tarvittaisiin taas anestesiahoitajaa.

Äitini oli taas vaikeiden päätösten edessä. Hän konsultoi monia ihmisiä. Isäni oli jo sinä aamuna lähtenyt takaisin Tornioon. Hän oli sitä mieltä, että odottaisimme iltaan, jolloin Hista saisi toisen hormonipiikkinsä. Leikkaus kun oli kuitenkin monien satojen eurojen arvoinen, eikä onnistumisesta ollut juurikaan takeita. Äitini ei tiennyt, mitä olisi tehtävä, sillä jos hän tekisi päätöksen Histan leikkauksesta ja se menehtyisi, hän joutuisi kantamaan loppuelämänsä taakkaa päätöksestä, joka maksoi koiran hengen.
Histan tila oli kuitenkin huono. Soitettiin siis useammille ihmisille, muun muassa veljelleni sekä Histan emän kasvattajalle, joka oli pitkän linjan shelttikasvattaja. Kaikki olivat sitä mieltä, että leikkaus olisi paras vaihtoehto. Äitini kuitenkin halusi keskustella vielä isäni kanssa ja tehdä päätöksen yhdessä, mutta isäni ei töittensä takia ehtinyt puhumaan pitkään ja lupasi soittaa, kun tulisi hiljaisempi sauma. Äitini siis odotti puhelua sekavin tuntein sairaan koiran kanssa.

Hista oli tuossa vaiheessa mennyt patjalleni nukkumaan. Äitini puhutteli sitä, muttei se vaikuttanut reagoivan. Se vain makasi patjalla kovin velttona ja hiljaisena, silmät juuri ja juuri auki. Äitini hermot pettivät. Hän oli varma, että Hista kuolee hänen käsiinsä patjalle. Minustakin tilanne näytti erittäin pahalta, ja tein päätöksen soittaa eläinlääkärille itse. En ollut varma, selviäisikö Hista klinikalle asti, mutta juuri sillä hetkellä tilanne huusi leikkausta.
Eläinlääkäri kertoi puhelimessa, että jos koira on kovin heikossa kunnossa, sillä ei välttämättä ole voimia selvitä leikkauksesta, vaikka itse operaatio onnistuisikin. Vaihtoehtoja ei tosin ollut, sillä jos Histaa ei toimitettaisi leikattavaksi, se kuolisi joka tapauksessa. Hormonit olivat näyttäneet tehonsa ja sitä ei ollut tarpeeksi. Soitin siis taksin ja kääräisin koiran nopeasti peittoon. Lähdimme ulos, jossa taksi jo odotti. Olin pyytänyt tulemaan nopeasti, ja nopeasti auto oli tullutkin. Istuin takapenkille Hista sylissäni ja kuuntelin koiran hengitystä. Viime yönä vastaanotolle oli tuotu 16-vuotias koira epilepsiakohtauksen kourissa. Koira ei selvinnyt. Se oli kuollut matkalla eläinlääkärille. Tämä mielessäni tarkkailin Histaa ja havainnoin maisemaa, että muistaisin, missä kohtaa koira oli vetänyt viimeisen hengenvetonsa.

Hista selvisi vastaanotolle. Lääkäri tuli tervehtimään sitä odotushuoneessa ja sanoi, ettei tila ole akuutilla tavalla kriittinen. Eläimiä oli nimittäin useampia jonossa ennen Histaa, ja tämä tuotantoeläinlääkäri, jonka kanssa olin puhelimessakin jutellut ja joka operoisi koiran itse yöllisen lääkärin avustaessa, oli juuri hoitamassa useampaa tapausta. Odottelimme siis. Lääkäri oli kuitenkin sanonut, että olimme tehneet ihan oikean ratkaisun päättäessämme leikata Histan, sillä koiran tila ei ollut parantunut edellisyöstä juuri lainkaan.
Toivo pilkahti, kun tutkimushuoneesta tuli terhakka alaskanmalamuutti. Hista oli noussut istumaan ja alkoi haukkua koiraa pystyyn. Eläin, jota mikään, ei edes vieraat koirat, ollut kiinnostanut useampaan päivään. Olimme niin mielissään, ettemme hennonneet edes kieltää sitä. Kyllä Histalla oli vielä voimia.

