Elämä ei voi olla täydellistä, eikä sen pidäkkään olla.
Se olisi jo kuin jossain kulpassa eloa, jos se olisi täydellistä
- et voi oppia, et voi tuntea, et voi tehdä mitään - olet pelkkä tyhjä kuori.
Voit oppia, mistä tykkäät ja mistä et - iloitsenko musiikista vai leffoista,
syönkö nyt lakritsia vai vaahtokarkkeja - vai ns.normiruokaa vai pikaruokaa.
Niitten kautta iloitaan ja luodaan onnea.
Jotkut eivät välttämättä ymmärrä näitäkään,
eivätkä osaa luoda edes näitten asijoitten kautta itselleen nautintoa.
Elämä - loppupeleissä pelkkää oppimista kaikki.
Ja kukaan ei tee meistä onnellisia - me teemme itsestämme. Kukaan
ei voi meitä pelastaa - me itse pelastamme oman itsemme tilanteesta
kuin tilanteesta (esim. psykologi ei voi parantaa, vaan se on omasta
psyykkeestä loppupeleissä kiinni ja miten asiaan suhtautuu).
Ihelleni on sattunut kaikkea paskaa elämässä, niin kuin
kelle muulle tahansa immeiselle - Oon toivonut omaa kuolemaa
ja joskus yrittänyt itsemurhaa. Mutta hei - tässä ollaan.
Kyllä sieltä ojasta aina noustaan, usko pois - itseltäni kesti kymmenen vuotta päästä sieltä pois.
Nyt olen kuitenkin tyytyväinen, mitä olen kokenut ja olen vahvistunut hirveästi sen myötä.
Sinäkin löydät onnes, kun etsit etkä oleta, että se tulee sinua
vastaan joku kaunis päivä. Vaikuttamalla saa paljon aikaan :)
