IRC-Galleria

Noniin, toivottavasti tätä ei olla lukemassa päivää etukäteen, vaikka tämä tänne jo ilmestyykin. Syynä etuajassa ilmestymiseen on vain se, etten viitsi tuhlata kallista jouluaattoani teidän pikku pullaposkien satujenhimon tyydyttämiseen. Mutta, tästä se viimeinen luukku nyt lähtee. Joko jännittää, kuinka käy?

Jouluaattoaamu. Joulupukki herää tupansa keittiön lattialta mattoon kääriytyneenä. Päällään hänellä on punainen jouluunivormunsa, jonka alla ei tosin ole mitään. Nuttu on auki ja sen alta näkyy hieman edellisen päivän kohtuuttoman alkoholinkäytön pöhöttämä kuudella tiukalla lihasklimpillä topattu vatsa. Pukki kömpii pystyyn ja havaitsee housujensa haisevan joko paskalta tai kuselta. Ehkä molemmilta. Nyt on tullut riipaistua kovin känni tonttumuistiin. Pirtin pöytä on täynnä tyhjiä Kossupulloja ja paistamatonta joulukinkkuakin on näemmä tullut järsittyä viime yönä, vaikka sitä piti uunissa vahtia. Nyt Pukkia vituttaa, päähän sattuu helvetisti ja suussakin maistuu paskalta, tarkemmin kissanpaskalta.

Pukki suuntaa ruokakomerolle pirtin nurkassa ja nappaa sieltä taskuunsa korkkaamattoman Koskisen korvalääkkeen, käy vaihtamassa puhtaat housut ja huojuu kahvikuppi kädessä ulos. Vittu, että pitääkin miehellä olla krapula jouluaattona, ainoana päivänä kun pitäisi tehdä töitä. Onneksi tontut ovat lastanneet ja valjastaneet reen valmiiksi, joten ei tarvitse kuin hypätä puikkoihin ja lähteä hommiin.

Huolestuneet tontut katsovat, kun edellisen illan riennoista edelleen umpijurrinen Joulupukki könyää reen kuskinpenkille ja hamuilee ohjaksia käteensä. Aluksi porotkaan eivät suostu lähtemään humalaisen isäntänsä ohjastamina lentoon, mutta kun pukki ampuu varoitukseksi yhden vanhemman, jo reen eteen kelpaamattoman poron, päättävät reen eteen valjastetut lähteä lentoon ja toivoa parasta.

Pukin lento onkin hoippuvaa, ja todennäköisesti ei onnistuisi ollenkaan ilman kokeneita poroja, jotka ovat kymmeniä vuosia lentäneet muodostelmassa ympäri maailman.

Heti, kun reki on lentänyt pois näköetäisyydeltä Korvatunturista, vääntää Joulupukki puolitoista kierrosta vasemmalle, sitten pullo huulille ja kurkkutorvi alle.Pukilla alkaa mennä taas lujaa, ja täytyisi päästä rähisemään jonkun kanssa. Kun muita ei löydy, alkaa Pukki vittuilla poroilleen. Porot eivät kuitenkaan ylpeydessään siedä vittuilua edes itseltään Joulupukilta, vaan heittävät ilmassa silmukan, jonka vuoksi Joulupukki putoaa perskännissä Kosanteripullo kourassa reestään keskelle metsää.

Pukki mätkähtää maahan selälleen, mutta kuten kunnon alkoholistilla, viinaa ei mene tippaa enempää maahan koko putoamisen aikana. Koska Joulupukki on jumalten sukua, ei hänelle käy kuinkaan pudotuksessa. Myös poroille kävi pieni kämmi siinä, kun pudottivat Pukin, nimittäin porot eivät lennä, jos Joulupukki ei niin halua. Niinpä porot tekivät hätälaskun muutaman sadan metrin päähän Pukin putoamispaikasta, mutta niillä ei ollut suojanaan jumaluutta, joten niistä tuli jauhelihaa. Joulupukki meni pudonneen rekensä luo, maalasti kasvonsa poronverellä ja päätti lähteä kostamaan kristittyjen Jumalalle kaiken sen vääryyden, minkä tämä on tehnyt Jeesuksen siittämisestä lähtien.

