Eli luvassa säälittävää fanitytön lässytystä ja kuvaspämmiä liittyen BBC:n Sherlock-sarjaan - ilmoitan sen näin heti alussa, jotta kaikki aiheesta kiinnostumattomat ja/tai spoilereita pelkäävät voivat paeta vielä kun voivat. Niin, ja PITKÄ POSTAUS ON PITKÄ. Koska mulla oli tylsää.
Mulla on selkeästi liikaa aikaa ja liian vähän harrastuksia. Pelastakaa mut itseltäni.
Mulla on selkeästi liikaa aikaa ja liian vähän harrastuksia. Pelastakaa mut itseltäni.
Oikeasti, kaikki mun tuntevat luultavasti tietää, että mä en kauheasti jaksa katsoa telkkaria. Elokuvia kyllä, mutta en mitään sarjoja. Siitä yksinkertaisesta syystä, että noin 95 prosenttia niistä on mun mielestäni huonoja. Tosi-tv:tä, teinidraamaa, saippusarjoja, kotimaista angstia... Ei kiitos.
Mutta kun Yle taannoin (oisko ollut tän vuoden alussa?) näytti Sherlockin, meikäläinen liimautui töllön eteen.
Vaikkakin olin huolissani. Olen lukenut alkuperäsiä novelleja ja kirjoja, plus katsonut Jeremy Brettin tähdittämää Granada-versiota Sherlockista, ja pelkäsin, että saatana, nyt ne pilaa kuiteskin tänkin, miksi tää on pitänyt tuoda nykyaikaan? Sherlock ja 2000-luku? Ei voi mitenkään toimia. Ensinnäkin: toi äijä ei edes ole sen näköinen kuin miksi mä olen Sherlockin kirjojen perusteella kuvitellut. Plus eikös toi Watsonin näyttelijä esittänyt Linnunradan Käsikirja Liftareille-leffassa Arthur Denttiä?! Kitoooooooooooos.
Noh. Onneksi olin väärässä. Siis en siinä, etteikö Martin Freeman olisi esittänyt myös Arthur Denttiä, koska on se esittänyt, vaan siinä, että epäilin kyseisen sarjan olevan täyttä paskaa.
Koska heti ekan jakson ensimmäiset kymmenisen minuuttia sai mut vakuuttuneeksi, että TÄMÄ. ON. JOTAIN. LOISTAVAA.
Eli siis kun tilasin muutama viikko sitten Sherlockin itselleni joululahjaksi, sorruin heti kun posti toi sen mulle ja ajattelin, että vitut. Tää on mun joululahja itselleni ja mä päätän, että haluan antaa tän joululahjan lähes kuukautta liian aikaisin. Ja niin sitten tuijotin töllöä seuraavat tunnit. XD Ja nyt olen katsonut kaikki kolme puolentoistatunnin jaksoa jo muutamaan kertaan läpi. Koska ne on niin hyviä ja aina huomaan jotain uutta.
Ensinnäkin, vaikka mulla epäilykseni olikin, Benedict (reps mä en varmaan ikinä pääse yli siitä että jonkun nimi voi olla Benedict XD) ja Martin on loistavia rooleissaan. Ehkäpä parhaat Sherlock ja Watson ikinä, ja ne tuo, ainakin mulle, jotain vielä syvempää niiden persooniin. Sherlock on ehkä vieläkin tunnevammaisempi 2000-luvun versiossa kuin se oli alkuperäisissä tarinoissa, Watson puolestaan on Afganistanin sodan vammauttama veteraani, mutta siinä missä alkuperäisissä tarinoissa Watsonin vammat kuvailtiin lähinnä fyysisinä, 2000-luvun versiossa ongelmia on nimenomaan henkisellä puolella ja vaikeuksina sopeutua normaalielämään. Seuraavat vuoropuhelut onkin mun mielestä aika kuvaavia:
Sherlock: Seen a lot of injuries then. Violent deaths.
John: Well. Yes.
Sherlock: Bit of trouble too I bet.
John: Of course. Yes. Enough for a lifetime. Far too much.
Sherlock: Wanna see some more?
John: OH GOD YES.
Sherlock: You took your time.
John: Yeah, I didn't get the shopping.
Sherlock: What? Why not?
John: Because I had a row in the shop with a chip and PIN machine.
Sherlock: You... You had a row with a machine?!
John: Sort of. It sat there and I shouted abuse.
Niin. Eikä sovi myöskään unohtaa noiden keskinäisiä kemioita. Epic Bromance FTW.
