Jotkut sanovat olevansa ikuisia etsijöitä, mutta ehkä se onkin vain sitoutumiskammoa, haluttomuutta löytää totuus - koska totuus mitätöi muiden totuudet ja johtaa "suvaitsemattoman" leimaan?
Jos tiedämme että jään alla on virtauksia jotka tekevät jään heikoksi, emme voi ajatella että niiden totuus, jotka vannovat jään kestävän, on yhtä hyvä kuin meidän. Velvollisuutemme on varoittaa jäälle menijöitä että he hukkuvat elleivät käänny.
Joidenkin mielestä kaikki uskonnot ja filosofiat johtavat lopulta samaan päämäärään eli Jumalan (jumalallisen totuuden ja valon) täyteen kokemiseen - jos ihminen vain on rehellinen ja vilpitön. Vuoren laelle on tuhansia teitä mutta laella kaikki kohtavaat toisensa ja ovat yhtä. Onko tämä totta?
Jeesus sanoo olevansa totuus. Jos Hän on totuus, silloin kaikki on arvioitava siitä käsin, miten Jumala asiat näkee.
Kristillisen näkemyksen mukaan kaikki tiet eivät johda samaan päämäärään, sillä vuoren laelta on vielä pitkä matka taivaaseen. Kuoleman yli iankaikkiseen elämään on yksi tie, se on Vapahtajan ristintyö.
Ihmisen rehellisyys ja vilpittömyys on aina rajallista, se on sidottu omaan henkilöhistoriaan ja kokemuksiimme. Ihminen on mestari huijaamaan itseään. Ainoastaan Jumalan avulla voimme löytää totuuden. Se edellyttää kuitenkin suostumista, nöyrtymistä, sen hyväksymistä että olen rajallinen ja tarvitsen Hänen apuaan.
Jumalallinen totuus ei löydy ihmisen sisältä. Se löytyy ristin juurella. Vasta silloin - ottaessamme vastaan Kristuksen, ja saadessamme Hänessä olevan anteeksiantamuksen ja armon - sisimpäämme syttyy jumalallinen valo. Pyhä Henki alkaa puhdistaa ja parantaa ajatteluamme, vapauttaen meitä henkilöhistoriamme tuomista vääristä mielen linnoituksista ja ehdollistumista.
Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Roomalaiskirje 12:2.
Jumala on hyvä.!