Vielä eilen ruusuntuoksuisen
yön vietin kanssas lämpöisen
meille silkkimeren aallot lauloi hiljaa
unta ja totta toisistaan
en millään voinut erottaa
sä kaadoit beibi mut kuin kypsää viljaa
Itseäni syyttää tästä saan
lumituiskuun yksin jäädä kulkemaan
kun en kysynyt rakkautesi hintaa
paleltaa ja jalkaa painaa
räntä jäiseen maahan hakkaa
nauru sammuu kylmiin eteisiin
neonvalot nimes kirjoittaa
seiniin kuvaas heijastaa
liian kauan uskoin ihmeisiin
itseäni syyttää tästä saan
lumituiskuun yksin jäädä kulkemaan
kun en kysynyt rakkautesi hintaa
Päivästä toiseen tyhjää seinää
päivästä toiseen pimeää
päivästä toiseen sun sydämes peittää jää
päivästä toiseen jään oven taa
päivästä toiseen paleltaa
päivästä toiseen mun toiveet murskataan
eilinen nyt mennyt on
huomenna kai poissa oot
sydän harmaa yksin tallustaa
aikaa jos mä taaksepäin
beibi voisin kääntää näin
tekis en mä koskaan uudestaan
itseäni syyttää tästä saan
lumituiskuun yksin jäädä kulkemaan
kun en kysynyt rakkautesi hintaa
päivästä toiseen.
Koska minulla ei ole elämää eikä mitään järkevää tekemistä voisin vaikka joka tiistai tai miksei maanantai jos muistan pasteta last.fm:n 7 päivän top artistini ja kirjoittaa jonkin sortin analyysinpoikasta siitä. JOO :D
katsotaanpas. Ensisilmäyksen vaikutelma: mukavan skitsofreenista, top kympin ykkönen on indietä (IHKUUU) ja viimeinen on äärisäröistä härö idmää/drum and bassia/jotain säröbiittimusaa. Väliin mahtuu paljon Juttuja.
1. Dunst - 41 soittoa
Indierokkia, kuuntelin mikserissä kun sillä oli niiiiiin huuurrjan söpö taustakuva ja biisinkuvat ja sit ihastuin siihen 16 bits of love biisin ja latasin koneelle. nii...
2. Brian Ladd - 24 soittoa
Kuuntelin Unsubmitted Themes For Hellraiser levyn.
3 . Frank Klepacki - 17 soittoa
Kuuntelin sit näköjään vaihteeksi Red Alertin soundträkkiä. Yllättävän paljon soittoja näköjää.
4. Front 242 - 17 soittoa
Tätäkin tullut kuunneltua, vielä pari viikkoa sitten kuuntelin n. 100 biisiä tai enemmän viikossa kun olin niin mehkeissäni niiden altpartykeikasta.
5. Nine Inch Nails - 16 soittoa
Kuuntelin Year Zero levyn uudestaan noin vuoden tauon ja katkeran pettymyksen jälkeen, ja se olikin ihan OK hyvä levy. Ihmettelen miksi en silloin aikanaan tykännyt. Kai järkytyin Suomen levyjen hinnoista verrattuna Ant-Zenin hintoihin enkä silloin pitänyt tätä sellaisena taivaan-manna-aktina niin kuin monet. No jaa. Voisi taas joku päivä pyöräyttää soittimessa, kunhan saan gsuizin lainaamat levyt kuunneltua...
6.Tarmvred - 13 soittoa
No Tarmvred on nyt kestosuosikki.
Eli nyt on sitten tarjolla mannaa hämärän&vaihtoehtoisen elektroniikan ja IDM:n faneille: saksalaista uugee-elektroniikka ja hämärää serial experiments lain efektiteknoa suomalaisvoimin. Komeasti 6kk myöhästynyt Experiment EP/Demo on nyt ostettavissa-ladattavissa Equal Dreams-palvelun kautta. Rouheita rytmejä, hälyääniä, tausta-ambienssia ja ehkä jopa electro & metsä/venäjäpsykevaikutteita. Kannattaa tarkistaa. Totaalisen mansikka ja totaalisen ejbeeäm! Lataa omaksesi, voit voittaa kuuntelukokemuksen!
Olen nyt sitten vihdoinkin saanut kaikki komponentit joita tarvitset kotistudioni täyttä käytteenottoa varten! Lisäksi tein ensimmäisen pelkän hardisbiisini. Viimeinen puuttuvat lenksu on tuon QY70:in midi-ominaisuuksien tsekkailu. Huomasin että sen alitteen kanssa on valitettavasti joitain ääni-ongelmia. :/ Jotka tosin voivat johtua myös muista asioista jne jne mutta mutta...se jäänee huomiseksi.
Ensimmäinen lähes 100% hardis biisi jonka olen tehty. Sekattu hedelmälinkostudio kasin demolla, muuten kaikki on hardista. Ei efektejä, rumpujen särö on efektipeedaalista ja padin reverbin on laitteen sisäistä jne jne. Nimi tulee siitä että huoneeni alkaa näyttämään audioteknologiselta vastineelta Lainin huoneelle. :) Biisi ei nyt musiikillisesti kauhean hyvä ole kun se n. 30 minuutissa tehty.
