IRC-Galleria

Tänään vietiin Onni Lohjan sairaalan päivystykseen, kun sen hengitys kuulosti niin pahalta. Siellä sitte pari tuntia vietettiin niin, että Onni kävi välillä lääkärillä ja välillä toimenpiteissä. Onni hengitteli siellä spiralla Ventolineä pari kertaa, minkä lisäks otettiin verinäyte ja nielunäyte ja tietysti lääkäri kuunteli hengitystä ja katto korvat. Onnilla todettiin angiina ja tulirokko ja koska Onnin hengitys ei niillä kahella Ventolineannoksella parantunu, niin se sai lähetteen Jorvin lastenosastolle.
Äitin pieni on nyt siis ainaki tän yön sairaalassa, jatkosta ei oo vielä tietoa.. Toivottavasti se pääsis jo aamulla pois, että se pääsis osallistumaan pikkusiskon ristiäisiin jotka on jo tänään! Onnin tehtävänä piti olla siskon pään kuivaaminen <3
Joten nyt peukkuja Onnille, että paranee pian.

Tosiaan, nyt vasta kirjotan, kun en oo aiemmin ehtiny. :)

Onnin 1-vuotisneuvola 16.11.2009

Paino 11.8kg
Pituus 78.3cm
Pään ymp. 49.4cm

-Touhukas, hyväntuulinen 1-v.
-Kävelee varmoin askelin.
-Muutamia sanoja tulee ; isi, kissa. Ymmärtää yksinkert. ohjeita.
-Kasvu hyvää, tav. kevyt kotiruoka + rasvaton maito, d-lisä päivittäin 3v!

1,5v nla-lääkäri 3/2010

Onni oli niin hyväntuulinen koko neuvolan ajan, kujeili vaan, kun neuvolatäti yritti tarjota helmeä, että kattoo pinsettiotteen. Veti aina käden pois ja kävi nauramaan, kun neuvolatäti tarjos helmeä. Ja neuvolatäti sano, että Onni on niin pikkuvanhan näkönen, kun kävelee ja seisoskelee niin paljon kädet selän takana. On se jo iso poika, ei enää voi oikeen vauvaks kutsua.

Pikkusiskon ensimmäinen neuvola 20.11.2009

Neuvolakorttia ei vielä pienellä ole, mutta hyvin oli paino lähteny nousuun, 3590g paino nyt, kun syntymäpaino oli 3490g, eli hienosti on se jo ylitetty.
Napatynkä irtos tuona samaisena aamuna ja navassa oli aika reilusti sientä, nyt on onneks jo melko siistin näkönen napa.
Iho on vauvalla kuulemma erittäin hyvä.
Muuten ei ollu mitään erityistä, 3.12. on jo seuraava neuvola ton navan takia. :)

Ps. Mie oon tänään ekaa päivää kahen lapsen kanssa yksin kotona, tähän mennessä ainaki sujunu yllättävän hyvin, vaikka aamulla molemmilla olikii nälkä yhtä aikaa. Muuten on vauva oikeestaan nukkunu suurimman osan aikaa ja mie oon saanu touhuta Onnin kanssa. :)

Nyt siitä sitte tais tulla iso poika kerta heitollla, tuolla se nytkii eteisessä kävelee. :)
Hurjan kipee se on vieläki, täytyy kai jättää 1-vuotisneuvola tänään välistä, vaikka oiskii ollu kiva, kun ois ollu oikeena päivänä.
Eilen juhlittiin, kiitos kovasti kaikille vieraille!




Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."

Sinä olit ihan pikkuinen,
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympyröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkös sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."

Sinä olit se ihme tietysti
- vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill' on ripsissä tähden säkeneet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.

