IRC-Galleria

Olen katsonut aurinkoa silmiin,
Kiivennyt portaat taivaaseen.
Olen vaeltanut taivaankantta pitkin
Löytääkseni luokses uudelleen.
Olen kysynyt tähdiltäkin tietä
Avaruudessa ääneen huutaen.

kertosäe:
Mun on löydettävä sinut, ennenkuin sä kuihdut.
Itket kyyneleesi pisaraan viimeiseen.

kertosäe2:
Se kyynel on jo paikallaan.
Se kyynel (kyynel),
Kyynel (kyynel).
Se kyynel on kohta matkallaan.
Se kyynel (kyynel),
Kyynel.

Olen halkeillut kallioissa,
Kulkenut halki autiuden.
Vajonnut niin pohjaan hautavajoamien
Kuin myös sineen tunteiden.
Olen jo yrittänyt ajaa takaa jälkes,
Jotka kuitenkin kadotin uudelleen.

kertosäe

kertosäe2

Se kyynel on jo paikallaan.
Se kyynel on kohta matkallaan.
Se viimeinen nyt jo putoaa.
Se kyynel (kyynel),
Sun kyynel.

Se kyynel on jo paikallaan.
Se kyynel (kyynel),
Kyynel (kyynel).
Se kyynel on kohta matkallaan.
Se kyynel (kyynel),
Sun kyynel.

Sun kyynel on jo paikallaan.
Se kyynel on kohta matkallaan.
Se viimeinen nyt jo putoaa.
Se kyynel (kyynel)
Sun kyynel.



Ihana... <3 Just näin taas. Elämä on julmaa... mutta nii kaunista.

Hei, oletko yksi heistä,
Joka eksyi maailmaan, eikä tietä löydä?
Ei oo valmis kukaan meistä,
Kunnes arkun kansi suljetaan.

Kuolleen puun alta
Näet sen ainoalta oksalta:
Riippuu elämäs pieni kartta,
Jonka aukaiset - se käsiisi hajoaa.

kertosäe:
Hei, kanna elämääsi taskussa
Lähellä sydämesi kotia.
Ei sitä kukaan voisi pelastaa,
Jos se putoaa - sun lasimaailma.

Maa tuntuu aukeevan alta,
Se hauraan maailmas seinät halkeilemaan saa.
Mut tuntuis vaikeemmalta,
Jos ei silmiin pystyis katsomaan omaa vihollistaan.

Kuolleen puun alta
Näet sen ainoalta oksalta:
Riippuu katkenneet nuolet,
Jotka eri suuntiin oikeaa tietä osoittaa.

kertosäe

Sun lasimaailma...
Jos se putoaa...

kertosäe

Kun kannat elämääsi taskussa
Lähellä sydämesi kotia.
Silloin et voi harhaan astua,
Etkä pudottaa sun lasimaailmaa.

Sun lasimaailmaa...

Kohta tiedän, miltä tuntuu
Hypätä ilman siipiä tyhjyyteen.
Kun jokainen luu murtuu,
Mut se on kai pieni hinta matkasta vapauteen.
Vapauteen, mut mihin vapauteen?

kertosäe:
Toiset sekoittaa
Kohtalonsa sattumaan,
Ja minä taas oon matkalla
Uuteen vankilaan.

Ilmassa sen tuoksu,
Joka sai minut aina hymyilemään.
Tuonpuoleiseen se tuntuu
Ja huomaan, että sen voimasta alankin heräämään.
Heräämään, mut mihin heräämään?

kertosäe

Toiset sekoittaa
Kohtalonsa sattumaan,
Ja minä taas oon matkalla
Uuteen, uuteen vankilaan.

Kohta tiedät, miltä tuntuu
Hypätä ilman siipiä tyhjyyteen.

Lasinsirpaleilla peittyy alla maan,
Jalkoihini murtuneisiin uppoaa,
Mut koska lupasin tulla
Aina, kun tarvitset ...

Vääristynyt aurinko loi taivaalla,
Katkenneet kylkiluut jalkojani painaa,
Mut koska lupasin auttaa
Aina, kun tarvitset (koska)

kertosäe:
Jos ei ois ketään, kenen puolesta taistella,
Jos, jos ei ois ketään, kenen puolesta kuolla,
En tahtoisi elää enää, en tahtoisi.
En tahtoisi elää enää, en tahtoisi.

