IRC-Galleria

Vedin 15,6 kilsan pk-lenkin varsinaisessa kaatosateessa.
Päälläni vain shortsit sekä juoksupusero ja jaloissa Asics DS Trainer 14:set. Nyt hyvinkin virkeä olo.:)
Vauhti: pk
Matka:15,6km @4:51min/km avg.

Katseltiin mussukan kanssa ensin iltapäivällä leffa Love Happens (oli muuten aivan loistava), käytiin palauttamassa leffat Makuunissa ja sitten kävin juoksemassa 20 km lenkin.
Vauhti: reipas
Aika: 1.31:37
Puolikkaat 44:10 ja 47:27.
Tossuina Asics DS Trainer 14:set.
Loppuillasta vielä saunottiinkin.:)
Ihana päivä oli sunnuntai.:)

Lähdin sitten metsäpolulle juoksemaan.
Eka puolisko vaikea ja vasta toisella alkoi jalat tottua hyvin epätasaiseen ja kaltevaan alustaan joka oli täynnä kuoppia ja mäkiä, jyrkkiä nousuja riitti. Rankkaa oli jaloille, joutuivat koville.
Toisella puoliskolla pystyinkin sitten hieman yllättäen, jopa lisään vauhtiani selvästi.
Edelleenkään maastojuoksu ei ole mun juttuni, liian tottunut kai sitten asvaltilla juoksemaan.
Mutta hyvää se vaan tekee, se karaisee ja vahvistaa jalkoja.
Kerran viikossa olis hyvä tehdä vähintään kympin maastolenkkikin.
Tänään siis 2 km asvaltilla + 10,4 km maastossa.

Toivottavasti nyt ei tule loukkaantumista, revähdyksen tai muun muodossa. Tällä hetkellä tuo vasen etureisi on kyllä arka ja kipeä, ei juuri kyllä haittaa silti kävelyä tai liikkumista.
Olin jo päässyt kuntoon että puolimara veisi vain 1.20-1.25 t ja tästä olisi niin hyvä jatkaa Kankaanpäähän.

Varmaankin maanantain vauhtihurjastelu olisi vaatinut yhden lepopäivän palautumiseen ja mä vedin kakskymppisen tiistaina.
No, tänään lepopäivä ja ehkä kylmägeeliäkin illalla ennen nukkumaan menoa.:)
Kaipa se siitä.

Kakskymppinen tuli juostua vielä iltalenkiksi.
Hieman väsyneet oli vielä jalat maanantain kovavauhtisesta reilun viidentoista kilsan lenkistä ja vedinkin tiistain lenkin vain pk-vauhtia.

Klo 00.00

Päivä käynnistyy varsin lupaasti, olin nukkumassa mutta en nukkunut. Pyörin, kiehnäsin ja tahmauduin sänkyyn. Tais jännittää hiukan... Saldo on se, että nukuin loppupeleissä ehkä 4 tuntia huonosti.

Klo 0500

"Mä heräsin aamulla vaik' en nukkunutkaan" Aamupuuroa keittelemään. Pakotan itseni syömään voileivän. Potkasen puhelimen välityksellä kuskia persiille. Niko oli kuulemma valvonut koko yön :D. Alkuperäinen suunnitelma oli olla kuudelta pääkallo paikalla. Oltiin kans...

Katselen netistä viimehetken inspiraatioita.

http://www.youtube.com/watch?v=EokseUskyDI&feature=related

Katselin tuon. Tällä kertaa oli tosi kyseessä, joten fiilis oli hiukka eri. Lisäksi pari palaa Manowaria. Koko ajan kuupassa humisi jännästi

Klo 0540

Uskollinen aseenkantajani saapuu paikalle, ja heitämme loput varusteista autoon. Puuro on edelleen liian kuumaa, joten otan lautasen mukaan autoon ja syön matkalla. Yritän ainakin.

Klo 0620.

Olemme paikalla. T2-T3 vaihdon kamat paikoilleen ja sitten vaan rannalle. Toivoin kovasti, että olisin nähnyt innoittajani ja valmentajani Miikka Osmon jotta olisin saanut yhteiskuvan. Miikkaa ei näy, joten vetelen rauhassa pukua päälle. Annan Miikan isälle huoltokamat, jotka hän suostui ystävällisesti toimittamaan huoltopisteelle. Tässä kohtaa huomasin että olin vähän liiankin rauhassa. Rupesi pikku hiljaa tulemaan kiire... No pariin poseeraukseen on aina aikaa. Viimeiset varmistukset ja alas.

