IRC-Galleria

Honey Bee Inn ja totaalinen nöyryytys. Cloud parka.

Joo-o, tossa leffassa ja alkuperäsessä pelissä on yhteistä n. miinus kymmenentuhatta prosenttia. Mistä lähtien Cloud on ollu angstinen teinihuora joka ei muuta tee kun valittaa? Ja mikä tää juttu oli että se pystyy voittamaan Sephirothin yksin miekalla ilman materiaa? Kusetusta sanon minä!

(edeltävässä otin nyt siis huomioon vain Cloudin viat. Rufuksen luonteen muuttumisesta ja kusevista kolmosista en edes ala puhumaan. Ja ainiin, unohdin senkin, että tosta juonesta puuttu täysin se juoni.)

Ps. Tulipas nörtti olo kun katoin tota: huusin ruudulle ohjeita, mitä hahmojen olisi pitänyt tehdä. Siis mallilla "LOPETA ANGSTAUS JA VEDÄ OMNISLASH, SAATANAN IDIOOTTI!" Mä pelaan liikaa.


http://ghih.deviantart.com/favourites/#/d1vg28v

Sitä kesti ja kesti. Hetkittäin olin epätoivoinen, hetkittäin valmis heittämään koko tietokoneen ikkunasta. Luovuttaminen oli lähellä.

Jossain välissä alkoi myöskin epäilyttämään touhun moraalisuus: kuinka oikein on tunkea lintuja täyteen steroideja ja juoksuttaa niitä puolikuoliaaksi jotta saisin aikaan eri värejä?! Animaliassa musta tehtäisiin luultavasti varoittava esimerkki.

En vieläkään ole varma oliko koko homma sen arvoista. Varmaa on kuitenkin, etten tee sitä enää IKINÄ.

Lue: Golden Chocobo breedattu.

Sininen chocobo! MIESPUOLINEN sininen chocobo! Olen odottanut tätä päivää KAUAN!! <3

ps. Sitten vuorossa mustan breedaaminen, vihaan tätä peliä...

Miljoona kertaa yritin sitä saatana sinistä chocoboa eikä vaan onnistu.
Krisse ku tuut meille lauantaina sä saat kattoo mikä siin on vikana! Dx

http://www.halolz.com/wp-content/uploads/2009/02/finalfantasy7-multikill.jpg
Ounou :'DD

Mutta niin, se miekka. Mistä minä teen sen? Ja miten? Auttakaa! :D

Penkkarit<3

Prologue (Poem)
When the war of the beasts brings about the worldÂ’s end
The goddess descends from the sky
Wings of light and dark spread afar
She guides us to bliss, her gift everlasting

Prologue (Interpreted)
When the war of the beasts brings about the worldÂ’s end
The goddess descends from the sky

Wings of light and dark spread afar
She guides us to bliss, her gift everlasting

Act I (Poem)
Infinite in mystery is the gift of the goddess
We seek it thus, and take to the sky
Ripples form on the waterÂ’s surface
The wandering soul knows no rest.

Act I (Interpreted)
The infinite mystery
The gift of the goddess is what the three men seek
But their fates are scattered by war

One is taken captured, one flies away
And the last becomes a hero

But the three are still bound by a solemn oath
To seek the answer together, once again

Act II (Poem)
There is no hate, only joy
For you are beloved by the goddess
Hero of the dawn, Healer of worlds

Dreams of the morrow hath the shattered soul
Pride is lost
Wings stripped away, the end is nigh

Act II (Interpreted)
Though the prisoner escapes, he is gravely wounded
His life is saved, however
By a woman of the opposing nation

He begins a life of seclusion with her
Which seems to hold the promise of eternal bliss

But as happiness grows, so does guilt
Of not fulfilling the oath to his friends

Act III (Poem)
My friend, do you fly away now?
To a world that abhors you and I?
All that awaits you is a somber morrow
No matter where the winds may blow

My friend, your desire
Is the bringer of life, the gift of the goddess

Even if the morrow is barren of promises
Nothing shall forestall my return

Act III (Interpreted)
As the war sends the world hurtling towards destruction
The prisoner departs with his newfound love
And embarks on a new journey

He is guided by hope that the gift will bring bliss
And the oath that he swore to his friends

Though no oath is shared between the lovers
In their hearts they know they will meet again

Act IV (Poem)
My friend, the fates are cruel
There are no dreams, no honor remains
The arrow has left the bow of the goddess

My soul, corrupted by vengeance
Hath endured torment, to find the end of the journey
In my own salvation
And your eternal slumber

Legend shall speak
Of sacrifice at worldÂ’s end
The wind sails over the waterÂ’s surface
Quietly, but surely

Act V (Poem)
Even if the morrow is barren of promises
Nothing shall forestall my return
To become the dew that quenches the land
To spare the sands, the seas, the skies
I offer thee this silent sacrifice

kuuntelen final fantasy seiskan soundtrackia ja
hajoilen siihen nostalgiantäyteiseen euforiaan jota
uematsun uskomaton taika herättää

se on kuin lumoavaa unta,
epäpainajaista
kihelmöivää fantasiapölyä joka
leijailee ylläni ja
saa mut täysin hullaantumaan tähän
olemiseen

tunne on kuin sumua,
mutta kirkasta se
on akupunktio hengelle se
saa mut totaalisen hulluksi läsnäolosta jossain
muualla

se toimii aina.