IRC-Galleria

Viimeiset Hitaat
by Kaija Koo
album: Tuulikello (1995)
Complimentary "Viimeiset Hitaat" Ringtone

Se alkoi pisaroista
Ihan pienistä pinnalla meren hiljaisen
Ja alku meren aalloista
se nousi, kun nousi kuu
veren punainen

On ensin ääretön avaruus
kun ensi säteet lähtee ja
sitten peilautuu

Illan viimeiset hitaat
he tanssivat kuin muita
ei olisikaan
Illan viimeiset hitaat
ei kauniimmin enää soida
voisikaan

Se alkoi pisaroista
Ihan pienistä pinnalla meren hiljaisen
kun alku meren aallot saa
heidät yhteen sulamaan
keinuessaan

On äänetön avaruus
on kahden ihmisen yksi totuus,
muu unohtuu
Illan viimeiset hitaat
he tanssivat kuin muita
ei olisikaan
Illan viimeiset hitaat
ei kauniimmin kai soida
voisikaan

Illan viimeiset hitaat
kauemmas vie muuta maailmaa
He ovat viimeiset hitaat
tästä eteenpäin he asuvat toisissaan.

Kerroin että olet kaunista katseltavaa
Aloit jatkaa
Horisontista voisin talon ostaa
Kerroin että mukaasi silloin tuun
Kun auringon ja kuun
Vahtivuoro vaihtuu
Ja valo hämäräksi se torpedoituu

Me luemme merkkejä yö taivaan
Ja jäämme vangeiksi ukonilmaan
Ei meillä ole kiirettä korjaamaan
Taivaan kannen pistorasiaa

Ei tämä riitä, ei se tähän jää
Sun seuraavaan elämään
Aion myös löytää
En siitä suostuisi häviämään
Aioin löytää tieni sinun uuteen elämään

Kerroin että sisälläni liikkuu jää
Sanoit älä pelkää
Ilman siipiä täällä voi lentää
Mikä minun sieluni ovet sulkee
Sanoit ei se pahaa tee
Jos rakkauden aallot lämpimät lävitsesi virtailee

Jos on elämää seuraavaa
Miten jatkoilla voisin sinut tunnistaa
Sanoit että sen voisi varmistaa
Laita neilikoita rintaan

Ei tämä riitä...

Sitä saa mitä haluaa
Se kuuluu suunnitelmaan
Tai sattuman kauppaan
Jos et jää, sydäntäni kylmää
Kun on uusi kierros istun taas sinun pöytään

Ei tämä riitä...

Sitä saa mitä haluaa...

Muumipeiton alta tyttönen kurkistaa
hän katsoo salaa kun äiti itkee, aivan hiljaa
miksi äiti itket, miksi et nauraisi vaan
kyllä peiton alla laakson väki minua nyt suojaa

Ehkä tytön sydän on puhdasta kultaa
kun se rinnassa liikaa painaa
miksi kynttilään lyhyeen saa tulta
mutta vain lainaan

Hän laittaa pienen käden rintansa päälle taas
ja kysyy mikä siihen koskee
mikä se nyt olikaan
ja siitä hänelle sängyn laidalta kerrotaan
voi liekki elämän polttaa
joskus oikein tosissaan

Sitä jolla on uudet seikkailut suuntanaan
ja joskus kun polte lakkaa
hän on valmis muumilaaksoonsa muuttamaan
tai ihan minne vaan

Ei yksi pääsky kesää tee
ei yksi kesä elämää sydämeen
ei yksi elämä mitään tähän kaikkeen
Se pääsky toi kesän eteiseen
se antoi rauhan sydämeen
ja lehahti sitten siivilleen
ja syttyi liekkiin ikuiseen
ja se loistaa, minne ikinä meen

Joskus tyttö kysyi mitä siinä on niin urheaa
että osastolla jaksaa olla, ei hän tiedä muustakaan
hän nukahti siihen kun äiti harjaili hänen tukkaa
ja muumilaakson väki sai
taas uuden asukkaan

Kuka edes lohtua toisi yöhön
tähän kylmään ja pimeään yöhön - joka tänne jää
aamutähden seurassa päivän työhön
kun mennään näin

Ei yksi pääsky kesää tee
ei yksi kesä elämää sydämeen
ei yksi elämä mitään tähän kaikkeen
Se pääsky toi kesän eteiseen
se antoi rauhan sydämeen
ja lehahti sitten siivilleen
ja syttyi liekkiin ikuiseen
ja se loistaa, minne ikinä meen

Ei yksi pääsky kesää tee
ei yksi kesä elämää sydämeen
ei yksi elämä mitään tähän kaikkeen
Se pääsky toi kesän eteiseen
se antoi rauhan sydämeen
ja lehahti sitten siivilleen
ja päästi pois kahleet
ja se loistaa, minne ikinä meen
se mukana kulkee

