IRC-Galleria

Rakastan sua, noita sanoja, olen jaksanut hokea,
tunteja, näkemättä sinua,
sä et usko kuinka mulla on ikävä,
eikä tämä tunne taida vielä hävitä,

Hän uskoi ihmisiin
koska sydän sanoi niin
ja siksi hän aina pettyi unelmiin

Hän ei uskonut itseensä,
mut hän uskoi tunteisiin.
Siksi häntä aina sattui uudelleen. (uudelleen)

Hän uskoi ihmisiin
koska sydän sanoi niin
ja siksi hän aina pettyi unelmiin

Hän ei uskonut itseensä,
mut hän uskoi tunteisiin.
Siksi häntä aina sattui uudelleen. (uudelleen)

Sä hymyilet, mä huomaan vaikka yrität peitellä
Suutelen sua, oon samaan aikaan vahva ja hellä
Häkellyit, mut silti sä suutelit takas
Mä mielessäni huusin, et "hei se suuteli takas!"

Rakas, saanko tulla sun peittosi alle
Noustaan yhdessä tähtiin, sanotaan "hei hei" pohjalle
Sä et sanonut mitään, mut mä tiedän ton katseen
Se tekee mitättömäksi aivan kaiken, muun .

Ei onni ole sitä että osaa nauraa
ei onni ole sitä että surun hautaa
vaan onnen pitäisi tuntuu sisällä
silloin olisi ilopainotteinen elämä
en tarkoita et pitäis nauraa 24h
ois tapa ilon, lähtemättä pakoon
pitää oppii katsoon myös tulevaisuutta
ja vaihtaa turhat ajatukset uuteen .

Nyt tuulee ja mä istun tässä
mul on kylmä, taas pyörii muistot päässä,
tässä elämässä on paljon tapahtunut
olen pettänyt, olen petetyksi tullut
olen aikojen saatossa kasvanut
vaikka välil taas lapsellisuus valtaa minut
mut tällanen mä oon, en mä muutu
enkä haluu, tällanen on musta tullu
Jos tsiika taivalle on kuu voittanu auringon
no aurinko taas aamulla korjaa vahingon
Tai niin toivon, toivon, ja paljo uskon
että elämäni voittaa aamuruskon
Nyt en puhu kuvainnollisesti ku raamattu,
on muistot mulla tyhjät niit paljon kelailtu
ja taas kylmä tuuli tarttuu hiuksiini
ja taas vajoan ajatuksiini

Harhakuvitelma - Unohdus satuttaa

kertosäe:
Rakastan sua
kai sä tiedät kultaseni, että unelmilla aina täytyy olla kasvot
Rakastan sua
eikä ikävä seurassasi enää jaksa taistella oikeuksistaan
Rakastan sua Rakastan sua
enkä mahda sille minkään enkä sinuutta olla halua
pelottaa vaan, että unohdus satuttaa, mutta muistot ne murhaa

Rakastan sua, noita sanoja, olen jaksanut hokea
tunteja, näkemättä sinua
sä et usko kuinka mulla on ikävä
eikä tämä tunne taida vielä hävitä
pitkään aikaan, tuskin ikinä koskaan
kaikki kyyneleet ovat jo eksyneet tuskaan
eikä tämäkään biisi tuo mulle lohtua
mikään ei oo mitään ilman sinua, kulta

muistatko ku mä pyysin että nukkuisit kanssani
edes puoli tuntii, olisit vierelläni
sitten kun herättiin, huomasin et olit lähelläni
löysin sen, kadotetun elämäni
kuinka kaunis oletkaan, sanoin silloin sulle
saat merkityksen tuon lauseen joka tavulle
eikä kaikki kaunis saa, tai voi aina kadota
kai sä tiedät et mä rakastan sinua

kertosäe

Rakastan sua, mä taas mietin että mikä meni vikaan
sitten tajuan että minä kukas muukaan
aiheutin sulle taas paljon surua
ilman tarkoitusta, ilman mitään aikomusta
niin kutsutusta, elämäst ei oo mitään jäljellä
sä veit sen kokonaan täysin tietämättä
mä haluun sut vierelleni viettää ikuisuuden
ja ikuisuuden jälkeen vielä toisen samanlaisen

muistatsä ku me silloin tavattiin
me naurettiin, ja uusi ajanlasku keksittiin
mä haluan palata siihen hetkeen takaisin
et voisin tehdä kaiken tyhmyyden toisin
tottakai tekisin toisin jos vaan voisin
tän suhteen eteen silloin kyllä urakoisin
mietin että ajattelet sä koskaan minuu
tän biisin joka sana on rakkaudesta sinuun

kertosäe

on aamu
mua sattuu silmiin niin
et tuntuu et painajaiset jääny silmiini kii
mut mä nousen
etsin ensin housut ja paidan
housut on OK mut paidan mä vaihdan

hoipertelen keittää kahvii
sit täytyy istua
kuus tuolii silti yksin täytyy istuu ja
ja oottaa sitä iskuu joka oottaa mua
mä oon niin väsyny aina kun mul ei oo sua

mä join sit kahvii se maistu aamuiselle
nousen ylös kävelen peilin ohi
näytän haamuiselle
makuhuoneest etsin sukkaa seast muistojen
se on ku etsis neulaa keskelt muistojen
annan olla, jatkan matkaani röökille
aamurööki maistu eilisille kyynelille
sisäl pään enää palanen mua
mä oon niin typerä kun mul ei oo sua

sitä pitäisi kai
jo viimein luovuttaa
sitä pitäisi kai
jo päästää irti
sitä pitäisi kai
opetella elämään
päivät menee mutta hetket satuttaa

pistän kengät jalkaan
sidon nauhat kiinni
takkii en tarvii, ulkon paistaaki niin
et on lämmin, kaikki on kaunist ku sä
jos voisin tuntee olis ihan hyvä olla tässä
lähden kävelee ilman päämäärää
menen minne vaan ikinä mun pää määrää
ilma saa fiiliksen et voisin onnistua
mut mä en siihen pysty kun mul ei oo sua

vastaan tulee dalmatialainen ja nainen
koira vanha, tukeva
nainen samanlainen
nainen käskee koiraa seuraamaan ja noutamaan
viimeset pätemiset ennen omaa noutajaa
kotiin palattuani kuulen äänet tyhjyyden
hiljaisuuden, kaipuun, sen kylmyyden
jos mä nyt kuolisin ei kukaan kaipais mua
mä en kato välitä kun mul ei oo sua

sitä pitäisi kai
jo viimein luovuttaa
sitä pitäisi kai
jo päästää irti
sitä pitäisi kai
opetella elämään
päivät menee mutta hetket satuttaa