IRC-Galleria

Siitä lienee aikaa, milloin viimeksi arvostelin lukemiani kirjoja.. Ja niitähän on esimerkiksi kesäloman ja syksyn aikana kertynyt kohtuullisesti;

Agatha Christie - Kohtalokas viikonloppu

Joukko ihmisiä kutsutaan The Hollow -nimiseen kartanoon viettämään viikonloppua. Osittain ihmiset tuntevat toisiaan, osa ei. Kaikki sujuu hyvin aina siihen asti, kunnes menestyvä lääkäri John löydetään murhattuna puutarhasta lammen viereltä. Kuka olisi halunnut murhata miehen, jota kaikki rakastivat?

Sattumalta paikalle osunut Hercule Poirot alkaa tutkia tapausta. Vaikuttaa siltä, että loppujen lopuksi kaikki tietävät syyllisen veritekoon, mutta Poirotille tätä ei tietenkään kerrota. On tietenkin on päivänselvää, että dekkarikirjallisuuden historian etevin salapoliisi saa lopulta syyllisen kiinni (eikös niin taida käydä jokaisessa Agatha Christien murharomaanissa?).

Kohtalokas viikonloppu on Christien perussettiä juonensa osalta, mutta hahmot eivät ehkä ole niin kliseisiä mitä normaalisti murhamamman romaaneissa. Ihastuin etenkin Lucy Angkatellin hahmoon ja hänen tapaansa puhua katkonaisia ja sekavia lauseita - ehkä samaistuin omaan puhetapaani?

Agatha Christie - Helmeilevä kuolema

Nuori Rosemary Barton myrkytetään lontoolaisessa ravintolassa. Aluksi kaikki vaikuttaa selvältä itsemurhalta, mutta Rosemaryn leski ei voi välttyä ajattelemasta mahdollisuutta murhasta. Vuoden kuluttua kohtalokkaasta illasta sama seurue kutsutaan paikalle samaan ravintolaan, samaan pöytään - houkutteleeko illan tapahtumat murhaajan esiin?

Juonikuvaus vaikuttaa kiinnostavalta, muttei kirjan juoni loppujen lopuksi kovin kiinnostava ole. Liekö suosikkihahmojeni, Marplen ja Poirotin puuttumisen, vai ihan vain liian yksioikoisen juonen syytä, ettei tämä kovin ihmeelliseltä tuntunut. Helmeleivä kuolema on ihan ok luettava, muttei kuulu Christien parhaimmistoon.

Stephen King - Carrie

16-vuotias teinityttö Carrie on saanut kärsiä vuodesta toiseen jatkuneesta koulukiusaamisesta sekä fundamentalisesta äidistään. Jokin geeni, kerääntynyt viha tai muu on kehittänyt hänelle yliluonnollisen kyvyn liikuttaa ja hallita esineitä ajatuksen voimalla.

Kirja syventyy erilaisten lehtileikkeiden, artikkelien ja elämänkertaotteiden kautta eteenpäin kohti kohtalokasta päättäjäistanssi-iltaa. Kingin esikoisromaani ei vastaa kuitenkaan tunnelmaltaan 80-luvun huipputuotantoa, vaan enemmänkin tuntuu, että kirja paljastaa tulevan liian nopeasti - varsinainen kauhu ja kauhutunnelma jäävät vähäisiksi mekaanisen tapahtumakuvailun taakse.

Stephen King - Uinu, uinu, lemmikkini
"Hi ho, let's go"

Jos täytyy nimetä Stephen Kingin paras romaani, lienee kyseessä Uinu, uinu, lemmikkini. Lääkäri Louis Creed muuttaa upean vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Mainen osavaltioon. Sopivan hintainen ja kaunis talo löytyy - ainoa ikävä puoli on talon sijainti moottoritiellä, jota pitkin kulkee vilkas rahtiliikenne.

Creed tutustuu naapureihinsa, mukavaan vanhaan mieheen ja tämän vaimoon, ja aloittaa työt uudella työpaikallaan. Pian Creedien hyvin alkanut perheidylli uudella paikkakunnalla kokee ensimmäiset särönsä, kun perheen tyttären, Ellien, rakas kissa löytyy kuolleena moottoritien läheltä.

Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen. Naapurin vanha mies, Judy, uskoutuu Louisille: kaukana metsän takana on vanha intiaanien hautausmaa, joka tunnetaan myös lemmikkieläinten hautausmaana. Sinne haudattu eläin palaa elävänä takaisin. Näin käy myös perheen kissalle, mutta jokin on muuttunut, eikä kuolleelta ja mullalta löyhkäävä, aggressiivinen kissa enää tunnu ollenkaan samalta. Kun perheen taaperoikäinen poika jää myöhemmin tiellä rekan jyräämäksi, alkaa Louis pohtia, voisiko maahan haudata myös ihmisen...

Uinu, uinu, lemmikkini on yksi parhaimpia kauhukirjoja koskaan ja loistava esimerkki siitä, miten psykologinen kauhu osaa seisauttaa veret paljon verellä mässäilyä paremmin. Suosittelen!

Hulluuden partaalla tanssahteleva keski-ikäinen mies/perheenisä lienee Kingin yleisin vakiohahmo, ja Louis tuokin jossain määrin mieleen Hohdon Jack Torrancen - ja tietenkin Torrancea Hohto-elokuvassa esittäneen Jack Nicholsonin.

Dan Brown - Enkelit ja demonit

Cernin antimateria-tutkija on saanut muodostettua antimateriaa kokonaisen pisaran ja keksinyt samalla toimivan keinon säilyttää ainetta. Pian tutkija löydetään murhattuna toimistostaan. Terroristit, todennäköisesti katolista kirkkoa vastustava Illuminati-järjestö on varastanut antimaterian ja vienyt sen Vatikaanin alle tikittäväksi aikapommiksi. Sen lisäksi järjestö on siepannut juuri paavinvaalien alla neljä suosituinta kardinaaliehdokasta ja suunnittelee heille julmaa teloitusta...

Symbolitutkija Robert Langdon ja tapetun tutkijan tytär lupautuvat kykyjensä mukaan auttamaan Vatikaania kaaoksen selvittämisessä. He ovat tekemisissä ovelan ja kaiken tarkasti laskelmoineen vastustajan kanssa. Symbolit ohjaavat heidät eeppiselle seikkailulle läpi Rooman ja Vatikaanin.

Enkelit ja demonit on vaikuttava ja todellakin lukemisen arvoinen teos. Se sai pohtimaan monia asioita. Jos Jumala pystyttäisiin tieteellisesti todistamaan todeksi, pyrittäisiinkö löydöt piilottamaan? Kumpi on loppujen lopuksi pahempi, tiede vai uskonto? Kuinka paljon erilaisista asioista tapahtuu kulissien takana tavan kansan silmiltä piilossa?

Dean Koontz - 60 tuntia

Sen olisi pitänyt olla normaali työpäivä, mutta toisin käy. Floridalaispuutarhuri Mitch Rafferty saa soiton ammattirikollisilta, joilla on karua kerrottavaa; "Meillä on vaimosi. Sinulla on 60 tuntia aikaa hankkia 2 miljoonaa dollaria lunnasrahoja. Me olemme vitun tosissamme."

Seuraavat 60 tuntia muuttuvat helvetiksi. Rahojen kasaaminen ei ole helppoa eikä Mitch tiedä, voiko hän luottaa enää keneenkään.

Kirja sai pohtimaan elämän haurautta - kuinka nopeasti itsestäänselvyyksinä pitämämme asiat voivatkin kadota elämästä.

hyi saatana joku salem's lot.

se kirja oli kyl ihan vitun hyvä, king on ihan jumala, mutta siis ÄÄÄÄ tää joku vitun minisarja äää hyihyihyi kamala, ahistava ku mikä. yarrr en salee kato.