Pukki nappaa rekensä kainaloon ja loikkaa yhdessä hujauksessa Taivaaseen, missä Jumala asuu. Taivaan porteilla Joulupukki ensimmäiseksi kuristaa Pietarin ja menee tämän avaimilla sisään. Taivaassa on väkeä kuin pipoa, ja kaikki laulavat virsiä, seurustelevat ja pitävät hauskaa. Kaikki ovat selvin päin, mikä puistattaa Joulupukkia. Hän kaappaa otteeseensa ensimmäisen armahdetun sielun, joka vastaan tulee, ja kaataa tämän kurkkuun väkisin aimo kulauksen Kossua. Tämän seurauksena armahdetusta tuleekin langennut, ja Saatana saapuu Taivaan portille hakemaan tätä sielua. Portin ollessa auki, tulee Saatana kuitenkin Taivaaseen sisälle toisin kuin koskaan ennen. Joulupukki tietää Saatanan olevan katkera Jumalalle siitä, että Saatanasta oli tehty pahis tähän palettiin, joten Joulupukin ei ollut vaikea suostutella Saatanaa avukseen Jumalan kukistamisessa.

Niinpä nuo kaksi, Helvetin kuningas Lucifer ja Korvatunturin ja Suomen hengellinen valtias Joulupukki, jälkimmäinen vahvassa nousuhumalassa, taivaltavat pitkin Taivasta etsien Jumalaa. Lopulta Jumalan hallintosalin oven löydettyään he koputtavat oveen. Ovi avautuu ja sisällä on Jumala. Tämä on jo valmiiksi tappionsa myöntäneenä ja maansa myyneenä. Hän on näet lähettänyt kaikki enkelinsä julistamaan joulun ilosanomaa ympäri maailman, koska jouluna hänen ainoa vihollisensa, Joulupukin piti olla myös työn touhussa. Nyt Joulupukki on kuitenkin Taivaassa Saatana kumppaninaan, joten Jumalla ei ole mitään mahdollisuutta. Yhdessä Saatanan kanssa Joulupukki pilkkoo Jumalan elävältä ja Jumalan palaset syötetään suomalaisille jumalille, jotta heistä tulee uudelleen mahtavia ja he voivat ottaa Suomen uudelleen haltuunsa.

Lapset jäävät jurrisen Joulupukin kostoretken vuoksi ilman lahjoja, ja he itkevät ympäri maailman, vaikka saavatkin vanhempiensa ostamat tavarat. Vanhemmat eivät vain ymmärrä, ettei joululahjojen rakkaus piile tavaroissa, vaan se on paljon enemmän.

- helvetin hyvää joulua toivottaa Oronen

PS.

Hulinaa, vilinää, kulkusten kilinää,
Yletöntä hoppua, aika meinaa loppua.
Vilahtaa nurkassa tontun tossu ja Pukilla partaan Kossu.
Älä aja kännissä rekeä, siinä voi itsensä särkeä.
Äkkiä on pukki pöhnässä, tuvassa kinkku sinappisessa töhnässä.

Joku vielä puuhaa pajassa, ehtiiköhän ajoissa.
Odotus lasten palkitaan, kun käy Pukki matkaan.
Upeat lahjat Villelle ja Liisalle, mutta miksi haisee Joulupukki viinalle?
Lastattu on kohta reki, levolle pääsee Korvatunturin väki.
Uskaltaako Pukki ajaa, vaikka on pullo jo melkoisesti vajaa?
Aattona jonkun on mentävä, ja pukin rekeä lennettävä!

- runoilun Arnold Schwarzenegger, Oronen

PS. Jos joku ei tajunnut, niin rivien ekat kirjaimet kannattaa lukea.

PPS. Fuck you!
- Arnold Schwarzenegger

Raksu oli tonttujen yhteinen lemmikki Korvatunturilla. Sillä oli aina ollut hyvä joulu, jonka aikana siltä ei ollut puuttunut mitään. Raksu oli kuitenkin yksinäinen, koska oli koko Korvatunturin ainoa koira, eikä porojen kanssa voinut keskustella järkevästi, ne kun olivat niin ylpeitä kun pääsevät vetämään rekeä.

Raksu päätti karata. Se käveli ovessa olevasta luukustaan ulos, aivan tavallisesti, kuten aina muulloinkin mennessään ulos jaloittelemaan ja paskomaan pitkin nurkkia. Tällä kertaa Raksu ei kuitenkaan mennyt pukin huussin nurkalle kuselle, vaan alkoi ulos päästyään juosta kohti metsän reunaa. Metsästä se oli haistanut useita kertoja toisten koirien hajua ja oli kuullut niiden ulvovan. Sitä oli kuitenkin aina kielletty menemästä metsään. Nyt saivat kiellot unohtua.

Metsässä olikin yllättävän pimeää, mutta onneksi koiralla on hyvä hajuaisti. Raksu alkoi haistella maata ja ilmaa löytääkseen koirat, jotka metsässä kulkivat. Pian se saikin vainun ja lähti kohti hajua. Hajusta päätellen koiria oli ainakin kymmenen.