Tyttö istui ikkunalla alla päin
Ja puhalsi savurenkaan yöperhosta päin
Hän teki retken eiliseen uudelleen
Eikä perhonenkaan enää jaksanut siivilleen

Ja radiossa tiedettiin että yöstä tulee kylmä
Ja sitten näkemiin
Voikaa hyvin aamun uutisiin

Tyttö astui ikkunalta eteiseen
Ja muisti siellä ensi kerran suudelleen
Hän mietti miksi aina mennyttä muistellaan
Kun tahtomattaankin sen palaa

Kun sekoittuu varjot valoihin ja vain mennyt jää
Miksi kaikki kaunis käsiin räjähtää

Hei milloin hanat aukeaa
Minä tahtoisin unohtaa
Mutta miksi siitä on tehty niin pirun vaikeaa
En päivistä kiinni saa
Ilman sinua kai koskaan
Päivistä en kiinni saa

Surullisen naurun tyttö lahjoitti peililleen
Hän keitti kahvit, vettä satoi hiljalleen
Rappukäytävän ritarit kulmia vartioi
Ja yö katsoi päältä kuinka tuska partio
Kuka menikään keksimään että rakkaus ei milloinkaan virheitä tee
Vaan ihmiset niitä sydämiä särkee

Hei milloin hanat aukeaaÂ…

Hei milloin hanat aukeaa
Minä tahtoisin unohtaa
Siis laskekaahan lasiin lisää juotavaa
En näistä öistä mitään saa
Ilman sinua kai koskaan
En öistä minä mitään saa

Hei milloin hanat aukeaa
Täytyisi taas unohtaa
Mutta miksi siitä on tehty niin pirun vaikeaa
En päivistä kiinni saa
Ilman sinua kai koskaan
Minä päivistä en kiinni saa

Tinakenkätyttö
by Kaija Koo
album: Tuuleen Piirretyt Vuodet 1980-2000 - Parhaat (2000),
Tinakenkätyttö (1999)
Complimentary "Tinakenkätyttö" Ringtone

Hei, ei ei, en sitä salaa,
näillä teillä loppuun palaa,
tinakenkäni on sulaa laavaa.

Hän katselee rauhattomana itään,
tuo tyttö hentoinen tinakengissään.
Kuuluuko sieltä suunnalta ketään,
joka voisi ottaa tytön reppuselkään?

Hän on piirtänyt viestin karttaan, siellä lukee
vie minut turvaan.

ehkä hänet on luotu lentämään,
ettei sulata tie hänen kenkiään

Hei, ei ei, en sitä salaa,
näillä teillä loppuun palaa,
tinakenkäni on sulaa laavaa.

Tule, tule siis ennen aamua
et täältä muuten enää löydä mua
kun aurinko nousee on pakko liikkua

Hän muistaa kuinka koulussa naurettiin,
kun hän oli toisenlainen kuin kaikki muut.
Ja unissaan hän palaa pulpettiin,
ja tinasotilasarmeija tukkii toisten suut

et täällä voi olla sä paikoillaan,
muuten tinakenkäsi sulaa

Juokse sinne missä on viileää
siellä amor nuolella tähtää

Hei, ei ei, en sitä salaa,
näillä teillä loppuun palaa,
tinakenkäni on sulaa laavaa.

Tule, tule siis ennen aamua
et täältä muuten enää löydä mua
kun aurinko nousee on pakko liikkua

tämä tie sut loppuun käyttää
sen pinta väreilee
kaikki kangastuksilta näyttää
ja ilma syttyy tuleen
pojan tinakenkäisen
mistä löytäisit sä sen, tyttö tinakenkäinen

Hei, ei ei, en sitä salaa,
näillä teillä loppuun palaa,
tinakenkäni on sulaa laavaa.

Tule, tule siis ennen aamua
et täältä muuten enää löydä mua
kun aurinko nousee on pakko liikkua

Kaija Koo - Kuka keksi rakkauden? • korjaus
kieli fin suomi
albumi Tuulten viemää
katsottu 8514 kertaa

Surujen sillalta näin
Tummien aaltojen uivan merelle päin
Ne ikäväni pintaan sai
Ja lokit kirkui, ne karanneet on Hitchcockin linnuista, kai
Kaipuuni nousee siivilleen
Kuka keksi rakkauden?

Nähdä surujen sillalta sain
Kaupungin katolla tähtiä tuhansittain
Yksi lähti ja laskeutui
Se lensi halki taivaan ja radaltaan harhautui
Sille esitin kysymyksen
Kuka keksi rakkauden?

Yö oli niin valkoinen
Kun puhalsi palkeet rakkauden
Tähdenlentona, kai
luokseni saavuit ja kauniimman teit minun maailmastain
Joku kätkee kysymyksen
Kuka keksi rakkauden?
Kuka sai aikaan sen?

