IRC-Galleria

Aika: 31.1.2009

Paikka: Taimi II, Puutarhakatu 21, Turku

Tuomarit: Paul ja Jen Woodman, Englanti


Ilmoittautuminen:

Ilmoittautuminen 9.1.2009 mennessä sähköpostilla osoitteeseen: vsfretit@gmail.com

(jälki-ilmoittautuminen 10.1.-23.1.2009) Saat sähköpostiisi varmistusviestin ilmoittautumisesta.


Ilmoittautumisviestiin seuraavat tiedot:

•Fretin kasvattajanimi ja kutsumanimi:
•Kasvattaja:
•Syntymäaika:
•Sukupuoli:
•Väri/kuvio:
•Leikattu/leikkaamaton:
•Omistaja:
•Omistajan email ja puhelinnumero:(tieto jää vain järjestäjien tietoon)


Näyttelymaksut:
VS-frettien jäsenet:
Omistajan ensimmäinen fretti 14 €, toinen 12 € ja kolmannesta eteenpäin 8 €/kpl
Ei-jäseniltä:
Omistajan ensimmäinen fretti 18 €, toinen 15 € ja kolmannesta eteenpäin 10 €/kpl
Jälki-ilmoittautuneet 10.1.-23.1:
Omistajan ensimmäinen fretti 20 €, toinen 18 € ja kolmannesta eteenpäin 15 €/kpl


Maksetaan tilille: Op 571052-249133 VS-Fretit/Ilpo Repo Viestikenttään omistajan ja frettien nimet.


Näyttely on yleisölle maksuton. Näyttelypaikalla on toiminnassa kahvila, josta saa lämpimiä ja kylmiä juomia sekä pientä suolaista ja makeaa purtavaa.


Arvostelu alkaa kello 11:00, mutta paikalla voi saapua jo kello 9:00 alkaen. Ole paikalla hyvissä ajoin.


Mukaan rokotustodistus ja kuitti maksetusta näyttelymaksusta.

Näyttely sivut: http://web.mac.com/achsferrets/wcwfs/2009.html

Näyttelysäännöt: http://web.mac.com/achsferrets/wcwfs/ohjeet.html

Lisää keskustelua aiheesta: http://www.vs-fretit.com/bb/viewtopic.php?t=1273

huomisesta tuska päivä. yheksän junalla joensuuhun. joensuussa n.20 minuuttia, kolmen junalla takasin tampereelle. yks junamatka tosiaan kestää reilu 5 tuntii..
Matkan tarkotus = ihana anoppini haluaa fretin<3 Veera tulee siis huomenna taloon.

Ens viikonloppuna sama rundi. Yheksän junalla Siilinjärvelle. N. 30 min siilinjärvellä ja taas neljä tuntii tampereelle. Tän matkan tarkotus = ihana minäitse haluun fretin<3 Mörkö siis tulee tasan viikonpäästä lauantaina taloon.

Kolmas päivä ilman Pöpöä. Sitä etsii vielä katseellaan, minne se lahopää olisi mennyt nukkumaan kun mitään ei näy eikä kuulu. Kummasti on vähentynyt kakkojenkin siivous. Ainoa lohdutus on, ettei Pöpöllä ole enää paha olla ja sain sentään pidellä sitä sylissä loppuun saakka.

Ei tätä voi sanoin kuvailla.

Nyt on frettineiti Luna llena turvallisesti kotona. Sisua siltä löytyy ja nappasipa sormestakin jo kiinni. Aivan mieletön hurmuri tuo tyttö on <3

Lauantaina saan viimeinkin kotiini varaamani frettityttösen <3

On kulunut vuosi siitä, kun Bisse-frettini lähti viimeiselle matkalle kohti Sateenkaarisiltaa ja vieläkin on ihan kamala ikävä pikkuista. Ei tähän ikävään varmaan koskaan totu, mutta kaipa sen kanssa oppii elämään. Usein iltaisin nousee yhä kyyneleet silmiin, kun muistelen rakasta ystävääni, joka aivan liian varhain joutui lähtemään pois..

Toivottavasti Bissellä on kaikki hyvin siellä, missä nyt on.

Vanhin frettini Bisse nukkui tänään pois, vain kuukautta ennen kuudetta syntymäpäiväänsä.

Bisse oli ensimmäinen frettini ja samalla myös ensimmäinen "ikioma" lemmikkini. Siksipä sillä on - ja tulee aina olemaan - sydämessäni erityinen paikka. Bisse oli luonteeltaan mitä rakastettavin otus. Ei se kauheasti lajitovereidensa seurasta perustanut, mutta meille ihmisille se oli lähes poikkeuksetta aina ystävällinen ja köllötteli mielellään sylissä rapsuteltavana.

Noin vuosi sitten Bissellä alkoi ilmetä oireita lisämunuaisongelmista, joiden seurauksena pikkuinen alkoi mennä aina vain huonompaan kuntoon. Lisämunuaiskasvaimeen hoitona käytettävistä Procren-pistoksista ei ollut Bisselle apua ja muutama päivä sitten sen kunto yllättäen heikkeni niin, että takajalat eivät enää kantaneet, eikä Bisse päässyt enää seisomaan.

Päätimme viimeisenä keinona kokeilla eläinlääkärissä lisämunuaisen leikkausta, vaikka samalla tiedostimmekin riskin, ettei Bisse huonosta yleiskunnostaan johtuen välttämättä enää milloinkaan heräisi.. Leikkaus oli kuitenkin ainoa vaihtoehto lopetuspiikin lisäksi ja siksi päätimme yrittää - jos vain olisi pienikin mahdollisuus saada Bisse toipumaan.

Ennen leikkausta minulla oli jopa toiveikas olo Bissen selviämisen suhteen. Bisse oli niin pirteänä ennen rauhoituspiikkiä - tarkkaili ympäristöään aktiivisesti ja yritti jopa kävellä siitäkin huolimatta, että takajalat eivät kantaneet! Bisse nukahti lähes samantien esirauhoituspiikin antamisen myötä ja niin Bisse lähti leikkaukseen. Reilun tunnin kuluttua saimme puhelimitse tiedon, että Bissen sydän oli pettänyt leikkauksen loppuvaiheessa. Eläinlääkäri kertoi, että oli saanut vasemman lisämunuaisen poistettua onnistuneesti, mutta lisämunuainen ei ollutkaan ainoa ongelma: Bissen maksa ja munuaiset olivat niin rappeutuneet, ettei sen elämästä todennäköisesti olisi tullut mitään, vaikka se olisikin leikkauksesta selvinnyt hengissä.

Kävimme hetki sitten jättämässä Bisselle viimeiset jäähyväiset eläinlääkärin luona. Suru ja ikävä on suunnaton, mutta samalla olo tuntuu myös helpottuneelta: Nyt Bissen ei tarvitse kärsiä enää yhtään enempää, vaan se voi levollisin mielin aloittaa uuden elämän Sateenkaarisillalla.

Lepää rauhassa, Bisse. Olit maailman paras fretti ja sellaisena tulet aina säilymään sydämessäni. Jätit varmasti pysyvän tassunjäljen kaikkien niiden sieluihin, jotka elämäsi aikana saivat sinut tuntea.