Raksu oli niin haltioissaan seuraamansa jäljen tuomista mahdollisuuksista, ettei huomannut kahta kiiltävää silmää ja riviä teräviä hampaita pusikossa vasemmalla puolellaan. Kohta hampaita ja silmiä oli metsikössä Raksun ympärilla niin paljon, ettei tämä voinut olla huomaamatta niitä. Se pysähtyi. Metsästä lähti yksi suuri hahmo lähestymään Raksua. Se haisi koiralta, mutta oli paljon suurempi, eikä sitä oltu harjattu pitkään aikaan. Koira tuli aivan Raksun eteen, ja tämä katsoi parhaaksi nöyrtyä ylivoiman ja uusien ystäviensä edessä.

Sudet alkoivat ulvoa yhteen ääneen, mistä Raksu ymmärsi, ettei häntä tapettaisikaan. Ehkä. Ainakaan saman tien. Raksua lähdettiin viemään susien luolalle, mihin ei ollut kovinkaan pitkä matka, missä lauman johtaja tutki tarkkaan Raksua, minkä jälkeen nuolaisi tämän kuonoa hyväksymisen merkiksi. Raksu päätti olla koskaan menemättä takaisin Korvatunturin tonttukylään.

Koska Raksukin oli kastettu tontuksi, oli hänelläkin valta ehdottaa Joulupukille lahjoja. Susilaumalleen hän päättikin lahjaksi ihmisiä, jotka tulisivat pesemään ja harjaamaan koko lauman turkit.

- pesua ja harjaa kaipaava Oronen

Järvet alkoivat jäätyä Suomen maassa, ja joululomiaan viettävät ihmisetkin sen huomasivat. Ja minkä ihmiset huomaavat, ja menevät tekemään, sen tekemisen taas tontut huomaavat, ja menevät tekemään perässä. Siis jos heitä huvittaa. Tätä tonttua huvitti.

Heikki-tonttu veti luistimet jalkaan, ja pujahti järven jäälle muiden ihmisten sekaan. Siellä oli aivan tavallisia perheitä, lapsia yksinään, pariskuntia, yksinäisiä ihmisiä, kaikkia. Jopa yksi alkoholisti hoippui rantaa kohti märkänä. Olikohan ollut pilkkimässä. Heikki kuitenkin näki juopon horjuvan järven rannalla olevaan kantiiniin pilkkimään, joten tällä tuskin olisi mitään hätää hetkeen aikaan.

Heikki pujahti hokkarit jalassa erään melko pieneltä näyttävän tytön luo, joka näytti jopa liian nuorelta tullakseen yksin järvelle luistelemaan. Heikki tuli tytön viereen ja kysyi:
- Mitäs tyttö haluaisi joululahjaksi?
"Karkkia, paljon karkkia" kuului vastaus.
- Minkälaista karkkia haluaisit, sedällä on kaikenlaista, enkä voi tietää, mitä haluat, jos et kerro?
Tässä kohtaa olivat tytön vanhemmat tulleet paikalle ja olivat kuuloetäisyydellä. Ensin Heikki kuuli takaansa raivostuneen naisen kiljaisun, minkä jälkeen niskassa tuntui melko miehekäs nyrkinisku. Sitten meni taju.

Kun Heikki heräsi, hän oli alasti järven jäällä, eikä ketään ollut enää luistelemassa. Hän kömpi ylös viluissaan ja kiitti onneaan, etteivät tontut voineet paleltua saati kuolla kylmään. Heikki lähti hytisten kävelemään kohti rannan kantiinia, missä toivoi pääsevänsä lämpimään. Kahvio oli jo kuitenkin suljettu, minkä vuoksi Heikki lähti etsimään takaovea, jos joku sattuisi vielä olemaan paikalla. Takaovi löytyikin, ja se oli murrettu. Uteliaana Heikki meni ovesta sisälle ja laittoi valot päälle takahuoneeseen. Siellä oli kioskin myyjä, nuori nainen, joka todennäköisesti rahoitti opiskeluaan tekemällä joululomalla töitä kahvilassa. Tämän lisäksi sisällä oli Heikin päivällä näkemä juoppo. Nyt mies oli tosin melko selvin päin, ja hänellä oli kädessään sorkkarauta. Mies uhkasi lyödä myyjää, jos tämä ei antaisi kassaa. Tyttö selitti hädissään, että kassa oli viety pankkiin jo aikaisemmin, mutta juoppo ei uskonut.