Miespuolinen tuotantoeläinlääkäri tuli esittäytymään ja otti Histan tutkimushuoneeseen. Mies oli hyvin miellyttävä ja pätevän oloinen. Hän mittasi anestesia-aineen ruiskuun ja tyhjensi sen Histaan. Viidessä minuutissa koira nukahti pöydälle, ja koko tämän ajan yritin säilyttää katsekontaktia siihen, että muistaisin, miltä se näytti, kun viimeisen kerran näin sen elossa. Odotukset olivat realistiset: Hista joko selviää, tai sitten ei. Jos ei, halusin muistaa koiran oikein hyvin koko loppuelämäni.
Koira siis nukahti ja meitä kehotettiin lähtemään kotiin. Operaatio kestäisi noin kaksi tuntia. Ajan voisi viettää myös odotushuoneessa, mutta yhtä hyvin voisi lähteä kotiin, ja kotona odottaminen olisi kenties miellyttävämpää. Niinpä siis lähdimme. Oven sulkeutuessa katsoin Histaa viimeisen kerran, ja se nukkui rauhallisesti pöydällä. Soitin taksin, joka tälläkin kertaa tuli nopeasti. Kello oli kaksikymmentä yli neljä.

Luvassa oli ehkä elämäni pisimmät kaksi tuntia. Koetin keksiä tekemistä, joka veisi ajatukset pois Histasta, eihän minun murehtimiseni sitä pelastanut. Sitä oli vaikeata keksiä, suosikkinettipelinikin sujuivat hajamielisesti. Lähinnä tuijotin ikkunasta näkyvän autonvuokrausliikkeen kyltin digitaalista kelloa ja mietin. Spekulointi oli turhaa, mutta ajattelin, että jos Hista olisi kuollut operaation alkuvaiheessa, tai kohtu olisi puhjennut, olisimme jo kuulleet siitä. Mitä lähemmäksi kahta tuntia se kesti, sitä paremmin se sujui. Toisaalta en tiennyt, miten hektinen operaatio kohtun puhkeamista olisi seurannut, kenties he eivät olisikaan kerenneet soittamaan. Oli myös ajateltava, että eläintä leikkasi kaksi pätevää eläinlääkäriä, joten se oli hyvissä käsissä. Minua väsytti, mutten olisi kuitenkaan saanut nukuttua. Mietin vain koiraa. Jännitti.

Äitini puhelin soi puoli seitsemältä. Siihen ei heti vastattu kielteisten tulosten pelossa. Lääkärin kanssa jutellessa äitini ilme kuitenkin vaihtui hymyyn ja kysymykseen "on onnistunut?" ja sitä seuraavaan kiittelyyn. Puhelun päätyttyä hän sanoi Histan selvinneen. Purskahdin itkuun ilosta ja helpotuksesta. Aloimme valmistautua lähtöön hakeaksemme Histan kotiin. Sen ei tarvinnut jäädä tarkkailuun, vaan sen saattoi hakea kotiin toipumaan.

Vastaanotolla lattialla makasi puuvillakankaaseen kääritty uninen koira, jonka päähän oli laitettu muovinen läpinäkyvä kauluri estämään pääsyä haavalle. Vatsa oli ajeltu ja leikkaushaavaa peitti teipattu side. Lääkäri kertoi leikkauksen menneen ongelmitta. Kohtu oli ollut valtava. Tavallisesti lyijykynän paksuinen elin oli ollut kuin suuri miehen nyrkki ja painanut yli kuusisataa grammaa. Kysyin, miten he olisivat menetelleet, jos se olisi puhjennut. Mies vastasi, että he olisivat ryhtyneet huuhtelemaan vatsaonteloa, mutta että koiran ennuste olisi huonontunut radikaalisti. Realistisesti ajateltuna se olisi siis kuollut hyvin pian.

Hista sai mukaansa paljon hoito-ohjeita ja lääkkeitä sekä kaulurin. Se oli laskenut alleen unissaan, ja laski vielä useampaan otteeseen illan aikana. Se nukkui koko illan, mutta mielestäni sen olemus oli muuttunut. Kriittisesti sairas koira oli muuttunut toipilaaksi, joka nukkui levollista unta ja reagoi suosikkiärsykkeisiinsä. Kävin illalla ystäväni syntymäpäivillä, ja kun tulin sieltä yöllä yhden aikana, Hista oli jo minua vastassa.

