Mä usein jäädyn kiinni
menneen ajan muistoihin
Niihin kesiin, jolloin satanutkaan ei
Mä vanhempia vastaan aina kanssas taistelin
Ja sä nauroit vaikka tyhmyyksiä tein
Mutta niin on maailma julma Kohtalo sanoi meille ei
Oot vieläkin se ainut,
joka saa mut nauramaan
Vaikka toisaalta
en kyyneleiltä näe kuvaaskaan
Oot vieläkin se ainut
Mutta liian aikaisin
sun selkääs kasvoi siivet enkelin
Sä lähdit lentoon kevätpäivänä
Mä kuulla sain Mut siellä parempi sun on olla kai
You change the sound of my name
A moment of truth that I saw in your face
It hurts inside, a moment this vile
That you brought alive
All the roads lead back to you
Vaari on vakavasti syövästä sairas/
Elämää eteenpäin on työlästä painaa/
Vuosi sitten ei toivoo paljoa annettu/
Siitä vuosi eteenpäin kasvettu/
Vanhennuttu ja selvitty kyllä/
Sun vuokses mä taas tartun kynään/
Ois pitäny nähä useemmin sitä aina miettii/
Sitä ei voi muuttaa silti se nyt painaa vielki/
Menit huonoon kuntoon ja sä pääsit saattohoitoon/
Mut piristyitki siit ja mietin että taas on toivoo/
Sä kohta pääset kotiin taas, kiinni veti/
Lähes viikon sielä sinnittelit, enkelin siivin menit/
Pois keskuudestamme ja nyt jatkuu taivaaseen matkas/
Mä lupaan haudallesi kauniin kukkani kannan/
En enää koskaan päästäis sua pois,
en enää koskaan lähtis luotas pois.
Niin heikko oon ilman sua,
niin koditon mä ilman sua. En koskaan päästäis sua pois.