Viluinen tonttu Heikki oli kuitenkin tilanteen tasalla, ja potkaisi viinan ja kusen katkuiselta ukolta polven sijoiltaan, minkä jälkeen juoppo lensikin kaaressa hankeen. Sorkkarautaa Heikki ei miehelle antanut takaisin.

Loppuillan ja yön aikana Heikin ei tarvinnutkaan enää palella, siitä piti talon hyvä palvelu huolen.

- Kännissäkin kahvia juonut Oronen

PS. Taas tämä meni panojutuiksi

Viimeinen adventtisunnuntai, ja uskovainen harras kansa suunnisti kohti kirkkoa. Kansa luuli juhlivansa Jeesuksen syntymää, ja sekös tonttuja sapetti. Joukko tonttuja päätti sabotoida adventtijumalanpalveluksen kirjoittamalla kansan rakastaman virren, Nyt sytytämme kynttilän, viimeisen säkeistön. Uusi versio menee näin:

Jeesuksen kaapu kärähtää,
sen munat vilahtaa.
On Jessen penis mitätön,
ei kelpaa naisille.

- ehkä kirkonkiroukseen tästä jouluksi joutuva Oronen

PS. Voitte vaikka tuota sitten joulupöydässä hoilata, jos teillä on perheessä sellainen perinne.

PPS. Ihan itse sitten keksin sanat ja luovutan tekijänoikeudet Joulupukille

Perjantai-päivä, ja viimeisetkinihmiset aloittelevat joululomiaan. Autoja menee kaikilla hiukankin isommilla teillä joka suuntaan. Tontuilla on tällaisten päivien varalle oma liikennepartio, jonka erityistehtävä on jakaa joulurauhaa jokaisen tielläliikkujan sydämeen, jotta liikenne sujuisi ja jokainen pääsisi perille turvallisesti viettämään joulua.

Nyt oli juuri sellainen päivä, että ihmiset valtavina virtoina alkoivat liikkua sukulaisten luo, ja tontuilla oli täysi työ pitää homma hanskassa. Jokaisella liikennepartion tontulla on käytössään oma udehko Volvo tai BMW, jolla he pystyvät saavuttamaan pahimmatkin joulurauhan rikkojat.

Eetu oli tonttu, joka oli ensimmäistä talveaan liikennepartiossa. Hänet oli kuitenkin resurssipulan vuoksi laitettu saman tien vajaalla koulutuksella yksin Volvon rattiin ja annettu ohjeeksi vain, että jakaa ihmisille joulumieltä, jotta nämä eivät hölmöilisi liikenteessä.

Eetu teki työtä käskettyä, ja meni suurille valtateille päivystämään. Pian hän huomasikin aivan selvästi joulumieltä kaipaavan kuljettajan, joka kärkkyi jatkuvasti ohituspaikkoja ja ohitteli ja kaahasi Eetun mielestä kaistapäänä. Niinpä Eetu ajoi aivan tämä Mercedes-Benz- merkkisen auton perään ja vilkutti ensimmäiseksi pitkiä valojaan kuljettajalle. Kun kuljettaja katsoi tuohtuneena taustapeiliin, heilutteli Eetu ikkunasta tonttulakkiaan muistutukseksi joulurauhasta. Viesti ei kuitenkaan mennyt perille, vaan Mersu lähti uuteen uhkarohkeaan ohitukseen.

Eetu ei kuitenkaan suostunut nielemään tappiota ensimmäisen tapauksensa kohdalta, vaan antoi Volvonsa viedä myös itsensä edellä ajavan ohi. Seuraavaksi Eetu päätti ottaa kovat keinot käyttöön, jotka toimisivat varmasti. Hän ohitti samalla kaistanvaihdolla myös kyrpä otsassa kruisailevan mesemiehen, ja jäi tämän eteen. Eetu ajatteli, että joulun väri, punainen, toisi joulumieltä tuon tuittuuntuneen kansalaisen ajatuksiin. Niinpä Eetu alkoi vuorotellen jarruttaa ja kiihdyttää Mersun edellä, jotta tämän kuljettaja näkisi iloisen punaiset jarruvalot aina tuon tuostakin tuikkimassa, kuin iloinen valosarja Jakomäkeläisellä parvekkeella.