Klo 0650

10 minutes left to zero. Alhaalla on kuuman ryhmän esitykset, olen vasta kävelemässä portaita. Juttelen tuttujen kanssa. Noin 3min ennen lähtöä tajuan että mun lasit on ylhäällä. Ei auta kuin lähteä juoksemaan portaat ylös.

Klo 0700 UINTI

Juoksen tosiaan portaita takaisin ylös ja sykkeet alkaa pikkuhiljaa nousta 170 tienoille. Ylhäältä nappaan lasit silmille. Samalla kuuluu "30 sekuntia lähtöön". Alas niin nopeasti kuin vain pääsen. En uskaltanut juosta liukkaita portaita alas, koska siinä kohtaa olis vituttanu rikkoa itsensä. Puoli matkassa alas kuuluu lähtötoivotus, juoksen rannan poikki kuin aropupu, jostain syystä yleisö intoutuu huutamaan vähän pirun kovaa. En tiedä oliko syynä mun sprintti hiekan halki vai mikä... Valitettavasti em. näytöksestä ei ole yhtään kuvaa. sykkeet ehti käydä -> 180 joten uinnin alussa oli "hieman" vaikea hengittää. Itseasiassa piti vähän tasata, mutta porukan perässä painoin kumminkin. Mulla ei ollut pienintäkään käsitystä minne olin uimassa, kunhan menin muiden perässä. Lopulta tajuan jutun jujun, eli ponttoonit jotka piti kiertää. Eka kierros hoituu ajalla 18 min ja osia. Katson vaihdossa aikaa useampaan kertaan, koska se oli yksinkertaisesti älyttömän nopea. Rauhoitan menoa ja seuraavat kiessit hoituu ajoilla 24-26min. Tokalla kierroksella alkoi hieman väsyttää, luultavasti koska sykkeet oli tippunu turvallisiin 130 lukemiin.

Kolmannen alussa valkohatut, eli puolikkaat tuli leikkiin mukaan ja niissä olikin jonkin verran väistelyä. Mutta homma toimi, tein omaa suoritettani, välillä uin toisten vierellä hetken. Neljännen lopussa oli aika nousta, yllätyin huippuajastani 1h26min. Fiilis oli loistava, paitsi hyvästä ajasta ja siitä että uinti oli takana. Olisin voinut uida pidempääkin. Yllätyin että veteen jäi muutama teräsmies.

PYÖRÄILY

Vaihdossa kulutan aikaa vähän perkeleesti liikaa. Kuivaan mestarin oppien mukaan jalat hyvin ja sitten... niin... rupean virittämään numerolappua. Hieman sekaisessa mielentilassa teen siihen lopulta reiän avaimella. Ratkaisu mikä johti numeron huonoon näkyvyyteen, koska reikä repesi. Toimitsijalta tulee hieman palautetta viritelmästä. No paskaaks siitä. Napit korviin ja baanalle. Ensimmäisenä rallina mikäs muukaan, kuin:

Manowar - Return of the warlord

"Now the time has come when all is said and done
We're back together on the road it's time to fly
No more time to wait you know it feels so great
Wearin leather on a horse of steel I ride
I ain't waiting to get old I'm runnin hot I'm never cold
Kiss my ass if you don't like me I don't care
I got my wheels I got my friends we're on the road again
We're all crazy gonna ride until we die"

Sillä hetkellä em. ralli lakkasi olemasta pikkupoikien unelmointiuhoamista. Olotila oli kerrassaan mahtava, tajusin lopullisesti että kahden vuoden odotus on päättynyt ja nyt pääsin yrittämään loppuun asti, eikä kukaan tai mikään voisi yrittämistäni enää estää. Päätin nostella rauhassa keskinopeuttani kohti tavoittelemaani 27,5km/h. Nostoon meni muuten noin 50 kilometriä :D. Uinnin hyvästä ajasta riemastuneena mielessä vilahteli vielä alle 13h:n aikatavoite. Ensimmäisen kierroksen olin varsin pirteä ja kuuntelin vähän kaikkea. Nautin ajamisesta. Ilmeisesti muutkin sen huomasivat...

