Mauno kävi syömässä herkkusensa (sian kärsä) ja tuhoamassa pallonsa. Mauno oli oikein rauhallinen tällä kertaa, johtunee ehkä siitä herkusta ja innosta repiä pallo riekaleiksi. No ite oon tyytyväinen, kun oli niin helppo vierailu eikä tarvinu kulkee perässä vahtimassa :D
Myynnissä noin. 2-vuotias sekarotuinen tyttönen, luonteen perusteella saattaa olla sakemanniakin tyttösessä. Ei tiedetä, onko leikattu vai ei, koska alunperin löytökoira, Viipurista, nyt jo tottunut jotenkin ihmisiin. Luiza, eli tutummin vain Luna on ystävällinen ja hellyydenkipeä koira, vaikka alussa rouva haukkuukin kaikki pystyyn.
Voi mennä pitkään, että neidin luottamuksen saa, mutta sitten kun saa, niin mainio kaveri. Saattaa säpsähdellä liikkeitä ja haukkua/murista äänille, ei kuitenkaan ole uhkaava, mutta vahtii reviiriä silti. Haukkuu aluksi vieraille, ulkona jos näkee koiran, haukkuu ja yrittää vetää sinne, tulee silti yleensä kaikkien kanssa toimeen, vaikka meluaakin.
Menneisyydestä ei tiedetä, joten siitä on turha edes yrittää ottaa selvää. Luna käyttää vain kolmea jalkaa, koska sen toisessa etujalassa on mennyt lapa sijoiltaan. Juoksee silti nopeammin kuin takana kuvassa makoileva sammari ja usein on koirapuistossa se nopein.
Tehtiin Sipsun kanssa noin tunnin lenkki eilen keskiviikkona.
Mentiin ensin Ylöjärven keskustaa ja urheilukenttää kohti, mutta sitten käännyttiinkin Eloon päin ja mentiin sinne hiekkatietä pitkin, käännyttiin oikealle liikuntahallin ohi, sillan yli ja sitten edelleen rivitalo-alueen viertä takaisin siukkikselle.
Kissan kanssa sillä oli tuijotuskilpailu erään talon kohdalla, mutta menetti sitten äkkiä mielenkiintonsa siihen. Vähän se yritti välillä vaellella ja autojen ja pyörien varalta sai olla tiukkana että Sipsu pysyy paikoillaan. Mutta aika helppo ulkoilutettava kuitenkin noin pieni hauveli, ei juuri vedä ja uskoo heti kun vähän tiukentaa. Hyväluonteinen ja kiltti tyttökoira.
Kova jano sille kyllä tuli tuosta lenkistä, vaikka enimmäkseen hiljaista vauhtia mentiinkin ja välillä pysähdyttiin tutkimaan ja haistelemaan jotain.
Vesi maistui Sipsulle lenkin jälkeen.
Hauskaa oli porukalla niin rantsulla kesä/heinäkuussa kuin räikkärockissakin heinäkuun lopulla.
En siis koe että aikaa olis mennyt hukkaan, ne kesä- ja heinäkuut oli hyviä kuukausia Ylöjärvellä ja aloin pitää siitä kaupungista, saatankin muuttaa sinne ihan muuten vain.:)
"Meidän penkillä" siinä Linkin lähellä nautitut juomahetket lämpiminä kesäpäivinä talletin sinne muistojen aarrearkkuun, ne olivat ehdottomasti kesän parhautta rantsun ja räikkärockin ohella.:)
Sipsun jätin haukkumaan asuntoon, sen jälkeen kun oltiin ensin käyty semmonen tunnin lenkki.
Hieman se taisi ihmetellä että minne oikein olen lähdössä, sympaattinen koiruli ja sitä tuleekin hiukan ikävä. Kesäkaupunkina Ylöjärvi on hieno, vehreä puutarhakaupunki jossa vaikkapa koiraihmiset varmasti viihtyvät ja myös lenkkeilijöille/rullistelijoille/pyöräilijöille kaupunki tarjoaa erinomaiset harrastuspuitteet hyvine ja vaihtelevine reitteineen.
oltiin käyttämäs Ukkoo tos ulkona, sit yhtäkkii sielt juoksee sellanen suden kokonen pystykorva homppeli koira ukon luo, eka vaa nuuhkii ja Ukko kattoo sitä sillee tyhmänä, sit se koira hyppää Ukon päälle ja alkaa murista stn vihasesti, kiskasin Ukon sivuun ja ois tehny mieli potkasta sitä toista koiraa.
>:( saatanaako ihmiset pitää tollasii elukoita vapaana jotka käy puremassa muita koiria.
Jos se Ukkoo olis purru ni se toinen koira olis joutunu koirientaivaaseen :)
Ja sitten palatessani ja kääntäessäni avainta lukossa saatoin jo kuulla koiruuden matalan murinan oven takaa.:)
Tervehtimään se siis tuli heti oven avattuani ja rapsutin sitä hetken ennen suuntaamista keittiöön ansaitulle mountain dew:lle.