Vedän sinut jälleen pintaan matalaan,
Vaikka olkapääni onkin sijoiltaan,
Koska lupasin auttaa
Aina, kun tarvitset
Ja niin myös teen.

Itsestäni ihmiskilven muodostan,
Ottaisin puolestas vastaan vaikka kuoleman,
Koska lupasin olla
Vierelläs, kun tarvitset (koska)

kertosäe

Lasinsirpaleilla peittyy alla maan,
Jalkoihini murtuneisiin uppoaa.
Vääristynyt aurinko loi taivaalla,
Katkenneet kylkiluut jalkojani painaa.
Vedän sinut jälleen pintaan matalaan,
Vaikka olkapääni onkin sijoiltaan.
Itsestäni ihmiskilven muodostan,
Ottaisin puolestas vastaan vaikka kuoleman,

Jos ei ois ketään, kenen puolesta taistella,
Jos, jos ei ois ketään, kenen puolesta kuolla...
Jos ei ois ketään, kenen puolesta taistella,
Jos, jos ei ois ketään...

En tahtoisi elää enää, en tahtoisi.
En tahtoisi elää enää, en tahtoisi.
En tahtoisi!
En tahtoisi.



Tää on yks parhaita.

Seitsemännen auringon aamuna
Alla näiden lukemattomien halojen,
Takana taivaita hipovien talojen,
Meri nousee edessämme.
Meitä sitoo sanomaton lupaus,
Josta me puhutaan vain vaieten.

Kuinka kauan sä annat noiden aamujen sulle koittaa?
Ja kuinka kauan ennen kuin annat oikean elämän voittaa?

kertosäe:
Vielä jonakin päivänä sinäkin
Myönnät itselles:
On kaikki mennyt pieleen.
Vielä jonakin päivänä sinäkin
Hautaat mustat sydämet
Syvälle mieleen.

kertosäe2:
Mut sä oot, mitä oot.
Et sille mitään voi, ellet tee elämällesi jotain.
Ettei tarvii huutaa yksinään, et:
"Missä rakkaus?"

Ovat niityt vehreämmät siellä,
Missä käsi kädessä taas kuljetaan.
Hopeisen pellon reunalla
Silmämme jo suljetaan.

Kuinka kauan sä aiot omaa elämääsi estää?
Ja kuinka kauan sä aiot ilman oikeaa rakkautta kestää?

kertosäe

kertosäe2

Anna mun mennä,
Älä päästä irti.
Ota musta kiinni,
Älä koske minuun.
Anna mun mennä,
Älä päästä irti.
Älä koske minuun,
Ota mut syliisi.

kertosäe

kertosäe2

Rakkaus... (7x)


Kyll... just näin.

Mustelmani sateenkaaren väreissä
Kertoo, niinkuin sinä oisit ollut äänessä,
Mut susta ei näy jälkeäkään, paitsi jäljet, jotka minussa.

Tapetissa kädenjäljet tummanpunaiset,
Lattialla veitsenterän palat katkenneet,
Vieressäni muovipussi, johon jäänyt muodot kasvojen.

kertosäe:
Mä ootan sun palaavan,
Mutta tiedän, et se on turhaa,
Joten joudun itse itseäni hakkaamaan.
Mä ootan sun palaavan.
Tää odotus mut murhaa,
Kun joudun itse itseäni hakkaamaan.

Nyt kun kolmetoista päivää on jo takana,
Vuoteessamme vieläkin se sama lakana.
Kunpa voisin palata takaisin aikaan ennen ikävää.

Voisi luulla, ettei kukaan tätä ansaitse,
Et mikä kohtalo jäi sulle, mikä minulle.
Mut niinkuin kaikki muukin täällä, me ei kai voitu olla pysyvää.

kertosäe

kertosäe

Jospa vihdoin voisin tämän leikin lopettaa,
Kaatosateella sut kuoppaasi pudottaa,
Niinpä avaan pakastimen, nostan sinut, alan raahaamaan.


Ihana... ja kaunis. Jotenki mä tykkään näistä masentelukappaleista.