Toki Histalla on vielä pitkä toipumisen matka edessään ennen kuin se on taas terve, mutta nykytilanne näyttää minusta hyvältä. Se ei edelleenkään ole syönyt mitään, mutta se on nesteytetty leikkauksen aikana vuorokauden ajaksi, joten ehkei sillä vain ole nälkä.

Täytyy sanoa, että takana on ollut melkoiset kolmekymmentäkuusi tuntia. Mutta kuten on osuvasti ajateltu, tänään on huominen, josta olin huolissani eilen.

Matkustan paniikkihäiriöisen koirani kanssa bussilla.

Tästä tulee vielä jännittävä matka varmasti.

..nukahti just matkalla vesikupilta takas koppaan :)

Mitä olis elämä ilman Enskaa. Ei mitään.

Kirkkonummen Masalassa asustelee perhe, joka etsii melkovarmasti uutta
koiraa perheeseen. Mielellään ostavat halvan koiran tai ottavat
sijoitukseen. Perheessä on ollut saksanpaimenkoiria, mäyräkoiria ja nyt
ovat kyselleet kultaistanoutajaa. Koirat palautetaan kasvattajalle n.
vuoden iässä eroahdistuksen takia. Koirien hoito kaltoinkohdellaan, jopa
ruokinta.
Käykää katsomassa linkistä kertomus ja kuvia. http://www.blackkurt.ota.fi/47
Asia on jo poliisilla käsittelyssä.


Laittakaa viestiä eteenpäin.
Jos lähipiirissänne on pentuja myytävänä, (varsinkin kultsin, mitä perhe
mahdollisesti etsii) varoittakaa omistajaa.

Varokaa myyjät

Kirkkonummen Masalassa asustelee perhe, joka etsii melkovarmasti uutta
koiraa perheeseen. Mielellään ostavat halvan koiran tai ottavat
sijoitukseen. Perheessä on ollut saksanpaimenkoiria, mäyräkoiria janyt
ovat kyselleet kultaistanoutajaa. Koirat palautetaan kasvattajalle n.
vuoden iässä eroahdistuksen takia. Koirien hoito kaltoinkohdellaan jopa
ruokinta.
Käykää katsomassa linkistä kertomus ja kuvia. http://www.blackkurt.ota.fi/47
Asia on jo poliisilla käsittelyssä.

Laittakaa viestiä eteenpäin.
Jos lähipiirissänne on pentuja myytävänä, (varsinkin kultsin, mitä perhe
mahdollisesti etsii) varoittakaa omistajaa." --
Kennel Hairsnout's
Mervi Niskanen
Hakalantie 12
88610 Vuokatti
p. 040 715 5065
mervi.niskanen@pp.inet.fi
www.mitteli.net

eli, rullaathan alas nimilistaan ja lisäät nimesi tähän vaatimuskirjeeseen ja
lähetä se kaikille tutuille. Ruotsissa tämä viesti on lähtenyt eteenpäin
Ruotsin Kennelliitosta ja Käyttökoiraorganisaatiolta. Videota ei ole pakko
katsoa (fur farm=turkistarha - se on TODELLA RAAKA!), - mutta jos päätät katsoa,
niin varoitus että SE ON HIRVEÄTÄ katsottavaa ja kauheata väkivaltaa. Sen
kipeä hiljaisuus on koskettanut meitä kaikkia syvästi. Jos emme suojele eläimiä
tämänlaiselta brutaalisuudelta, olemme osarikollisia.

Voit tehdä jotain! Allekirjoitathan ja lähetät kontakteillesi - tällaisen
väkivallan on LOPUTTAVA!

VAROITUS! TÄMÄ ON OIKEASTI JÄRKYTTÄVÄÄ KATSOTTAVAA!!!


http://www.petatv.com/tvpopup/video.asp?video=fur_farm&am.............................................................................................................................................................................
http://www.petatv.com/tvpopup/video.asp?video=fur_farm&am.............................................................................................................................................................................;

Tässä video lyhyesti (turkistarha): piilokameralla filmattuna, eläimet
kuvattiin kun ne NYLJETÄÄN ELÄVÄNÄ! Sanovat että tulee 'täydellisempi
leikkaus'.tämän jälkeen ruhot heitetään kasaan, yhä elävänä, ja jopa 10
minuuttia sydän vielä sykkii, silmittömässä kivussa, ja silmät vielä
liikkuvat.pentujen pienet tassut värisevät. Yksi pentu joka vielä nostaa
päätänsä ja katsoo kameraan verisillä silmillään.