Äitin iso poika <3

Tänään Onni oppi seisomaan ilman tukea. :)
Onnille tuli myös kolmas hammas. Kulmahammas ylös.
Ja toissapäivänä Onni sano ekaa kertaa "äiti". Ei siis enää "eiti" :)
Onni on niin ihana iso poika! <3

Ja Tilkulla huomattiin matoja perjantaina. Laitettiin molemmat kisut heti Axilur -kuurille. Tänään oli siis viimenen päivä. Tilkulle ne lääkkeet oli ihan helppo antaa, niinkun aina ennenki. Tilkusta kun ottaa kunnolla kiinni, niin se tajuaa, että turha rimpuilla ja nielasee lääkkeen ja sit se on ohi. Leevin lääkitsemisestä miula on molemmat kädet naarmuilla ja maha naarmuilla. Lisäks se puras miulta sormesta palan. Ens kerralla ei tabletteja Leeville. Mutta toivottavasti madot on nyt poissa.

ONNIN NEUVOLA:

Ikä 10kk (8kk)
Paino 11060g (9910g)
Pituus 75.5cm (73.5cm)
Pää 49.2cm (47.5cm)

-Onni nousee tukea vasten, kävelee sitä vasten.
-Kasvu hyvää, hapanmaitotuotteiden maistelu aloitettu.
-Iho siisti kauttaaltaan.

Seuraava käynti 1v th 2.11.

Ei ollu siis mitään kummempaa, kaikki hyvin. :)

PIKKUSISKON NEUVOLA:

Rv 29+1 (28+0)
Paino 75.6kg (75.7kg)
Muutos -88g (+1292g)
rr 126/74 (131/77)
U-Prot. - (+)
U-Gluk. - (-)
Hemppa 124
sf- mitta 28 (26)
Syke 146 (145)
Liikkeet ++ (++)

Ei oo miula siis raskausmyrkytystä, ihanaa! Muutenkii kaikki kunnossa. :)

ONNI 10kk:

Joo, ihan oikeesti se täyttää tänään niin paljon jo! Ihana iso poika siitä on tullu. Vipeltää täällä kontaten ympäri taloa ja nousee ja yrittää kiivetä joka paikkaan. Kaikki kaapit on tyhjennetty, kirjat revitty hyllyistä jne. Nyt onkii sit koko talo kaikenlaisia turvajuttuja ja esteitä täynnä, hyvä kun ite saa otettua lusikan laatikosta! :D
Alkaa jo äitiä 1v. synttärit jännittämään, nimittäin että ollaanko silloin sairaalassa, vai juhlitaanko synttäreitä kotona!
Onni osaa jo sanoa: mamma, vauva, eiti (äiti) ja si (isi) :)


PS. Miula on tänään nimpparit :D

Kaikki ok. Antoi ajan hammaslekurille kielijänteen katkaisuun ja tarkistuttaa samalla kitalaen "montun". Kävelee tukien, seisoo pieniä hetkiä ilman tukea, konttaa ja ääntelee tavuittain. Pituus alkaa olla lähellä normikäyrää ja liikkumisen myötä paino tasaantunut pituuteen nähden. Kuulemma hyväntuulinen ja touhukas pieni mies. :)

Pituus: 75,5cm
Paino: 10kg 600g
Pään ympärys: 47,5cm
Hemoglobiini: 109

kun en kirjottanu toissapäivänä mitään, kun Onni täytti 9kk. :D
Tosin muistin sen vasta illalla, kun Mervi laitto päikkyyn että Eetu täytti 8kk.

Mutta onnea äitin rakas Onni! :)

Viimesen kuukauden aikana Onni on nyt oppinu ainaki seisomaan ja kävelemään tukea vasten, sekä konttaamaan ihan kunnolla, eli vauhti on kovasti kiihtyny! :D
Keittiön kaappeihin sekä vessan oveen on pitäny laittaa esteet, ettei Onni pääse tutkimaan, portit pitäis laittaa kiireesti rappusiin, mutta eipä oo Harri vielä niitä rakentanu! Iso poika! :) <-- Onni siis.

