IRC-Galleria

http://www.digitaljournal.com/article/296836

Pistä profiliisi, jos tunnet surua pentuja kohtaan ja vihaa kersaa kohtaa =,,(

Meidän koira Inkku (s. 2001, australianterrieri naaras) on tosi sairaana. Oikeastaan se on ollut sairaana jo aika pitkälti koko elämänsä. Nyt on loppu lähellä. Toivon tietysti kuitenkin parasta.

Ensimmäiset alamäkeen johtaneet asiat alkoivat Inkulla vuoden, kahden iässä. Sille alkoi kerääntyä ylipainoa. Austraalianterriereillä polvet ovat todella herkät ja toisesta meni tapaturmaiseti nivelside ehkä kolme vuotiaana ja se jouduttiin leikkaamaan. Pian toinenkin meni itsetään ja polvelle taidettiin tehdä kaksikin leikkausta.

Polvien jälkeen Inkun kunto alkoi heiketä ja siitä tuli vaisumpi. Joidenkin tutkimuksien jälkeen Inkulla todetaan kilpirauhasen vajaatoiminta ja pöly(punkki)allergia. Tämäkin jo pisti ruokavaliota uuteen mietintään.

Jossain vaiheessa hankimme toisen koiramme, musta keskikokoisen snautseri Oskun. Koska Osku on poika ja Inkun polvet ja turkki ovat huonot pentujen hankinnan kannalta, Inkku laitetaan taas leikkauspöydälle ja siltä leikataan munajohtimet.

Pian kohdun leikkauksen jälkeen Inkku on tasaisesti huonossa kunnossa. Vatsa on kuin jalkapallo, ylipainoa on ja kunto on heikko. Inkulle määrätään sydän- ja nesteenpoistolääke.

Kaksi vuotta sitten Inkun arvoja jo mitattiin säännöllisesti ja maksa-arvot olivat tasaisessa nousussa jatkuvasti. Välillä ne saatiin laskemaan, vaikka alunperinkin ne olivat niin huipussaan, että Inkun piti kuolla hetkellä millä hyvänsä. Muistan järkyttyneeni maksasyövän mahdollisuudesta pahasti ja itkeneeni ja olleeni jatkuvasti kivi sydämelläni, kun ajattelin Inkkua. Ja monesti luulin, että Inkun loppu on tullut, kun uudet arvot mitattiin. Jossain vaiheessa opin, että ei Inkku ollut minnekään ainakaan vielä menossa, vaikka teoriassa on tilanne oli toisin.

Kevään ajan Inkun kunto on ollut hieman huononemaan päin ja nyt kesällä se on pitänyt pitää istumistaukoja ulkona käydessä. Mökillä kävimme tällä viikolla, ja siellä Inkku oli vaisu, mutta sentään pystyi tekemään asiansa, kerjäämään, syömään, juomaan ja nukkumaan.

Sitten Inkku kävi sammakon kimppuun. Se raateli sen oikein kunnolla, mutta se jäi eloon. Se ilmeisesti päästi itsestään jotain myrkkyä, joka laukaisi Inkun kunnon totaalisen heikkenemisen. Kuulemma verta tuli oksennuksessa, ripulissa ja nenästä. Mikään ei pysy sekuntiakaan sisälllä. Inkulle annetaan rokote, joka saa ruoan pysymään sisällä. Kuulemma vielä aamulla tervehti suhtellisen iloisesti, muttei syö eikä juo. Kun pääsen paikalle, jauhan lääkkeet veden sekaan ja syötän pillin kautta. Juo vähän itsekin. Piristyy. Hengitys vaikeaa nenän kautta, mutta läähättää normaalisti. Ei kuitenkaan tämän takia pysty nukkumaan. Viime aamuna oksenteli hiukan. Sen jälkeen annettiin huononlaisesti ruokaa ja vettä. Nenä ei enää tukossa ja nukkuu rauhallisesti. Sai ensimmäisen suolistotulehdus antibiootin. Nyt nukkuu kyllä, mutta oksentelee. Nestevajaus. Nousee välillä, ilmeisesti kivusta, istumaan tai nostaa päätään ja vaihtaa asentoa. Vettä olisi tärkeää saada pysymään sisällä. Ei ole tänään juuri seissyt, eikä kävellyt.