Tätä tekniikkaa Eetu ei kuitenkaan ehtinyt soveltaa kovin pitkään, kun Mercedes lähti ohittamaan häntä aivan liian pienessä välissä. Eetu ei kuitenkaan halunnut päästää Mersua menemään, vaan painoi itsekin kaasua. Oli aivan selvää, ettei Mese kiihtyisi riittävän nopeasti, jotta ohitus onnistuisi. Vastaan tuli Scanian rekka täydessä tukkilastissa ja Mersu oli yhä vastaantulijoiden kaistalla. Kuljettaja mulkoili herkeämättä Eetuun katsomatta ollenkaan eteen. Eetu näytti kuljettajalle vuorotellen tonttulakkiaan ja osoitti vihaisesti sormella eleen, jota ei voinut tulkita muuten, kuin käskyksi mennä takaisin perään. Viittomakielinen käskytys ei kuitenkaan toiminut, ja kohta oli ilma täynnä saksalaista peltiä ja muovia, ja johonkin metsänlaitaan laskeutui myös konepellistä irronnut johtotähti.

- toyotamiehenä leppoisasti ajeleva Oronen

Joulutontun ajatuksenvirta

"Saakohan tuokin tyttö tuossa jo jotain lahjaksi Joulupukilta, pitänee käydä jutustelemassa... Kyllä siitä huokuu, että on ollut jo tontun kanssa tekemisissä. Äidiltään saa tietysti jotain poneja ja sensellaista joutavuutta, mutta eipä ihminen ymmärräkkään oikeiden joululahjojen luonnetta sellaisena, kuin Joulupukki on ne joskus määrännyt. Hyvä, että Isäkin pääsi taas jaloilleen ja saa jaettua lahjat lapsille. Hiukan on kyllä viime aikoina huolestuttanut se tossun alle jääminen.

Tänä jouluna on ollut kyllä ihan erilaista tämä lahjaideoiden suunnittelu. Aivan päin vittua organisoitu, kuten naiselta sopii odottaakkin ja muutenkin täysin tehoton järjestelmä tämä ihmisten kanssa keskustelu. Heidän normaalia elämäänsä hetken seuraamalla ja hiukan ajatuksia lukemalla pääsee paljon helpommin lopputuloksiin. Tosin onhan tässä tullut tavattuakin jopa ihan mukaviakin ihmisiä. Sitä en vain ymmärrä, miksi kaikilla on niin kauhea kiire ja ahdistus joka joulu. Aina alkaa muutamaa viikkoa ennen joulua kauheat stressitalkoot, kenellä jouluruoista, toisella lahjoista, yhdellä koristelusta ja monella siitä, saako tyttö- tai poikaystävä tietää firman pikkujoulujen etäisesti seksiä muistuttavasta humalaisesta tölvimisestä sen naapuriloosissa istuvan Sirun kanssa.

Mitä sitten jos panee, pankoon minun puolestani. Minä ainakin panen, jos niikseen tulee.

Ei sitä stressiä ihmisten kuulu ottaa. Sitä vartenhan me tontut olemme olemassa, että ihmiset saavat nauttia Isän juhlasta. Siinäkin ihmisillä menee homma perseellee, luulevat juhlivansa Jeesusta, vaikka Isä vihaa Jeesusta, helvetin pujopartaista ählämiä. Mutta koska Isä on niin hyvä, hän rakastaa kaikkia, niitäkin jotka viettävät joulua väärän jumalanpojan nimeen... Ei ihmisten kuulu stressata joulusta. Joululahjojen antaminen on kaunis tapa muistaa toista, mutta kun verisuonet paisuvat niitä hankkiessa, onko se aitoa rakkautta. Niin onko? Se on varmasti samaa rakkautta, kuin luodin ottaminen rakkaansa puolesta. Samaa rakkautta, kuin se, kun isoveli poimii pikkusiskon Barbin pään kusisesta vessanpöntöstä, johon sen on heittänyt. Ehkä ihmiset tuntevatkin parhaiten rakkauden uhrautumalla toistensa puolesta kärsimykseen.

Mutta silti, ei ihmisen pidä ryhtyä tontuksi. Jos minä saisin valita iloisen perheen kanssa tapahtuvan joulunodotuksen ja koko vuoden Joulupukin nimiin ihmistenvakoilun välillä, ei valinta olisi kovin vaikea. Tontuksi minä kuitenkin kerran synnyin, jo satoja vuosia sitten, ja tonttu minä tulen olemaankin vielä satoja vuosia. Ihmisestä voi tulla tonttu Joulupukin kasteen kautta, mutta koskaan ei tontusta ole tullut vielä ihmistä, niin vahva on se kaste, ettei se ikinä kuivu.

Perkele, kun täällä on kylmä."

- tajunnan virtaa, paitsi omasta päästään, myös tonttujen päistä jääkairan lailla esille poraava Oronen

PS. Tämän päiväkirjamerkinnän kirjoitti oikeasti Tarmo niminen tonttu. Oronen joutui psykiatrin pakkohoitoon, koska kävi kusi roiskuen miekkailemaan virtsaavia poikia esittävien patsaiden kanssa. Tosin Oronen voitti.