Vaikka et katso videota, ALLEKIRJOITATHAN ja lähetät ystävillesi:
tällainen
hirviömäisyys on loputtava, JOTAIN ON TEHTÄVÄ!!

Kun tässä listassa on 500 nimeä, lähetäthän sen: PETA2@petaorg
<PETA2@peta.org>

01. Helen Walthew, Cape Town
02. Joyce Luxton, Cape Town
03. Garth Luxton, Cape Town
04 Terje McKnight, Norway
05 Joachim B McKnight, Norway
06 Jannicke McKnight, Norway
07 Rita Lyngsmo, Norway
08 Hanne Dahle, Norway
09 Elizabeth Dahle, Norway
10 Pia Baumann, Norway
11 Anita McKnight,
12 Laura Garner Scotland
13 Ken Garner Scotland
14 Noel Bowie Scotland
15 Chris Bowie China
16 Jang Jing China
17 Val Cummnings South Africa
18 Derek Cummings South Africa
19 Kim Samuels South Africa
20 Ron Samuels South Africa
21 Vanessa Mclean UK
22 David Stainforth - South Africa
23 Lynne Proude - South Africa
24 Jenny Wilkinson - South Africa
25 Sharon Künnemann - South Africa
26 CELESTE WEBER
27 Yvonne Miller
28 David Miller
29 Jennifer Ormond-Brown
30 Digby Ormond-Brown
31 Martin Brown
32. Tonel Rautenbach - South Africa
33. Naco Rautenbach - South Africa
34. Jessica Moller - South Africa
35. Roxanna De Bruyn - South Africa
36. Charlene Morgan - South Africa
37. Shaun Morgan - South Africa
38. Marianne le Grange - South Africa
39. Marius le Grange Jnr - South Africa
40. Marinka le Grange - South Africa
41. Marius le Grange Snr - South Africa
42. Ida Botha - South Africa
43. George Botha - South Africa
44. Joey Pretorius - South Africa
45. Riekie Pretorius - SA
46. Jaco Pretorius - SA
47. Gerhardus Pretorius - SA
48. Silvia Pretorius - SA
49. Malie Swart - SA
50. Nico Swart - SA
51Andre Koegelenberg
52 Trudie McIntosh
53 Maryanne Jooste
54 Frans Jooste
55 Lulu Joost
56 Dené Jooste
57 Freda O'Connell
58. Carmen Slabbert - South Africa
59. Debbie Smith - South Africa
60 Dudley Bennet South Africa
61 Pamela Bennet South Africa
62 Yvonne Brink, Sweden
63 Anneli Paldin/Rengart
64.Cathrine Hellberg
65. Thereze Axelsson / Sweden
66. Marie Tälth
67.Anna Andersson
68.Marcus Nilsson
69.Isak Andersson
70.Ida Andersson
71. Ritva Lindström
72. Sven Lindström
73. Rose-Marie Carlsen / Denemark
74.Tatiana Pajares/Spain
75. Hugo Gutierrez Colas /Spain
76. Caroline Bjälstam/Spain
77. Solvår Warmestad/Norway
78. Camilla Dahlgren/Sweden
79. Peter Rasmussen/Sweden
80. Satu Kettunen / Sweden
81. Olof Haggren / Sweden
82. Marianne Paunimo/Finland
83.Elina Paunimo/Finland
84.Tuomas Paunimo/Finland
85.Arto Hynninen/Finland
86. Minna Kurvinen / Finland
87 Sauli Latvalehto / Finland
88. Päivi Mikkonen / Finland
89. Jyrki Leinonen / Finland
90. Markku Mankinen / Finland
91. Tuomo Pajari / Finland
92. Petteri Jestola/ Finland
93. Jenni Rönkä/Finland
94. Riina Pirinen / Finland
95. Elina Alavuotunki / Finland
96. Hanna Koivuperä/ Finland
97. Jenni Lohikoski, Finland
98. Hanna Rikkonen, Finland
99. Saila Huttunen, Finland
100. Satu Autio, Finland
101. Marjut Kriikku, Finland
102. Henna Takala, Finland
103. Marja Salimäki, Finland
104. Helena Salimäki, Finland
105. Tapio Vilmunen, Finland
106. Johanna Hautala, Finland
107. Anni Itäpalo, Finland
108. Aarne Niskala, Finland
109. Jonna Niskala, Finland
110. Pauline Hellevig, Finland
111. Lily Wright, Finland
112. Elina Kumpula, Finland
113.Nelli Teeriniemi,Finland
114.Alina Turunen,Finland
115.Ida Bergström,Finland
116.Kaisa Korpela,Finland
117. Veera Nikula, Finland
118. Vilma Sirèn, Finland
119. reetta mallat ,finland
120. Mira Palenius , Finland
121. Tomi Hietala , Finland
