IRC-Galleria

Mäen laidalla


Seisoin yöllä mäen laidalla
katselin kaupunkiin

siellä katuvalot hehkuivat
hiljaisten teiden varsilla

rivitalojen pihoissa
nukkuvissa leikkipuistoissa
ja öisissä autokatoksissa

Jossain kerrostalon ikkunassa
näkyi valoa

joku ripusti yöpaidassa
pyykkiä parvekkeella

Kuu valaisi taivaan
kuuset kuiskivat vierelläni

tunsin kylmän tuulen

Tämä rinne ja humiseva metsä
koin sen rauhan

ja näin nukkuvan kaupungin

Mietin missä hän on,
joku, joka minua jossain odottaa

Yksinäiset valot
tuhansissa ikkunoissa

oletko sinä, rakkaani
jossain niistä

samassa kaipuussa
menossa nukkumaan

näkemään unia
kauniista metsän tähdistä
jotka tuulen mukana tuikkivat

joiden luona odotan
untasi ajatellen


-Sakari Mäkelä

Oli hauskat repeilyhetket. Ja sitä kesti kolmisen tuntia, jos ei kauemmin.
Otin ensin varmuuskopiot kaikista Rakkausrunot.fi-sivustolle väsäämistäni runoista. Sitten rupesin lukemaan niitä vanhimmasta uusimpaan ja karsimaan sieltä pois kaikki ala-arvoiset sotkut.
En ole varma, kuinka paljon niitä lähti pois. : D Mutta vähintään 90, ja uskoisin että enintään 130.

Löytyi sieltä helmiäkin. Ja muitakin hauskoja muistoja.

Mitäköhän sitä seuraavaksi tekisi.

Perhonen.

Niin kaunis.
Niin hauras...

ihan niin kuin sinä.

Rakastit häntä enemmän kuin itseäsi
mutta hän
jakoi rakkautensa muualle

Perhonen.

Kosketus siiville
repi rikki unelmat...

Perhonen.

Yksi on, joka välittää
yksi, joka koskettaa hellästi

Perhonen.

Kyyneleet kuivuivat jo.

Rakasta.

Rakasta loppuun saakka, sillä en halua elää vanhaksi ilman sinua

Ikävöi.

Ikävöi aamuun asti, sillä yöllä tämä tunne murskaa sydämeni.

~~Halaa minua, pidä kiinni kiihkeästi. Sillä kun tämä maailma kuolee, jättää se jälkeensä Sinut. Minut. Sekä musiikiksi sydäntemme lyönnit, pimeässä.

arka sydän
piiloutuu taakse epäilyksen
rohkea voittaa pelon
ja taistelee

Kyyneleen suolaisen,

huuliltani maistan.

Se poskeltani vierii,

alas putoaa.

Lattialta lammikko,

josta kasvosi näen.

Niin vähän ollaan koettu,

vain pienen hetken tunnettu.

Niin harvoin olen sinulle kertonut,

kuinka maailmani olet muutanut.

Luotani jos lähdet,

silloin maailmani särjet.

Tunteeton sydän

matkallaan käy.

Rakkautta se kohtaa,

muttei itse osaa rakastaa.

Tunteeton sydän,

saa aina yksin kulkea.

Katson ikkunasta ulos,

piha täyttyy lammikoista.

Vesi virtaa sinne tänne,

kuten kyyneleet poskillani.

Minulla on ikävä sinua.

Sateen jälkeen,

sateen jälkeen.

Tulen taas luoksesi.

Lintu


Kylmä tuuli puhalsi,
lintu siinä sinnitteli

Lensi maata viistäen,
läpi hiljaisten laaksojen

Puiden välistä suhahtaen,
kattojen yli nousten

Seurasi lapsi maassa,
lentoa yksinäistä sen

Hiutaleet hiljaa laskeutuivat,
taivaasta yhdessä pyörteillen

Tiesi hän sen viestin olevan,
joku on täältä lähdössä

Ja lintu lensi läpi metsien,
laaksoja viistäen

Ja se lensi yli peltojen,
eikä se itkenyt yhtään.


-Sakari Mäkelä