Oskari, melko vilkas, mutta myös älykäs tonttu päätti keksiä joululahjaideoita älykkäille ihmisille. Ainoana ongelmaan Oskari piti älykkäiden ihmisten löytämistä. Julkisilla paikoilla hän ei voinut alkaa näitä säteileviä pääkoppia etsimään, koska näinä päivinä myös amikset osaavat naamioitua jättämällä farkkutakin ja Hondan lippalakin kotiin ja pukeutua kuten ihmiset. Ihmisiä amikset ja muut idiootit eivät Oskarille kuitenkaan ole.

Oskari päätti siis mennä yliopistolle pyörimään ja katsomaan, josko löytäisi sieltä neropatteja tutkittavakseen. Oskari bongasi jo aulaan sisään astuttuaan ilmoituksen, jossa kerrottiin yliopistolta lähtevän matematiikanopiskelijoiden talvisen luontoretken liikkeelle jo parin tunnin kuluttua. Varustukseksi sanottiin säänmukaiset vaatteet ja hiukan rahaa ruoan ostoon jostain hiihtomajalta. Mukaan suositeltiin ottamaan myös lämmintä juotavaa.

Oskari lähti siltä seisomalta vinguttamaan Joulupukin virallista luottokorttia, jolla on rajaton luotto, ja vaikka Bill Gates olisikin maailman rikkain ihminen, ei Joulupukki olekaan ihminen. Oskari osti siis lämpimät jouluisen punertavat vaatteet, hyvät kengät, selkärepun ja pillimehuja. Ostosten jälkeen Oskari alkoi toteuttaa suunnitelmaansa kylmästä juomasta lämpimäksi juomaksi. Hän meni kahvilaan, sellaiseen, jossa myydään pasteijoita sun muita kylminä ja asiakkaille on mikroaaltouuni käytössään. Tähän mikroon oskari latasi koko lavan Trippejä, väänsi puoli tuntia aikaa ja istui alas odottelemaan kaakaokupillisen kanssa. Ei ehtinyt kulua, kuin muutama minuutti, kun mikrosta kuului helvetillinen pamahdus. Lähemmin pamahduksen syytä tutkiessaan poliisi totesi, että pillimehujen pakkauksessa oleva folio oli kuumenunut äkisti, mikä oli aiheuttanut kiehumista mehupurkeissa ja lopulta räjäyttänyt mikron tuhannen pillun päreiksi. Tässä vaiheessa Oskari oli jo kaukana.

Ei siis ollut lämmintä juotavaa, onneksi oli edes lämmintä vaatetta, ja tontun luontainen ominaisuus, mikä tekee paleltumisen ja palelemisen mahdottomaksi ja juomisen tarpeettomaksi. Alkoi olla jo kiire yliopistolle, jotta Oskari ehtii bussiin.

Matka kesti kauan. Kuljettiin kaupungista johonkin Jumalan selän taakse. Tai oikeastaan koko Suomihan on Jumalan selän takana Joulupukin vallan alla, mutta suotakoon tämä sanonta tässä kohtaa. Oskari huomasi istuvansa silmälasipäisen nuoren naisen vieressä, joka näytti olevan ajatuksissaan niin syvästi, että varmasti ratkoi parhaillaan päässään viime viikolla näkemäänsä sudokua. "Päivää" aloitti tonttu punaisessa nutussaan. Neito havahtui ajatuksistaan ja vastasi jotain mutinaa takaisin. Keskustelu kuoli siihen.

Viimein oltiin perillä metsän laidassa. Retkeä johtava opettaja jakoi jokaiselle kartan ja kompassin, joiden avulla jokainen saisi vuorollaan suunnistaa. Metsän läpi oli noin kymmenen kilometrin kävely hiihtomajalle, missä olisi ruokailu. Asetuttiin jonoon, ja jonon ensimmäinen sai aina suunnistaa hetken matkaa. Oskarin paikka sattui aivan mielettömän hyväperäisen naisen taakse, joten karttaa ei hänen tullut vilkuiltua, kuten ei paljon muutakaan.