122.Jaakko Luoto,Finland
123.Touko Laakkonen,Finland
124.Oskari Oksanen,Finland
125.Pekka Saarinen,Finland
126.Jori Ilanko,Finland
127. Veera Selin, Finland
128.Ella Manninen,Finland
129. Vilma Leino, Finland
130. Jenina Levomäki, Finland
131. Tanja Salonen, Finland
132. Jp Tuononen,Finland
133. Leena Hyvölä,Finland
134. Satu Isoaho,Finland
135. Andrijana Avramov, Finland
136. Jeremias Hellman,Finland
137. Ina Avramov, Finland
138. Moona Anukka, Finland
139. Jenni Tiittanen, Finland
140. Kia Halttunen, Finland
141.Moona Kivilahti, Finland
142. Laura Sivula, Finland
143. Tessa Juselius, Finland
144. Nitta Hiltula, Finland
145. Julia Hyvärinen, Finland
146. Henna Rasi, Finland
147. Susanna Heikkilä, Finland
148. Julianna Romppainen, Finland
149. Petra Joukainen, Finland
150. Maiju Kallioinen, Finland
151. Pauliina Kannisto , Finland
152. Ronja Koskela , Finland
153. Milla Peltomäki , Finland
154. Niina Vaittinen, Finland
155. Nicola Valtonen, Finland
156. Maiju Jaatinen, Finland
157. Emilia, Finland
158. Elli Honkanen, Finland
159. Veronica, Finland
160. Bella Lehmusvirta, Finland
161. Mona Ryhänen, Finland
162. Amanda Oikari, Finland
163. Anne Ahlberg, Finland
164. Vilma Virtanen, Finland
165. Annariina Valtanen, Finland
166. Taija Turunen, Finland
167. Ronja-Riina Jänesniemi, Finland
168. Justus Kursi, Finland
169. Noora Heinonen, Finland
170. Siiri-Sofia Heikkilä, Finland
171. Kaisa Laakso, Finland
172. Eveliina Anttila, Finland
173. Joonas Malinen, Finland
174. Sanna Rantala, Finland
175. Marjo Kuusisto, Finland
176. Ari Suonpää, Finland
177. Disa Fröjd, Finland
178. Miina Antikainen, Finland
179. Ellinoora Holappa, Finland
180. Anni Lamberg, Finland
181. Roosa Kangas, Finland
182. Tiina Ruohonen, Finland
183. Roosa Romsi, Finland
184. Joonas Hongisto, Finland

Koiranko tahdot? No yhdenkö vaan?
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaat, oletkin jo köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löyhä.

Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo, ei neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.

No uskallatkos leikkiin, miten ois vielä yksi?
Kai keittiössä saa sen säilytetyksi.
Sängyillä ja sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkinhoito iltoja kai pilaa.

Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.

Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuonon jäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.

Ei koirien määrälle ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman ois laumasi vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Laskut vain kasvaa ja velkaa jää.

Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää,
kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää.

Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset.
Ja välineet ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä oonko kohta vainaa?
Silloin lempisessusi pään polvellesi painaa.

Se katsoo sua rakastaen, sinä päätät jaksaa.
Pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Muutama tähti valjakkoon, yksi jalostusta varten,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkin tarpeen.

Koirat ja kilpailut, jännitys ja naksut
vaiva sekä huoli, paineet ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.

On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.

-alkuperäinen kirjoittaja tuntematon-

KUVASSA ESIINTYVÄT sammarit Dessa, Demi, Nitro ja Ruuti, pk-collie Emma ja karjis Kino