Jumalauta meni taas komiasti. Eka kerta Kinosa Porisa ja kattoos Mokomaa! Elikkä siis eilisen puolella eli 31.7. Olin sitten kuskina ja vesiselvä eli muille voi vittuilla kännisekoiluista ;) Eturivissä koko keikka ja yks kunnon mustelma/haava oikeessa kyljessä kun lihaisat Mokoma fanit hyökyivät pitin hurmioissa kohti eturiviä! No way ei mun etee!
Hulluja nuo Mokoman pojjaat, mut (kai?) hyvällä tappaa.. Kaikkien kanssa pääsin kuvaan joka oli positiivinen yllätys. Backstagella vietettiin sitten loppu aika eli noin puoli neljään - neljään. Bäkkäri sinänsä, negatiivinen yllätys, kokonsa puolesta. Hei Nyt Kino vähä vois taas petrata. Eihä se tila päihittäny edes meidän kylpyhuonetta (ja se tosiaankaa oo millään suurella neliömäärällä myöskään siunattu) , mutta tiiviin ja "ajoittain" mukavan tunnelman se kyllä loi ;) Ja viina virtas, huh heijaa.. oli sitten kossua ja giniä ja sidukkaa sun muuta.. (mahti olla kun oli kuskina) mutta sain minäkin sitten yhden energiajuoman, että kiitos poijjaat siitä ;) Seinillä bäkkärillä mitä mielenkiintoisimpia tervehdyksia ja nimmareita, kuten "pappakarhu k2 ja plää plää jtn, Varo pippari vaara!, ei mtn p*llutouhui ois?.. tämän tyylisillä siis vuorattu koko "kakka". Porukkaa oli monen moista ja värikästä, itse kukin vähän enemmän ja vähemmän kännissa, kuitenkin silti ehkä vähän fanitungettelijanöösitietämätön olo, mutta itteppä Hyrkkö pyysi.. muhhahahaa.. siitäs sai. Ja Hyrköstä emme sitten puhu enempää, emme millään muotoa.
Kuta kuinkin ihan onnistunut reissu, vaikka vähän mutkia oli (kotiin paluu) matkassa. Kiitos Mokoma jälleen kerran mahtavasta eikä varmaan viimeisestä keikasta, jonka teiltä tulen näkemään! Ciao ya!
Maa makaa martona kohmeessa
Jäätynyt sammal narskuu jaloissa
Tammi pudottanut lehdet juurilleen
Ei vahvinkaan voi mitään tavoilleen
Joka henkäys kylmää ilmaa muistuttaa
Lienee syytä viimein polvet koukistaa
Anna anteeksi kaikki mitä sanoin, mitä tein
Olen ollut heikko ja itsepäinen
Anna anteeksi huoli jolla hulluksi sinut tein
Olen ollut niin vajavainen
Kaikki mitä sanoin, kaikki mitä tein, kaikki mitä sanoin
Korvenherra etsii piiloaan
Paikkaa jossa voisi vilun unohtaa
Luomakunta ottaa hetken kerrallaan
Ja nyt on lupa sillä tovi uinahtaa
On turha minun rintaa rummuttaa
Mennyt vuosi laittaa kielen laulamaan
En toivo mitään suurempaa
Tahdon saada sinut minuun luottamaan
Jälleen minuun luottamaan
Et voi noin vain unohtaa
Pyydän silti että hetki kerrallaan
Voimme uutta rakentaa