Huomenna lääkäri. Toivon, että ei käske ottamaan ainakaan muutamaan päivään vielä hengiltä. Piikki on epäreiluinta mitä tiedän.

Inkku, olet rakas. <3

Tee tämä lemmikistäsi tai muuten se kuolee !
lemmikkisi nimi ? - Pomo
mikä eläin se on ? - koiruli
rotu ? - sekarotune
ikä ? - 3v
kuinka kauan ollut perheelläsi/sinulla ? - 2 vuotta ja 8½ kuukauttA=)
luonne ? - ihanata
mikä on huonoin puoli lemmikissäsi? - ko se söi kaikkia enne :Dd
entäs parhain? - son ni lutune
onko lemmikkisi tärkeä sinulle ? - todellaki
vaihtaisitko lemmikkisi johonkin toiseen, jos voisit - en ikinä !
miksi teit tämän kyselyn? - ettei se kuole :)

vitun vaikeeta, haluun 2 koiraa, jos olis tää koira ilmotettu ennen charlya mulle nii se olis huomenna mun: http://fotoalbum.ee/photos/palady/67471675/

TUOLTA SAAPUU CHARLY 2VK PÄÄSTÄ :--)<3

Cheri ja Tara karkuteillä tara on nyt sisäl ja etin äskö tunnin cherii eikä näkyny missää nyt uudestaa etttimää

http://www.liveleak.com/item?a=view&token=f04_1258418085
Jos sinua kirpaisi jossakin sisimmässäsi, niin lisää tämä päiväkirjaasi.

Tänä aamuna luin hesarista jutun jossa nainen sanoi että hänen lapsensa koirapelko lisääntyy kun koiria pidetään irti, eikä voi luottaa että ne on omistajiensa hallinnassa. Mietin pitäisikö kirjoittaa vastine.

Käy selvästi ilmi että lapsen käsitys ainoastaan heijastaa hänen äitinsä suhtautumista koiriin. Tapauksessa voi syyttää kahta asiaa ja kahdesta eri syystä. Koiran omistajaa voi syyttää ainoastaan siitä että hän rikkoo lakia. Lain mukaan koirat on pidettävä kytkettynä. Kaikki muu kaatuu tasan lapsen äidin harteille.

Miksi koiraa pitää pelätä jos se on irti? Koska se on arvaamaton, ja ei ole hallinnassa? Koira ei ole koskaan hallinnassa muuten kun etäisyyden suhteen jos koira on vihainen. Hihnalla voi säätää etäisyyden muihin. Toki koiraa voi käskeä, mutta jos se tottelee omistajaansa helposti, voi olla myös varma että se ei ole vihainen. Jos se on vihainen, se tarkoittaa sitä että se on ajautunut hermoheikoksi omistajansa epäjohdonmukaisuuden ja sitä kautta epävarmuuden kautta. Eikä siten varmasti ole omistajansa hallinnassa edes hihnassa muuten kun sen etäisyyden suhteen. Mitä arvaamattomuuteen tulee, niin koirasta näkee aina ennalta mitä se tulee tekemään. Aina. Koiran "arvaamattomuus" johtuu ainoastaan siitä ettei koiraa ymmärretä eikä koiraa osata lukea.

Keskieuroopassa koirat on aina irti kaikkialla. Ne kulkee omistajan mukana irti, irtokoirat kulkee irti. Koiran saa ottaa mukaan kauppaan jos haluaa, mutta koiraparkkiinkin ne voi jättää, taas irti. Tyttöystäväni todisti Prahassa kuinka saksanpaimenkoira matkusti sujuvasti metrolla paikasta toiseen, yksin.

Silti ihmisillä siellä ei ole ongelmaa asian suhteen. Ymmärrys koiriin on paljon suurempi kun täällä. Pohjoisena kansana meillä on maine siitä että olemme lähellä luontoa. Tämä pitää siltä osin paikkansa että asumme keskellä metsää. Mutta ymmärrämmekö luontoa? Vaikka asumme keskellä metsää, olemme vieraantuneet siitä yllättävän hyvin. Emme enää tunne eläimiä, vaan pelkäämme niitä.
Opetelkaa tuntemaan eläimet, ymmärtäkää mitä ne ovat ja miten ne toimivat ja miksi, ja opettakaa sama lapsillenne.