Kun näin suoja-auton saattaman kisajohtajan, osasin odotella Miikkaa, mutta siihen meni vielä minuutti jos toinenkin. En tiennyt millaisella asulla Miikka ajaisi. Mutta sitten kuulin tien toiselta puolelta huudon "Hyvä Juha, anna mennä!!!" Kyseinen karjasu tuli niin sydämestä kuin mikään vaan voi tulla. Pasmat meni sekaisin ja hetkellisesti kiihdytin tarpeeksi liian kovaan vauhtiin.

Ensimmäinen kierros meni ihan hyvin, latasin vaihdossa tavaraa ja suolajuomani. Paitsi että jouduin käymään paskalla ja sielläin tuli tuhlattua jokunen minuutti. Mitäpä näistä. Kohti seuraavaa... Yllätyin siitä miten paljon vastaantulijat morjestivat tai mölisivät jotain randomia. Sieltä tuli myös todella paljon merkitseviä katseita vastaan. Toisen kierroksen aikana sain nostettua nopeuteni tavoitteeseen. Sitten vaan sotkin.

Toisen kierroksen lopussa ajoin erään 55-vuotiaan puolikkaan matkalaisen kanssa. Olin alkanut hieman väsymään ja en enää jaksanut painaa äijästä ohi kunnolla joten ajoimme noin 20km yhdessä. Miestä jännitti ensikertalaisena kovasti juoksu, joka oli hänen heikoin osa-alueensa. Sain tästä yhteisajelusta 2min sakkoa :D. Myöhemmin sain tietää että ajoseurani tuli maaliin, viimeisenä puolikkaan miehenä.

Toisen lopussa ja kolmannen alussa alkoi jo jonkin verran touhu tuntua. hyvin pian maalialueelta lähtemisen jälkeen alkoi vituttamaan urakalla. 90-120km koin koko kisan pahimmat hetket henkisesti. Tokihan se ei ollut ollenkaan niin pahaa kuin oletin. Olin odottanut äärimmäistä henkistä helvettiä, tämä oli lähinnä esikartano pikkupiruineen, mutta oli kumminkin ihan riittävä. Vitutti. Väsytti. Mietin miksi vaivautua. Moni oli jo vaihtanut juoksuun ja Miikakin tuli nopeasti viimeistä kertaa vastaan, enkä huomanut morjestella.

Kolmannen aikana hajotin lasini ilmeisesti astumalla päälle kusitauon aikana.

noin 3km ennen käännöstä takaisin korvalapuista tuli yllättäen Frederikin seksipommi. Biisi, jota en muistanut ladanneeni, saati laittaneeni soittimeen. No ei haitannut, se oli juuri sitä mitä tarvitsinkin. Vedin geeliä nassuun ja fiilis alkoi kummasti parantua.

Aloin päästä mustista hetkistäni läpi, ja viimeinen kierros meni nauttiessa, vaikka ajoinkin yksin. Viimeisen kierroksen aikana pidin kohtuu paljon yhteyksiä kavereihin ja huoltojoukkoihin ja lopulta puhelimen pitäminen kädessä rupesi sattumaan niin saatanasti. No onneksi hommat saatiin hoitumaan. Lemmykin tuli tottakai vierailemaan viimeisellä paluumatkalla:

Vedin vielä suht. hyvä vauhtisen iltalenkin.
15,6 kilsan lenkki vei 59:21 minuuttia.
Avg aikaan 3:48/km siis.
Kunto vaikuttais nyt olevan nousujohteinen.:)
Puolikkaat 30:31 ja 28:50.
Märkä sää oli juosta maanantaina, vettä vihmoi, oli riittävän lämmintä (+14), lähes tuuletonta ja juoksu tuntuikin helpolta.:)
Aivan upea juoksukeli siis.
Shortseissa ja juoksupuserossa juoksin.
Ja tossuina Asics Gel Banditosit.

