IRC-Galleria

Nyt ollaan oltu pojan kanssa jo pari yötä kotona ja voi että se on ihana <3 Miten toista voikaan rakastaa näin paljon.
Pikkuinen on kyllä vienyt isänsä ja äitinsä sydämen ihan totaalisesti.
Kaiken lisäksi pikkuinen on hirmuisen kiltti tapaus. Nukkuu ja syö hyvin eikä paljoa metelistä välitä.
Yötkin varmaan nukkuis kokonaan, mutta pakko aina herättää se syömään tissiä.
Maitoa tulee hyvin ja välillä pumppaankin sitä sitten talteen. Korvikkeita ei oo onneksi tarvinnut antaa.
Eilen käytiin testaamassa vaunuja ja tehtiin ihan pieni lenkki, vauva nukkui koko matkan eikä välittänyt vaikka kuului jos jonkinlaista melua.

Tuo sektiohaava ei oo enää kauheen kipee, tietty vähän arka on sängystä noustessa, mutta muuten jo parempi. Eikä tarvi enää syödä kun ehkä pari särkylääkettä päivässä.
Huomenna käyn ottamassa tikit pois ja silläaikaa meidän perheen miehet saakin olla sitten kahestaan kotona. Täytyy pumpata maitoa jemmaan sitten, jos sillä aikaa tulee vaikka nälkä.
Meinasin nimittäin samalla pistäytyä kaupungilla ostamassa jotain vaatteita pojulle. Ei oltu ostettu juuri ollenkaan 50cm tai edes 56cm vaatteita ja toi poitsu hukkuu noihin sen vaatteisiin.
Onneks iskä kävi ostamassa eilen muutaman bodyn ja housut, jotta on jotain vähän sopivampaakin.

Antista on ollut ihan mieletön apu vauvanhoidossa. Ja rehellisesti sanottuna se hoitaa vauvaa paljon enemmän kun minä. Mutta se on mun mielestä ihan hyvä, koska sitten kun Antti on taas töissä, niin vauva saa olla kyllä ihan tarpeeksi äitinsä kanssa.
Ja Antti nauttii niin suunnattomasti tuosta vauvanhoidosta ja tekee sen enempi, kun mielellään.
Öisinkin on helppoa, kun mun ei tarvi nousta sängystä nostamaan vauvaa tissille, vaan Antti nostaa sen siihen ja syönnin loputtua nostaa sen mun viekusta pois, röyhtäyttää ja laittaa takasin omaan sänkyynsä.
Kuitenkin toi haava on sen verran arka vielä, että yritän välttää tollasta rasitusta mikä tulee just esim. sängystä noustaessa.

Mutta siis ainakin alku on lähtenyt hyvin käyntiin vauvan kanssa <3

Sami sai tänää, tai siis eilen, ihan oman KELAKORTIN! <3

olen lukennut kyllästymiseen asti yleistystä ja haukkumista teiniäideistä. suurin osa näistä kirjoittajista ei tiedä mistä puhuu, kirjoittavat vain tahallaan provoisoivaa tekstiä.

yleisin perustelu on se, että teiniäiti on itsekin lapsi, eikä siksi riittämättömän elämänkokemuksen takia pysty kasvattamaan lasta. joissain tapauksissa tämä saattaa pitää paikkaansa, mutta ei läheskään kaikissa. maailma on pullollaan myös vastuuntuntoisia ja järkeviä nuoria äitejä. jokainen ihminen on oma persoonansa eikä ulkopuolinen voi tulla sanomaan, että hei susta ei ole äidiksi. jokainen itse tietää mihin on valmis ja mihin ei. yhteiskunta tukee kaikkia äitejä ja isiä lapsen kasvattamisessa, ei vain nuoria.