Kuulo

Koira kuulee noin viisi kertaa heikompia ääniä kuin me ihmiset. Koira kokee myös hyvin voimakkaat äänet vielä voimakkaampina kuin me. Ns. impulssiäänet, kuten koiranpommit, aiheuttavat kipua koiran korviin. Koska ääni heikkenee etäisyyden kasvaessa, sokin ja kivun riski on suurimmillaan noin alle kymmenen metrin päässä.

Koira erottaa myös äänikorkeuden, eli äänen kimakkuuden ja tummuuden, paremmin kuin ihminen. Me kuulemme enintään 20 000 värähdystä sekunnissa, kun taas koira havaitsee jopa 80 000. Siten se kuulee monia sellaisia ääniä, joita me emme aisti. Koira pystyy myös paikallistamaan äänen tulosuunnan noin viisi kertaa meitä paremmin.

Lyhyesti sanottuna koiralla on neljä viisi kertaa parempi kuulo kuin ihmisellä. Usein vanhojen koirien kuulo heikkenee, ja joillain roduilla on taipumusta osittaiseen tai täydelliseen kuurouteen. Ei tiedetä, kärsivätkö koirat tinnituksesta, korvissa jatkuvasti soivasta äänestä tai tuhinasta, mutta luultavasti ne kärsivät.

Näkö

Koiran näkö eroaa ihmisen näöstä, mikä ei tarkoita, että se olisi huonompi, vaan koira näkee eri tavalla - tiettyjä asioita itse asiassa meitä paremmin. Koira näkee esimerkiksi paljon enemmän sivuille päin kuin me, ja jopa vinosti taaksepäin. Ihminen näkökenttä on noin 180 astetta, mutta koiralla se on jopa 280 astetta. Näkökentän laajuudessa on kuitenkin rotujen välisiä eroja.

Koiran silmissä on vähemmän tappeja kuin ihmisellä, ja sen vuoksi se näkee huonommin värejä kuin me. Lisäksi koirilta puuttuvat ne tapit, jotka reagoivat punaiseen. Toisaalta värit eivät ole koirille kovinkaan tärkeitä, koska nenä on niille paljon parempi ja tärkeämpi aistin.

Koiran silmissä on sitä vastoin enemmän sauvoja kuin ihmisen silmissä, ja sen vuoksi koirat näkevät meitä paremmin harmaita sävyjä. Ne näkevät myös pimeässä paremmin kuin me, sillä sauvat reagoivat herkästi valoon.

Koirien on yleensä vaikea nähdä paikallaan olevia kohteita, vaikka ne voivatkin oppia erottamaan eri muotoja. Niiden on myös hankala päätellä näköaistin perusteella, mitä niiden edessä on. Siksi koira voi pelätä asioita joita se ei tunnista, kuten tiellä olevaa muovipussia. Sen on mentävä lähemmäksi, nuuskittava ja pääteltävä hajuaistin avulla, mikä sen näkemä esine on.
Sen sijaan liikkuvat kohteet koira erottaa erinomaisesti. Esimerkiksi puolipimeässä tien ylittävän hiiren koira näkee helposti.

Tasapainoaisti

Tasapainoaisti sijaitsee sisäkorvassa ja toimii yhdessä ruumiin hallinnasta ja lihasten koordinoinnista vastaavien aivojen osien, varsinkin pikkuaivojen kanssa. Koirat hallitsevat suurenmoisesti ruumiinsa, ja ne voivat kiitää jopa pimeällä hurjaa vauhtia hyvinkin vaikeakulkuisessa maastossa. Jos yrittäisimme samaa, katkaisisimme kätemme ja jalkamme jo muutaman metrin jälkeen.

Vanhojen koirien tasapainoelin voi vaurioitua, varsinkin jos niillä on ollut aiemmin korvasairauksia. Silloin koira horjuu, kaatuilee ja kärsii ilmeisesti todella paljon. On kuin koko maailma olisi vinossa ja liikkuisi, ja koira kaatuu, kun se yrittää mukautua siihen.

Makuaisti

Koiralla ja ihmisellä on aika samanlainen makuaisti. Koira pystynee erottamaan suolaisen, happaman, makean ja karvaan. Ihmisellä on noin neljä kertaa enemmän makusilmuja eli makureseptoreita kuin koiralla, joka ei sen vuoksi tunne makuja yhtä hyvin kuin me. Luultavasti makuaisti ei ole kovin tärkeä, kun nenä on niin erinomainen.