Jossain vaiheessa Oskari päätti katsoa, minkälaista emäntää hänen jo huolella katselemansa jalat kantavat, ja katsoi ylemmäs. Siellä olikin varsin miellyttävä näky, mutta sen takana ei näkynytkään, kuin metsää, vaikka siellä olisi mahdollisesti pitänyt olla loppu ryhmä. Ryhmää ei näkynyt muuallakaan ympärilla, jolloin Oskari päätti kysäistä naiselta, missä mennään. Nainen osoitti kartalta asiantuntevasti paikkaa, mutta kartta sattui olemaan Oslon lähiöistä, ei suomalaisesta esikaupungin metsiköstä. Eli eksyksissä oltiin.

Onneksi tontut osaavat leiriytyä vaikka mihin. Oskari päätti, että ensiksi pitää rauhoittua ja etsiä hänellä mukanaan olevasta kartasta paikka, jossa oltiin. Oskari rakensi hetkessä pienen laavun ja sai tonttuvoimillaan aikaiseksi pienen nuotionkin. Siinä he istuivat ja mietiskelivät kuuman teekupposen ääressä seuraavaa siirtoa. Heidän miettiessään ja jutellessaan Oskari huomasi tämän naisen olevan huomattavasti sosiaalisempi, kuin ensimmäinen bussissa tavattu. Kohta keskustelu olikin jo kääntynyt metsästä pääsemisestä erilaisiin molempien yksityisasioihin, kuten siihen, että Oskari on tonttu. Tässä vaiheessa naiset yleensä luuleva törmänneensä hulluun, mutta tämä, Satu nimeltään ei ollut ollenkaan sitä mieltä. Hän oli aina uskonut Joulupukkiin, olivat muut sanoneet mitä tahansa. Pienempänä hän olisi halunnut tontuksi, mutta koska se ei onnistunut, päätti hän lähteä opiskelemaan matematiikkaa.

Oli tullut jo ilta metsässä, ja selväksi oli tullut myös se, ettei kumpikaan ollut varsinaisesti ilmoittautunut retkelle, joten kummankaan nimeä ei ollut listoilla. Tämä taas tarkoitti sitä, ettei kukaan osaisi tulla etsimään heitä hetkeen aikaan. Onneksi tontut eivät ole niin avuttomia, kuin voisi päällepäin luulla. Oskarikin osasi, kuten kaikki tontut, puhua metsän eläimille. Ei hetkeäkään, kun paikalle oli saatu lauhkea hirvinaaras, joka tarjosi heille kyydin kotiin asti. Kylmä viima palelsi poskissa koko matkan ajan Sadun poskia, mutta onneksi Oskarille oli sattunut takkia valitessa pieni virhearvio, joten Satu mahtui hänen takkinsa sisälle. Kaksin oli lämmin. Kun hirvi oli tuonut parin kaupungin rajalle, päättivät nämä, että heidän pitäisi tavata vielä. Nyt ei kuitenkaan ollut Oskarilla aikaa alkaa minkäänlaista suhdetta tai kouluttaa uutta tonttua. Joulu jälkeen he päättivät yrittää ihan oikeita treffejä.

- maisemia metsissä katseleva Oronen

Ismon tarina jatkuu edellisestä luukusta (jonka kirjoittamisen tosin lopetin 20 sekuntia sitten).

Ismo hakeutui kauniin isylliselle pienelle maatilalle, missä joku entinen juoppo piti katkopaikkaa alkoholisteille. Ismo pääsi ongelmitta sisään, koska jos jotain tonttu osaa, niin olla vakuuttava.

Talossa asui parikymmentä ihmistä, kaikki jostain syystä miehiä. Juopottelureissuillaan Ismo muisti nähneensä jos jonkinmoisia pubiruusuja, jotka varmasti olivat kaataneet enemmän viinaa kurkkuunsa kuin jotkut tässä kartanossa olevat. Naisia ei kuitenkaan katkaisussa näkynyt.

Hoitolassa Ismo tapasi mielenkiintoisia persoonia, jotka olivat elämässään nähneet jos jonkin moista. Joku oli jopa klassisesti ajanut perheensä kirvestä tehokeinona käyttäen hankeen. Lumitöitä tehdessä ja muita helppoja hommia hoidellessa alkoi tontulle taas raitis elämä maistua ja entiset juopot alkoivat tuntua paljon paremmalta seuralta kuin yhä juoppoina viihtyvät. Senkin Ismo huomasi, että vaikka viinan väitetään tuhoavan aivoja, oli näillä entisillä juopoilla uskomaton määrä elämänviisautta takataskussaan. Eräskin juoppo totesi hänelle todella vakuuttavasti: Ei siihen paskatautiin ainakaan mädät omenat auta. Ismo ei ollut ihan varma, mitä tällä haettiin takaa, mutta viisaalta se kuitenkin kuulosti. Katujen viisaudelta.