Ja tänään rv 25+0 +/- 15 viikkoa siis vielä jälellä. :) Tuntuu, että voiton puolella aletaan olemaan. :)

Sulkeissa 7kk käynti

Pituus: 76cm (73cm)
Paino: 9810g (9610g)
Pipo: 45.8cm (45.5cm)


Kaikki ok. Hieno ja jäntevä poika. Kasvaa komeasti ja on lähteny liikenteeseen. Juttelee. Sydän ja kivekset ok.

Ei Onni ois tahtonu pysyy yhtää paikoillaa siel :D Sai toisen pneumokokkirokotteen, suuttui mutta leppyi pian. =)

Seuraava neuvola 1v vasta :(

Muutamia kuukausia sitten, kun olin hakemassa lapsia koulusta, toinen äiti kiiruhti luokseni. Hän oli hyvin närkästynyt. "Tiedätkö mikä sinä olet?" Hän kysyi.

Ennen kuin ehdin vastata -- minulla ei ollut valmista vastausta -- hän rupesi kertomaan syytä kysymykseensä. Hän oli juuri tullut uusimasta ajokorttiaan. Virkailija oli kysynyt hänen ammattiaan. Hän oli vähän epäröinyt ja miettinyt, kuinka luokitella itsensä.

"Tarkoitan", selitti virkailija, "onko sinulla työtä vai oletko vain....."

"Totta kai minulla on työtä, minä olen äiti!" Hän oli vastannut.

Virkailija hymyili alentuvasti ja kirjoitti ammatin kohdalle "Kotirouva."

"Ei, ei mieluummin kirjoitetaan siihen äiti" ystäväni sanoi.

"Ei tänne niin voi kirjoittaa. Kyllä kotirouva sen kattaa." sanoi virkailija.

Unohdin hänen kertomuksensa, kunnes löysin itseni samasta tilanteesta. Virkailija oli tehokas, määrätietoinen nainen, joka puhui kuin yleinen syyttäjä. "Ja ammattinne oli?"

En tiedä mikä minut sai sen sanomaan, mutta sanat tulivat vain suustani:" Olen tutkija lasten kehityksen ja ihmissuhteiden alalla."

Virkailija pysähtyi ja jähmettyi paikoilleen kynä kädessään. Toistin hitaasti, korostaen olennaisimpia sanoja. Sitten tuijotin ihmeissäni, kun minun suurenteleva lausahdukseni oli kirjoitettuna viralliseen kaavakkeeseen.

"Saisinko kysyä", virkailija kysyi kiinnostuneena, "Mitä tarkalleen teet sillä alalla?"

Kylmän rauhallisesti, kuulin itseni vastaavan, " Minulla on käynnissä jatkuva tutkimus (kelläpä äidillä ei olisi?) sekä laboratoriossa että kentällä ( tavallisesti käytämme ilmaisuja sisällä ja ulkona). Työstän juuri maisterin tutkintoani (koko perhe!) ja minulla on jo neljä tutkintoa valmiina (kaikki tyttöjä). Tietysti työni psykologinen puoli on mitä vaativinta (onko joku äiti eri mieltä?) ja teen usein 14 tunnin työpäiviä (paremminkin 24!). Mutta työni on haasteellisempaa, kuin useimmat urat ja palkitseva tyytyväisyys merkitsee enemmän kuin vain raha.

Virkailija suhtautui jo kunnioittavammin, kun hän jatkoi kaavakkeen täyttämistä ja nousi ylös ja vielä saattoi minut ovelle.

Kun ajoin pihallemme, innostuneena uudesta loistokkaasta urastani, minua tervehtivät laboratorio assistenttini ja yläkerrasta kuulin nuorimman lasten kehitys ohjelman assistenttini testaavan äänijänteitään.

Tunsin oloni voitokkaaksi. Olin nujertanut byrokraatin. Ja minut oli kirjattu ylös tärkeämpänä ja tarpeellisempana ihmiskunnalle kuin vain yksi....

Koti, mikä ihana ura! Varsinkin, kun vielä on titteli!