Laiskottelin alkupäivän ja illalla kävin vetäisemässä parin kympin lenkin.
Ja taas jouduin valoissa odotteleen monessa risteyksessä kun autoja meni jatkuvasti.:(
Varmaan noin viisi minsaa meni pelkästään valoissa odotteluun ja juoksurytminkin se särki.
Aika 1.44:28, ja jos olis vaan saanut juosta pysähtyleimättä aina minuutiks pariks välillä valoihin, niin aika olis alkanut 1.38:lla tai 1.39:llä.

Varalassakin vedin ihan keskenkuntoisena ja silmätulehduksessa puolimaran kohdalle vain hiukan päälle 1.40:nen.
Ja siellä en tosiaan saanut ollenkaan kaikkea itsestäni irti, vaan vedin kuin treenijuoksussa ikään.

Lopun rutistuksen ansiosta juoksin keskenkuntoisena ja silmätulehduksesta kärsineenäkin maratonin silti sentään alle 4 tunnin Varalassa.

Kankaanpään reissulta odotan paljon enemmän.:)

Lenkiltä tultuani sunnuntaina mussukka oli valmistanut meille herkullista italian pataa juuri sopivasti ja söimme sitä samalla Jim Carrey:n leffaa katsellen ja kympiltä vaihdoimme sitten subbarille ja katsoimme BB:n.
Sunnuntaina oli Marin vuoro tipahtaa ja se sai täysin mitä ansaitsikin, aivan hirveä tapaus.

Loistava päivä siis sunnuntaikin.:)

Nyt tuntuu siltä, että jalkaongelmat joita minulla on ollut Varala maratonin jälkeen ovat vihdoin ohi.:)
Ainakin torstainen lenkki tuntui niin hyvältä.:)
Olin kyllä itse pahentaa niitä.
Olen näet pronatoiva juoksija ja tiistain lenkilläni ja myös viime viikolla käytin Adidas adizero Aegikseja jotka on neutraalit tossut.
Kesällä ostin ne koska tuntuivat aluksi niin hyviltä jaloissa, mutta niillä ei ollut sitä tärkeintä eli juoksukokemusta.
Niillä olen aina silloin tällöin juossut, vaikka juoksenkin enemmän Asics DS Trainereillä ja Asics Banditoseilla.
No, tiistain lenkillä siis tunsin pahaa kipua vasemmassa nilkassani ja juoksin vain 12 kilsaa, aiotun viidentoista sijaan.
Tänään sitten palasin taas DS Trainereihin ja aluksi pikku kipua tuntui nilkassani, mutta se katsoi hyvin äkkiä ja juoksu kulki todella hyvin, vailla mitään ongelmia.:)
Taas kerran sain muistutuksen että vahvasti pronatoivalle ei koskaan neutraaleja tossuja, paitsi jos haluaa rikkoa jalkansa.
DS Trainerien (14) pronaatiotuki on suht vahva ja toimii ainakin itselleni todella hyvin.:)
Aegikset unohdan tästä lähin, enkä osta enää koskaan neutraaleja tossuja.

Ilveksessä sain viimeisetkin teoriatunnit torstaina käytyä.:)

Illalla sitten juoksin sen normi viidentoistakilsan lenkin.
Ekan puolikkaan juoksin noin tasan 5min/km vauhtia ja toisella sitten tein sitten 200-500 metrin vetoja parin minsan hölkkäpalautuksilla.

Kokonaisaika tuon viidentoistakilsan lenkilläni oli 1.10:21.

Ehdin parahiksi katselemaan BB:tä mussukan kanssa ja iltapalaksi vielä lämmitettiin ja syötiin italianleipää.

BB:ssä en tykkää enää yhtään Miasta ja sen käytöksestä, se kun arvostelee ja suorastaan herjaa muita kilpailijoita, nyt viimeksi Marikaa.
Minun sympatiani ovat kyllä Marikan puolella tämän jälkeen.
Habib ja Hannu ne parhaat kilpailijat tämän kauden BB:ssä.:)

Tosin Habibin pano ja pettämisjutut (pettämisellä rehentely) nosti karvat pystyyn, mutta muuten se semmonen hauska koheltaja.
Aika panokeskeisiä jutut on siis välillä BB:ssä, mutta sitähän ne kai joka paikassa kakskyt ja risat sukupolvella nykyään.