Tuntoaisti

Me ihmiset tarvitsemme erityisen paljon kosketusreseptoreita, koska meillä ei ole suojaavaa turkkia (ellemme ota lukuun vaatteita). Meidän reseptorimme ovat aika tasaisesti joka puolella kehoa, kun taas koiralla niitä on vähemmän rungossa, mutta aika paljon käpälissä.

Kevyestä koskettelusta, kuten hieromisesta, koirat tuntuvat nauttivan yhtä paljon kuin mekin. Myös äkilliseen kipuun ne reagoivat aivan samalla tavoin kuin me.

Joskus on vaikea tietää, huutaako koira kivusta vai pelosta, kun jotakin pahaa tapahtuu, esim. jos toinen koira hyökkää sen kimppuun tai ilkeä ihminen lyö sitä.

Usein voimakas lämpö vaivaa koiria enemmän kuin kylmyys, mikä johtuu siitä, etteivät ne pysty kovin hyvin viilentämään hikoilemalla ruumistaan. Se onnistuu oikeastaan vain läähättämällä suu puoliavoimena ja hieman myös käpälien kautta.
Koiran jättäminen autoon lämpimänä kesäpäivänä on eläinrääkkäystä ja voi johtaa lyhyessä ajassa koiran kuolemaan. Vaikka ikkunat olisivat raollaan, lämpötila autossa nousee nopeasti vaarallisen korkeaksi.



Kova kylmyys tuntuu vaivaavan eniten käpäliä, joihin koirat saavat herkästi kylmäkramppeja. Krampit uusiutuvat helposti. Jos tassua hierotaan, kun koira pysähtyy ja nostaa sen, kramppi menee sillä kertaa yleensä ohi, mutta silti on parasta lähteä kotiin päin. Pienistä sukistakin voi olla apua.

Kuudes aisti

Erikoista ja harvinaista kykyä tajuta asioita sanotaan usein "kuudenneksi aistiksi". Onko koirilla kuudes aisti, kyky huomata asioita, joita me emme huomaa?

Maanjäristykset
Erilaiset eläimet, varsinkin linnut ovat osoittaneet pystyvänsä ennustamaan maanjäristyksiä. Esim. monet linnut lakkaavat laulamasta, ennen kuin on havaittavissa mitään merkkejä lähestyvästä järistyksestä. Koirat tulevat tavallisesti levottomiksi. Eivät kaikki, vaan vain jotkin niistä. Mikä saa ne tuntemaan, että jotakin on tapahtumassa? Sitä emme ehkä saa koskaan tietää.

Epilepsiakohtaukset
Koira pystyy havaitsemaan merkkejä omistajansa lähestyvästä epilepsiakohtauksesta, ennen kuin tämä itse edes aavistaa kohtauksen tulevan. Tämäkin voi johtua koiran kuudennesta aistista.
Nykyään opetetaan koiria ilmaisemaan epilepsiaa sairastavalle omistajalleen, että kohtaus on tulossa, niin että hän voi kutsua apua ja käydä pitkälleen.

Tulipalot
Joskus koirat pelastavat oma-aloitteisesti omistajansa, kun talossa syttyy tulipalo. Samoin tekevät muutkin eläimet, kuten kissat ja papukaijat. Valitettavasti se on aika harvinaista. Palon alussa vaarallisinta on savu, sillä se tainnuttaa sisällä olevat ihmiset ja myöskin eläimet. Ruotsissa koiria koulutetaan jo varoittamaan tulipaloista, ja vastaavanlaisia kursseja järjestetään ympäri maailmaa.

Vauva vaarassa
Eräs yhdysvaltalainen koira tuli haukkuen emäntänsä luo keittiöön, kääntyi ja juoksi kohti portaita. Emäntä ei ymmärtänyt, mikä sitä vaivasi, joten hän seurasi koiraansa, joka ryntäsi täyttä vauhtia portaat ylös huoneeseen, missä pikkuvauva oli nukkumassa. Silloin äiti näki, että vauvan kasvot alkoivat sinertää. Hän aloitti heti tekohengityksen, ja lapsi pelastui. Miten koira tiesi?