:<

Tän elokuvan takia!!! Yliarvostettu paska, vittuku oli niin utopinen ja missään ollu mitään järkeä D: Mua nukutti jo leffan alussa mut piti kattoo loppuun jos joku loppuhuipennus ois ollu... No pelle oliki joku saatanan hämähäkki jippii nyt nukkuu XD

Pitkästä aikaa, luQnurkkaus on taas täällä! :D

Elikä ajattelin esitellä teille, arvoisat 3 päiväkirjani lukijaa, kaks kirjaa jotka luin kesäloman aikana, ja joita siis suosittelen jokaiselle. ;D

Torey Hayden - Nukkelapsi

En tiedä pitäiskö tuntea jonkinasteista syyllisyyttä siitä että pidin psykologisen lääketieteen ja lasten kasvatusopin kirjaa viihteenä, mutta... no, toisaalta olen myös tutkijaluonne ja siksikin kirja kiinnosti meikäläistä. Ei ei, ei eräs frendini todellakaan haulikon kanssa pakottanut minua tätä lukemaan..... EI OIKEASTIKAAN PAKOTTANU!!

Mutta siis asiaan. Torey Hayden on USAlainen erityisopettaja, joka on erikoistunut erittäin hankaliin ja vakavasti häiriöityneisiin lapsiin. Kirja kertoo yhden vuoden ajan yhden erityisluokan ja sen oppilaiden tarinaa. Pääasiassa häiriintyneistä lapsista seurataan Venusta, joka on varsin hankala tapaus: ei reagoi mihinkään millään lailla, ei puhu, ei liiku, on aivan kuin nukke. Vain äärimmäisissä uhkatilanteissa Venus "herää eloon" ja saattaa esimerkiksi käydä aggressiivisesti jonkun toisen oppilaan kimppuun.

Vuoden aikana Venuksen kanssa edistymisessä Torey kokee sekä ylä- että alamäkiä, mutta lopussa kiitos seisoo. Kirja korostaa lapsen voivan selvitä rankoistakin kokemuksista turvallisten aikuisten avulla.

Erittäin mielenkiintoinen mutta paikoitellen henkisesti erittäin raskas kirja, sillä on kauheaa ajatella että jollekulle on oikeasti joskus käynyt näin. Huih.

Stephen King - Hohto

Tulipahan viimein luettu viimein tämä kauhukirjallisuuden klassikko! Juoni lienee suurimmaksi osaksi tuttu kaikille, perheen isä, äiti ja poika muuttavat Overlook-vuoristohotelliin, jossa isä Jack Torrance on lupautunut olemaan talvivahtina. Pitkä aika lumen eristämänä saa Jackin kuitenkin pahasti sekaisin tehden hänestä mökkihöperön.

Hohdon kirjaversiossa erikoista ja lukemisen arvoista on se, kuinka paljon erilaisempi kirja onkaan verrattuna elokuvaan: oletin jatkuvasti joissain juonenkäänteissä jotain elokuvan mukaista ja sain kerta toisensa jälkeen yllättyä, kun jokin menikin toisella tavalla.

Kirjaversiota yöllä lukiessa kauhu tuntui aivan uudella tavalla mitä elokuvassa, joten suosittelen tätäkin! Elokuvaversiossa loppu kuitenkin miellytti itseäni enemmän... hmm, mielipidekysymys.

hiiii isi löysi mulle stephen kingin the girl who loved tom gordon.

sovittii annan kaa et me molemmat mennää sit roopen sylii istumaa jos se leffa on pelottava.

mist tuliki mielee et näin viime yönä jotain ihan friikkiä unta O_o

se oli sekotettuna death note ja stephen kingin kuulolla, siin oli jotain vihkoja ja jos joku luki niitä ni sit se sekos iha samalla tavalla ku kuulolla. ja sit. sit. emmä muista enää, mut se oli tosi pelottava uni. sitä jatku niinku koko yön heti ku olin saanu nelejän aikaa unta ni sit puol seiskaa. se ei ollu hauskaa. muistan vaan että oltii jossai koulussa ja sit sellaset vihkoa lukeneet koulupojat oli siel ja ne teki voikkasaliin nuotion ja mä jotenki liityin siihe notskiin mut en kuitenkaa. sit mä pakenin jollai keltasella urheiluautolla

okei joo moi

tiedän etten ole, mutta olen silti.

Darkness loves him.

Was that true?

How could she say, when she didn't even know what it meant?

You know. Daddy's prize was a kiss.

Lisey had turned her head so swiftly on the pillow she might have been slapped by an invisible hand. Shut up about that!

No answer... no answer... and then, slyly: Darkness loves him. He dances with it like a lover and the moon comes up over the purple hill and what was sweet smells sour. Smells like poison.