voi miten mä toivoisin et asiat ois toisin,
kukaan ei ois surullinen, sinäkään et oisi.
tiikeri ja peura saman lähteen vettä joisi.
mut oo, jos niin ei oo niin niin ei oo.
Jos oisin rohkea ja
luonteeni valoisa
ja puhuisin lempeämmin
kertoisin sullekin sen
kuinka onnellinen
sylissäs oisin ja lämmin
Ja kun sä katot mua
mä voisin punastua
niin mä oon sua miettinyt
ja kun sä pyydät mun numeroo
mä voisin sanoo joo
ja kaikki vois olla ihanasti nyt
Mut koska maireus on naurettavaa
mä sanon mua ei hei kuka tahansa saa
ja sä meet, ja niin on tärkeää
että kyyneleitäni kukaan ei nää
muuten ne kuvittelee
et sil on väliä
ne kuvittelee
Jos oisin viisas tai ees
suhteellisen sees
ja puhuisin selkeämmin
kävelisin pystypäin
sanoisin tää on näin
sylissäs mun oisi lämmin
Sä oot se joka saa
mut vavahtelemaan
niin mä oon sua miettinyt
ja kun sä pyydät mun numeroo
mä voisin sanoo joo
ja kaikki vois olla ihanasti nyt
Mut koska maireus on naurettavaa...
Ja ne jotka kaiken tietää
ne sanoo tuo on prinsessa Jää
se varmaan hileitä hengittää
ja se kaikesta selviää
Onnen keiju
ole hyvä ja lennä, hyvä ja lennä
tee sun taiat
et äiti antaa mun mennä, antaa mun mennä
mä haluaisin kun jokainen muu menee
on meri lämmin ja hiekka kuumenee
Mä tiedän äidil' on minusta huoli
mutta kurjaa on jos ulkopuoliseksi jää
refrain:
Ja äidin silmät on sumeat jo
hän sanoo maailma on vaarojen karikko
se sama maailma siskosi vei
mä sanon viimeisen sanani ja se on ei
(2x)
Vuodet vierii
ja kun talo on raukee ja äiti on raukee
tytär riuhtoo lukkoo
mut se ei aukee, ei, se ei aukee
mikään ei tätä ikävää poista
hän on kohta jo kuusitoista ja hän
tietää, ettei taiat auta
hän huutaa "päästä mut ulos, jumalauta"
refrain
Ja yönä erään heinäkuun
tytär herää, pukeutuu
ikkunasta lähtee maailman pauhuun
toisessa huoneessa,
äiti suussaan tupakka nukahtaa ja herää pian kauhuun
ja hän huutaa, tytärtään huutaa
mutta tytär on kaukana ja lähellä kuuta
Ikinä ei mitään hauskaa
katson sateeseen
haluun olla onnellinen
haluun sirkukseen
Siellä soi
torvet ja tuoksuu
popcornin voi
ja oi miten kauniisti
tanssii Mabel
jolle portaikon kaiteesta
vääntää kenties
voimamies
kihlalahjaksi sydämen
Ja laulaa että vaikka
rauta on sitkeää
niin näin se taipuu
rauta on sitkeää
mutta se taipuu
oi mä oon niin väsyksissä
mä tahdon sinne missä
rauta on sitkeää
mutta se taipuu
Odotin nii kauan
mut sä selittänyt et
miks sä lähdit
miks sä huusit kaikki kauheudet
Vähenee nämä päivät
mä istun ja mitään en tee
joku portaissa huokaa ja kuiskuttelee
se on tuuli tai aave tai sitten kenties
voimamies
joka rakkaintaan hemmottelee
Ja laulaa että vaikka
rauta on sitkeää
niin näin se taipuu
rauta on sitkeää
mutta se taipuu
oi mä oon niin väsyksissä
mä tahdon sinne missä
rauta on sitkeää
mutta se taipuu
Onnen keiju
ole hyvä ja lennä, hyvä ja lennä
tee sun taiat
et äiti antaa mun mennä, antaa mun mennä
mä haluaisin kun jokainen muu menee
on meri lämmin ja hiekka kuumenee
Mä tiedän äidil' on minusta huoli
mutta kurjaa on jos ulkopuoliseksi jää
refrein:
Ja äidin silmät on sumeat jo
hän sanoo maailma on vaarojen karikko
se sama maailma siskosi vei
mä sanon viimeisen sanani ja se on ei
(2x)
Vuodet vierii
ja kun talo on raukee ja äiti on raukee
tytär riuhtoo lukkoo
mut se ei aukee, ei, se ei aukee
mikään ei tätä ikävää poista
hän on kohta jo kuusitoista ja hän
tietää, ettei taiat auta
hän huutaa "päästä mut ulos, jumalauta"
refrein
Ja yönä erään heinäkuun
tytär herää, pukeutuu
ikkunasta lähtee maailman pauhuun
toisessa huoneessa,
äiti suussaan tupakka nukahtaa ja herää pian kauhuun
ja hän huutaa, tytärtään huutaa
mutta tytär on kaukana ja lähellä kuuta
Niin sä tulit varhain väsyksiin,
Petyit niihin puheisiin,
Joissa kaikki on kohta mut ei vielä, vielä, vielä, ikinä, ei.
Kouluun sä menit silmin vihaisin,
Ne sano: "Lapsi on sekaisin"
Ja: "Olisit nyt paremmin."
Jos olet hiljaa ja kunnollinen, tunnollinen,
Niin kaikki on helpompaa,
Muuten joudut katumaan
ja sä mietit:
refrein:
"Ne ei tahdo mua,
Ne tahtoo Ingalsin Lauran
Essussaan kiltisti tottelemaan. Mut
vielä mä nousen ja maailmalle nauran,
Vielä joskus teen niin kuin huvittaa
Ja niitä kaduttaa."
Tänään sä et jaksanut enempää,
Muiden katseet aina kuin jää.
Joskus perään ne huutaa: "Sä oot hullu, hullu, hulluhan sä oot."
Niin sä päätit lähtee ennen, kuin lyöt.
Pakkasit meikit, ketjut ja vyöt
Ja keskeneräiset kirjoitustyöt
Ja ruotsinopettajan Visan,
Jonka se jätti välitunniksi luokkahuoneeseen.
Sillä sä pääset Lontooseen
Ja sä mietit:
"Ne ei tahdo mua,
Ne tahtoo Ingalsin Lauran
Sietämään kaiken ja anteeks antamaan.
Mut vielä mä nousen ja maailmalle nauran,
Vielä joskus teen niin kuin huvittaa
Ja niitä kaduttaa."