-
Varmaan teiltä löytyy mielenkiintoisia mielipiteitä ja vinkkejä tähän asiaan (:
Olen siis 15v tyttö, 10-13 vuotiaiden lasten kerhonohjaaja. Minulla ei ole koulutusta tehtävään ja kerho on seurakunnan järjestämä.
Olen pitänyt kerhoa jo puolisen vuotta ja olen huomannut, että vaikeimmille tuntuvat ne tilanteet, kun pitäisi saada lapset tottelemaan sääntöjä.
En halua korottaa ääntäni ja haluaisin, että kaikilla olisi mukavaa. Siksi tuntuu pahalta, kun joutuu samaa lasta käskemään useasti ja hän pahoittaa mielensä. Mutta säännöt on säännöt.
Miten toimia, kun lapsen käytös häiritsee muiden tekemistä?
Miten asiat pitäisi sanoa ja ilmaista, jotta lapsi ymmärtää ne parhaiten? Tietysti selkeys on hyvä, mutta onko jollain jotain erityistä keinoa?
Onhan näitä kaikkia erilaisia tapoja ratkoa asioita, jäähyt yms. itse kuitenkin uskon sanalliseen voimaan ja haluaisin puhua ja miettiä lapsen kanssa yhdessä mikä meni pieleen.
Olisiko kenties hyvä kerhon lopuksi yleisesti sanoa missä tänään onnistuttiin ja missä ei ? Onko jollain jotain ideaa?
Meidän kerhossa lapset ovat kirjoittaneet säännöt eri värisille papereille, lajiteltu ja kerrattu yhdessä. Eli ovat selkeät ja joka kerta näkyvissä.
Säännöt koskevat mm. puhelimia, hartauksia, kohteliaisuutta ja turvallisuutta. Ja yleensä, kun sääntöjä rikotaan, niin siitä huomautetaan ja muistutetaan, että mikäs täällä olikaan tapana. Jos tulee esim. kiista esineestä, niin kumpikaan ei saa sitä. Hankalia ovat kuitenkin tilanteet, missä samasta asiasta huomautetaan samalle lapselle ja kun käytös häiritsee todella paljon muita.
MITEN TE TOIMISITTE, KUN LAPSI RIKKOO SÄÄNTÖJÄ?