Said I´m so sick of lovesongs,so tired of tears. So done with wishing,you we´re still here. Said I´m so sick of lovesongs,so sad and slow,so why can´t I turn of the radio? <3
Välillä mietin onko musiikilla minulle enää mitään tarjottavaa.
Kuuntelen samoja vanhoja kappeleita ja levyjä, jotka ovat toki hyviä,
mutta jostain syystä minun on erittäin vaikea yrittää etsiä uutta,
hyvää, ehkä jopa parempaa musiikkia. Olen erittäin katkera siitä, että
paras musiikki eli silloin kun minä en ollut vielä syntynyt, siihen asti kun minä olin vähän
yli kaksi vuotias. Kaikella kunnioituksella Nirvana, Kurt, Dave, Krist.
Olen erittäin iloinen siitä, että Dave päätti jatkaa musiikkihommia.
Foo Fighters on ehkä toiseksi hienointa mitä olen ikinä kuullut. Heidän
ansiostaan tunnen musiikin yhä elävän ja olevan elinvoimainen.
Avarsin mieltäni hieman Provinssirockissa ja kävin ystäväni kanssa katsomassa
Danko Jonesia. Bändi oli minulle vieras, joten en odottanut yhtään
mitään. Yllätyin kuitenkin positiivisesti. Trio rokkasi oikein kunnolla.
Ryntäsin siis levyostoksille. Minusta tuntuu, että olen elänyt pienoisessa
pimennossa ja minun pitäisi kuulla enemmän bändeistä joista en ole
kuullut ! Fiksua.
Provinssissa esiintynyt Downstairs (myöskin vieras bändi minulle) oli
myös positiivinen ja hauska keikka. Heidän musiikkinsa ei aivan kolahtanut, mutta
lavalla he olivat todella vaikuttavia. Hymy siinä nousi korviin.
Harmittelen kovasti, että en nähnyt Disco Ensembleä. Kyseinen orkesteri on kuitenkin
yksi harvoista suomalaisista bändeistä, joissa on potentiaalia. Piristävää musiikkia.
Kyseisestä bändistä onkin noussut yksi suosikeistani ja olen iloinen, että suomalaisetkin
tekevät hienoa musiikkia.
Billy Talent oli myös melko uusi tuttavuus. Ben oli tietysti söpö ja D'sa:n tukka
melko loistava. Heidän laulunsa ovat mukavan tarttuvia, Benin ääni mielenkiintoinen ja
he purivat minuun kyllä jälkensä. Positiivista siis tämäkin.
Serj ansaitsee erikoismaininnan, sillä kuulin luotettavalta taholta (ainakin toivottavasti)
että kyseinen herra oli haettu Seinäjoen asemalta, hänen ensin kierrellessään ympäri Suomea.
Ja (kuulemma) oman keikkansa jälkeen hän oli mennyt katsomaan Ylppöä ja Ihmisiä.
En välitä herran musiikista, mutta asenne ja nöyryys tuntuu olevan kohdallaan.
Voinko siis yhä uskoa ihmisiin?
Linkin Parkin herroista kuulin aikamoisia juttuja. En viitsi sen tarkemmin kertoa, mutta
jos jutut pitäväöt paikkaansa, tyypeillä on noussut kunnolla kusi päähän.
Taitavat tyypit tehdä hommaa nykyään ihan vain rahan vuoksi. Minusta sellainen ei
ole yhtään mistään kotoisin. Ihan kivoja biisejä joo, mutta nyt kyllä pidän heitä melko
ällöpyllyinä.
Ehkä siis yhä jaksan uskoa musiikin parantavaan voimaan. Tai siihen, että sillä on minulle jotain
annettavaa. Vuodatukseni nyt suurimmaksi osaksi kiertyy Provinssirockin ympärille, mutta joo.
Paska musiikki elää, hyvä musiikki elää. Keskinkertainen musiikki elää.
Musiikki pitää hengissä vaikeina aikoina. Voi vain itkeä peiton alla ja kuunnella
lempiartistiaan tai bändiään. Jos joku tykkää Anna Abreusta tai Justin Timberlakesta
tai Ari Koivusesta tai Shakirasta tai Good Charlotesta, sillä ei ole paskankaan väliä.
Kuuntele juuri sitä musiikkia mikä tuntuu hyvältä, vaikka kasa rokkari kavereitasi nälvivät
vieressä. Minullakin on heikot hetkeni, ja silloin minun täytyy kuunnella Phil Collinsia.
Olen melko hanakasti puhumassa paskapopbändejä vastaan, mutta ei se ole minua.
Jokaisella on omanlaisensa musiikkimaku, ja sitä täytyy kunnioittaa. Minä vihaan sitä,
jos joku räppiä kuunteleva ihminen arvostelee musiikkimakuani. Minä en perusta räpistä
yhtään ja yleensä ilmaisen sen voimakkaasti. Jos joku haluaa haukkua mielibändejäni
paskoiksi, minä varmasti pistän takaisin, vaikka sillä ei oikeasti ole mitään väliä mitä
muut sanovat. Olen kai vain luonteeltani sellainen. Minun mielipiteeni on aina oikea ; >