mitä se ryyppääminen ja rellästäminen muka kasvattaa? on tosiaan olemassa myös nuoria, ketä ei kiinnosta joka viikonloppunen pussikaljakierros kaupungilla. voin sanoa tippaakaan valehtelematta, että tämän reilun 19 vuoden aikana olen kokenut hyviä ja huonoja juttoja varmasti joitain 25-> vuotiaita enemmän. ihan yhtälailla 25-vuotias voi olla täysin uusavuton ja epäkypsä äidiksi. olen törmännyt moneen tälläiseen tapaukseen. siihen vanhemmuuteen kasvetaan ja se itsessään kasvattaa.

kuka sitten on teiniäiti? teini -sana yhdistetään usein alle 18-vuotiaaseen pissismäiseen tyttöön, mutta pelottavan paljon itse saanut kokea tätä teiniäidiksi leimaamista. en ole pitänyt itseäni teininä sen jälkeen, kun täytin 15-vuotta. luokittelen itseni täysin samanlaiseksi äidiksi 30-vuotiaiden äitien kanssa.

pistetään pieni esimerkki:

makasin sairaalassa yli 14vko vuodelevossa (sain siis nousta sängystä vain vessaan ja pari kertaa viikossa pikasuihkuun, joskus en kumpaankaan), koska lapsi yritti maailmaan liian aikaisin. sairaalassa oli myös muutama muu samassa tilanteessa oleva (+25v.), jotka eivät malttaneet pysyä sängyssä vaan ramppasivat tupakalla ja istuskelivat kahviossa ja pyysivät päästä kotiin.

jotta mitä siitä vastuuntuntosesta? toki tämä on vain yksi tapaus muiden joukossa, mutta koittakaa nyt hyvät immeiset ymmärtää, että ei se ikä tee vastuuntuntoiseksi. myös nuori äiti voi osata hoitaa ja kasvattaa lasta siinä missä vähän vanhempikin.

miettikääpäs miten oli ennen vanhaan. oli enemmän kuin tavallista, että 18-vuotiaalla oli hyvällä lykyllä jo kaksi lasta, 25-vuotiaana jo 5 lasta. 16-vuotiaana mentiin presidentin luvalla naimisiin ja äiti hoiti käytännössä yksin lapset, kun isä oli töissä. toki ajat ovat siitä muuttuneet paljon, mutta pistäkääpä silti pohdintaan.



krista kiittää ja kumartaa.

Sikainfluenssa on erityisen vaarallinen raskaana oleville
Keskiviikko 29.7.2009 klo 12.32 (päivitetty klo 14.07)

Raskaana olevat naiset sairastuvat sikainfluenssan takia vakavasti huomattavasti muita herkemmin, paljastaa yhdysvaltalaistutkimus.

Tulevat äidit joutuvat sairaalahoitoon neljä kertaa useammin kuin muut H1N1-tartunnan saaneet.

Yhdysvaltain tartuntatautivirastolle CDC:lle on ilmoitettu kaikkiaan 302 sikainfluenssaan liittyvää kuolemantapausta.

- Tuosta määrästä meillä on melko kattavat tiedot 266 kuolemantapauksesta. Niistä 15 kappaletta, eli noin kuusi prosenttia, oli raskaana olevia naisia, kertoi tutkimusta johtanut lääkäri Denise Jamieson.

- Koska noin prosentti amerikkalaisista naisista on aina kerrallaan raskaana, raskaana olevat naiset ovat suhteellisesti yliedustettuja H1N1-kuolemissa.

Jamiesonin mukaan tulevien äitien ei kuitenkaan tarvitse muuttaa elämäntapojaan sikainfluenssan pelossa.

- Ei ole syytä lykätä raskautta tai huolestua. Ei ole todisteita, että raskaana olevat olisivat alttiimpia virustartunnalle, Jamieson sanoi.

Joo, täällä edelleen ollaan :D Eikä oikeestaan ole ees mitään ihmeempiä tuntemuksia, että synnytys ois lähellä. Ei auta, kun odotella. Vauva tulee, sitten kun on valmis.
Ja hyvähän sen on masussa olla ja kehittyä :) Kunhan ei mee kovin montaa viikkoa yli.
Jyväskylässähän on yliaikakontrolli vasta Rvk 41+5, joten ois aika uuvuttavaa sinne asti odottaa.
Ja kun tuolloin on vasta se kontrolli..käynnistys sitten joskus viikoilla 42+ jos sinne asti menis.