Viinaa juodessaan Ismo oli onnellinen. Hänestä tuntui, ettei mikään pidättele häntä, eikä hän ole vastuussa kenellekkään. Hänen ei tarvinnut kuunnella baarissa vittuilua keneltäkään, vaan saattoi hyvällä omalla tunnolla pätkiä nenään pään aukojia. Viinaa juodessa elämä oli yhtä juhlaa, jota ainoastaan silloin tällöin tuleva uni katkoi. Nyt raitistuttuaan Ismo kuitenkin tajusi, ettei juhla ole juhlaa, jos ei välillä ole arkea. Kotiteollisuuden Varjonkukka-kappaleen sanoituksia hyräillen Ismo poistui katkolta ja joululahjaksi kaikille juopoille hän toivoi raitista elämää.

- tuoreita omeniakin ripulissa syövä Oronen

PS.
Ja jos
päivät olis liian pitkät ja leveät,
ei niiden välissä
voisi kokea unen kauneutta!

Koko biisin sanat: http://artists.letssingit.com/kotiteollisuus-lyrics-varjonkukka-bc5jctp ja biisi http://www.youtube.com/watch?v=J6QF7kkfEr4

Oli yksi tonttu, Ismo, jolla ei mennytkään edes niin hyvin, kuin muilla tontuilla. Toiset olivat sentään saaneet aikaiseksi jonkinlaista lahjalistaa, mutta ei Ismo. Ismo oli heti Korvatunturilta lähdettyään mennä haistelemaan alkoholistien joululahjatoiveita lähimpään kuppilaan, ja sillä tiellä oltiin edelleen. Kerran hän yritti kirjoittaa ylös erää juopon toivomaa Ferraria, mutta oli liian kännissä kirjoittaakseen, eikä siis saanut enää seuraavana päivänä selvää muistiinpanoistaan.

Ismo oli mennyt kapakkaan suoraan Korvatunturin suurista juhlista, eikä ollut edes niistä kunnolla selvinnyt, ennen kuin homma jatkui. Nyt hän oli sitten jo tinannut yli kaksi viikkoa yhteen ränniin, eikä valoa tunnelin päässä näkynyt vieläkään. Ismo oli tosin lyöttäytynyt hyvin liikkuvan juopporemmiin, joka kiersi Suomen kuppiloita. Joukkio oli nimittäin nimeltään Alkoholistit lottovoittajat ry., johon nimensä mukaan sai liittyä alkoholisti, joka on voittanut joissakin arpajaisissa yli 10 000 euroa. Mukana sai roikkua niin kauan kuin rahaa riittää ja tontuthan ovat rikkaita kuin perkeleet, vaikka työkseen jäätelöautoja ajavatkin. Tontuilla on kuitenkin mukanaan myös Joulupukin edustusluottokortti, jossa kyllä riittää katetta.

Tämä konjakinhajuinen remmi siis kiersi ympäri Suomea ja Ismolle tulikin ihan kiitettävä määrä ihmiskontakteja ja helvetin hyviä humalaisia lahjaideoita, mutta mikään ideoista ei ollut kovin järkevä ja lisäksi hänelle alettiin porukassa hiukan naureskella, kun viikon ryyppäämisen jälkeen hän oli alkanut mainostaa olevansa oikea joulutonttu. Tästä eteenpäin juopot olivat huudelleet hänelle lahjatoivomuksina mitä ikinä mieleen tuli. Onneksi Ismo ei ollut pystynyt kirjoittamaan kovin montaa muistiin. Tältä hänen listansa näytti:

Lahjoja ihmisille:

• Arto Röykkänen - Kilo tuoretta ja sätkivää turskaa
• Seppo Heippo - Punainen banaani
• Eetu Ruhanen - Kauneusleikkaus
• Minulle - Katkolle

Muuta ei tonttu ollut onnistunut raapimaan kasaan. Iltaisin juuri ennen sammumisen hetkeä Ismo soimasi itseään saamattomuudesta ja juoppoudesta ja kuuli päässään Joulupukin vihaiset sanat siitä, kuinka tontun on oltava ahkera ja tehtävä työnsä kunnialla. Ismo ei siihen ollut tänä jouluna pystynyt, vaan oli käyttänyt jo kaksi viikkoa aikaa viinan kanssa läträämiseen.

Lopulta Ismo päätti ryhdistäytyä ja hakeutui katkolle, eli paikkaan, missä juopoista tehdään uusia miehiä ja vanhat heitetään romukoppaan.

- Oronen, jonka ainoat putket löytyvät vessapaperirullasta ja auton alta

PS. Ismosta lisää seuraavassakin