(Ja kerrankin, siis KERRANKIN, en tarkoita tätä välttämättä siinä mielessä, että iih, haluan lukea noista kasoittain NC-17-ficcejä, vaan itse asiassa juuri se niiden välinen henkinen yhteys ja luottamus ja ystävyys on rakastettavaa, aivan kuten jo alkuperäisissä tarinoissa. Plus olen täysin varma, että Sherlock on aseksuaali, joten sekin jo sulkee pois kaikken pahimmat irstailut.)
Vaikkakin lähes kaikki, siitä huolimatta, että pitää Sherlockia psykopaattina, luulee, että sillä ja Johnilla on suhde. XD
Mrs Hudson: There's another bedroom upstairs if you'll be needing two bedrooms."
John: Of course we'll be needing two."
Mrs Hudson: "Oh, don't worry! There's all sorts around here."
Mycroft: "What is your connection to Sherlock Holmes?"
John: "I don't have one. I barely know him. I met him... yesterday."
Mycroft: "And since yesterday you've moved in with him. And now you're solving crimes together. Are we to expect a happy announcement by the end of the week?"
Sherlock: "This is my friend, John Watson."
Sebastian: "A friend?" *suggestive smile*
John: "A collegue."
John: I'm glad no one saw that."
Sherlock: "Hm?"
John: "You. Ripping my clothes off in a darkened swimming pool. People might talk."
Sherlock: "People do little else."
Both: *laugh*
Se, että homma on tuotu 2000-luvulle, toimii myös. Jokainen jakso perustuu johonkin Doylen alkuperäiseen kirjaan/novelliin, eli alkuperäiselle ollaan uskollisia, samalla kun tapahtumat on siirretty nykyaikaan ja hienosti.
Kaikki myös näyttää ihan hiton hyvältä. Kuvakulmat, värit, kaikki.
Ja myös molemmat äijät fyysisesti. Esim. Benedictin kädet, voisin katsella niitä tyytyväisenä ties miten pitkään, koska ne on niin kauniit: pitkäsormiset ja sirot ja samalla miehekkäät. Ja Martin, joka näyttää usein niin eksyneeltä, että mun tekisi yksinkertasesti vaan mieli rutistaa ja paijata sitä kuin kissanpentua. Plus tässä 2000-luvun versiossa on onnistuttu siinäkin, että Watson näyttää oikeasti vanhemmalta kuin Sherlock, Watsonhan kumminkin on Sherlockia jonkun verran vanhempi oikeasti.
Eikä sovi unohtaa sitä, että voisin katsella tunteja putkeen myös sitä, miten Sherlock heilauttelee takinhelmojaan. Miten voikin pitkä takki näyttää noin hyvältä jonkun päällä. O___O
Sekä pitänee vielä mainita sekin, että myös suurin osa sivuhenkilöistä on kerrankin sellaisia, että tykkään niistä. Otetaan nyt esim. komisario Lestrade. Alkuperäisissä tarinoissa se ainoastaan ärsytti mua, Granada-versiossa mä halusin mukiloida koko ukon koska se oli niin perseestä. Tästä versiosta mä kuitenkin tykkään:
I approve! 8D
Ja jostakin syystä mä lämpenin myös Mycroftille, koska aw, vaikka se on ärsyttävä, se on kuitenkin huolehtiva isoveli. <3 Vaikka sen huolehtiminen tarkoittaakin sitä, että se pistää hallituksen tyypit vakoilemaan Sherlockia mutta whateverrrrrrrrrr.
Ja sitten on vielä sarjan pakollinen pääpahis:
Kaikki tossa ärsyttää. Mutta toisaalta en vihaakaan sitä. Helvetin Moriarty.
Mietin nyt vaan sitä, että kuinkahan kauan menee ennen kuin tuotantokausi 2 näytetään Suomessa... Varmaan sellaset pari vuotta, ottaen huomioon, että eka tuottarikin tuotiin Suomeen vasta noin vuosi sen jälkeen, kun se oli jo näytetty Englannissa (ja suunnilleen kaikkialla muualla maailmassa -.-). Ja mä en haluaisi odottaa. Etenkin kun kakkostuottarissa yksi jaksoista on Baskervillen koira, eli mun suosikkini kaikista Holmes-tarinoista. Ja tietysti Reichenbach Falls. Mikä mun mielestäni viittaisi siihen, että tulisi vielä kolmaskin tuotantokausi.
Koska ei ne nyt VOI lopettaa sarjaa sillä tavalla kuin se tarina loppuu. Tai sitten itken ja parun niin kauan, että mun silmät muuttuu verisiksi palloiksi ja putoaa päästä. D:
Mutta siis. Olipas taas kiinnostavaa ja silleen. Anteeksi Sherlock Holmes-nörttiyteni ja fanityttöyteni määrä.
Tähän on hyvä lopettaa.