Mutta mikäpä tässä ollessa, kun oma olo on niin hyvä. Antti alkaa olla jo aika malttamaton, kun odottaa niin kovasti että päästään synnyttämään.

tänää oli se sokerirasitus ja ei se litku ollu ees niin pahaa mitä kaikki pelotteli..maistu ihan spriteltä mist on hapot lähteny <virne>sitvaa torkuin siel sängyllä :) ja tuloksissa ei ollu mittää..normaalit arvot sano neuvola-täti :) eli kaikki hyvin loppu hyvin :)
ja tänään on ekan kerran kamalasti tuntunu möyrintää masussa...masuasukki siis telmii masussa :) tuntunu ihan selvästi ja pitkän aikaa

Huomenna sitten laskettuaika eikä vielä mitään merkkiä että synnytys ois lähellä. Toki on supistuksia aika ajoin, mutta vain välillä kivuliaita.

Kävin äsken neuvolassa ja varattiin uus aika ens viikon maanantaille. Toivottavasti ei tarvi mennä!
Mutta neuvolakuulumisia:

Painon muutos/ vko: 1400g hupsii! ( mutta kokonaisuudessaan painonnousu jäänyt alle 10 kg)
Turvotus: -
RR: 127/79 (jee, vihdoin alapaine hyvä!)
U-prot: + ( pitää edelleen seurailla tuota...)
U-gluk: -
B-Hb: 126
Sf-mitta: 35.5cm ( viime keskiviikkonahan sijainen sai lukemaksi 37cm!)
Lapsiveden määrä: N
Tarjonta: RT edelleen
Sydämen syke: 125

Vaavin syke on ollut viimeviikkoina aiempaa alempi, kun tavallisesti ollut sellasta n.140.

Sellasta.

10. päivä ottaa uuden lävistyksen

JA MEIDÄN PERHEESEEEN TULEEEE VAUVVVVVVVAAAAAAAA!!!!!!!! :))))) <3<3<3<3<3<3<3











































mut ei viel ihmis vauva mut vauva kuitenki :) <333

Katottiin tuossa Antin kanssa yks leffa ja mentiin sen jälkeen nukkumaan, mutta en mä mitään unta saanut :D Antti jäi nukkumaan ja mä tulin tähän koneelle.
Kattelen samalla nimikirjaa, kun meillä ei oo vieläkään nimiä päätettynä siihen lappuseen mikä pitää ottaa mukaan sitten kun lähtee synnyttämään. Tai no pojalle on kaksi eri vaihtoehtoa, mutta tytölle ei vielä yhtään! Vaikeeta on :D

Antti alkaa olla jo aika malttamaton ja kovasti haluisi, että vaavi syntyisi. Mä en taas osaa ajatella vielä koko synnytystä, tai en tajua sitä että kohtahan se jo on!
Tulee sitten kun on tullakseen eikä se asia miettimällä parane.

Sain tänään ommeltua loppuun keittiön uudet verhot. Tai tein yläkapan ja sitten vielä alakapankin.
Ostettiin verhotanko sitä alakappaa varten ja Antti sen ystävällisesti myös asenti.
Tänään on muutenkin ehtinyt tehdä vaikka mitä, tai no oikeestaan Antti on tehnyt ja mä oon lähinnä ollut työnjohtajana :D

Vauvaa varten on kaikki valmiina ja oon jo vähän pakannut sairaalakassiakin.
Kantoliina ois tarkoitus vielä ostaa, vaikka ostinkin jo tuossa aiemmin kesällä Manducan kantorepun, mikä on kuulema tosi hyvä. Silti haluun kyllä liinankin. Todennäköisesti hankin trikooliinan ainakin näin alkuun, se on vauvan kanssa ehkäpä kätevin.

Mutta eipä tässä nyt muuta..