Makaan selälläni pöydän alla
seuraan kuinka purukumisi kovettuvat
Ovat tiukassa kuin muistot,
jotka pyyhkiä pois haluaisin
Sormenpäitäni kivistää
Sydän hakkaa vaikken haluaisi
Tuntuu aivan siltä
kuin se joka iskulla halkeaisi kahtiaKatse löytää vanhan kirjoituksen,
jonka joku kenties rakkaudesta riutuneena raapusti Kykene en saamaan sanan sanaa aikaiseksi,
joten vanhat tekstit tulee alleviivatuksi
Pimee syksyilta, kylmä, usva nousee pellolle, lenkität koiraa ja mp3:sta kuuluu Sydänjuurien akustinen versiointi.
Suosittelen.
Toimii luultavasti myös ilman koiraa.
En tarkoittanut pahaa
vaikka joskus niin toiminkin
En luontoani saanut kuriin taipumaan
Toivon että huomen
sinulle kuin minullekin
toisi tullessaan parempaa