Surujen sillallakin se kulkee
Ei se lähde hengiltä millään
Tähtien tomuna se leijailee
Ja syttyy kuin itsestään
Joku keksi rakkauden

Jos sinä et jäis,
En minäkään täällä olla vois
Eikä ikäväni tänne jäis
Tähtenä lentäisin kauas ja hiljaa hiipuisin pois
Tyydyn vastaukseen
Joku keksi rakkauden
Ja sinä toit minulle sen

Viimeinen Lento
by Kaija Koo
album: Tuuleen Piirretyt Vuodet 1980-2000 - Parhaat (2000),
Tuulten viemää (1993)
Complimentary "Viimeinen Lento" Ringtone

Se oli kaunis kevät päivä
Säteet auringon sinkoili pinnalta jään
Isä toiveikkaana taivaalle katsellen
Viritti liidintään
Isä koskaan kertonut ei
Että vuodet menneet häneltä voimia vei
Ei edes pyytänyt ymmärtämään
Että hän tahtoi vain yli sinisen taivaan lentää
Isä lähti ikävä jää
Viimeinen lento niin hieno niin hento
Lempeät tuulet isän saattoi matkaan
Hän oli vapaa niin kuin on sudenkorento
Lennolla jolta ei palannutkaan
Ei isä koskaan ehtinyt kertomaan
Mitä mielessä liikkuikaan
Silti minä tiedän sen ikuisen kaipauksen
Niitä tunteita minäkin tunnen
Hetken tuulet ehti häntä kuljettaa
Vähän aikaa oli vapaa, piti ilmojen valtikkaa
Ja sitten ihan kuin yllättäin
Kai hän lensi pilviin
Puhtaan valkoisiin
Ainakin toivoisin niin
Viimeinen lentoÂ…
Viimeinen lento niin hieno niin hento
Aurinko säteillään muistot kultaa
Hän on vapaa niin kuin on sudenkorento
Isä lähti tuulten matkaan
On kai sen oltava niin
Jään kyyneliin
On kai sen oltava niin, oltava niin
Olkoon se niin

Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Ois susta samanlainen tullut
Mitään en ois muuttanut

Ohikulkijat luulee
Minun seinille puhuvan
Tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
Sua aina rakastan

Tahdon susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeesti enää nää

En tahdo irtikään päästää
Taas ilmestyt vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäin

Olet jokaikinen yön ääni
Kukkamerestä poimin sut
Hyvä ajatus sisällä mun pääni
Kun elämä on suuttunut

Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi olisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan

Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Vuoteeseeni kuvitellut
Sulle kadulla puhunut

Hiljaisuutena öissä
Ääriviivoissa pihakoivun
Ilman sua oon kuin vöissä
Ilman sua lakastun

Saanhan susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeesti enää nää

En tahdo irtikään päästää
Siis ilmesty vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäin

Ei sua minusta voi erottaa
Jäät osaksi mieleni maisemaa

Kiitos, kun olit totta hetken
Nyt mun täytyy tästä jatkaa
Vierelläni teet loppuretken
Vaikka se ois kuvitelmaa

Olet jokaikinen yön ääni
Osa lempeää valon kajoa
Kesäsateena saavut elämääni
En kuivuuteen hajoa

Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi olisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan

Kutsu mua nimellä, Valeria
tänä yönä oon joku muu kuin minä
Annan itseni olla haluttava – entä sinä?

Ehkä valetta on, Valeria
inhorealismiko kiinnostaa
Silmänlumetta kun vähän rakastaa
voi aamulla jatkaa matkaa

Olen alkuräjähdys, olen pyhä jysäys
Mona Lisa mä oon tai voin olla sinä
tai juopon pää täys valtimon sykäys
Voin olla mitä vaan
mutten tahdo olla minä

Ja juhannuksesta jouluun on kuoppainen tie
siihen öljypohja aina hajoaa
Minut otti valtaa Valeria
se osaa tehdä arjesta juhlaa

Tänä yönä en aio olla oma itseni
minä olen Valeria
Ja minun työnä on painua sun mieleesi
ja valua hunajaa

Sano jotain kivaa, sano jotain ihanaa
sitä niin harvoin kuulla saan
Kerro, että mä oon sun Valeria,
niin laulan sulle aariaa
esitän Neitsyt Mariaa

Olen ollut lahjomaton
tänään kaikki kaupan on
Otan vain sen mikä mua viihdyttää
kerran täällä eletään

Minä tulen ja meen
jäädyn, sytyn tuleen
sanon – kyllä, joo
tai sanon – ei niin
Tulen teen makuhuoneeseen
en vahingossakaan katso vessassa peiliin

Minä tunkeudun tuuleesi tuoksuna
Valerian – ja varmasti kaiken annan
sinä pidät mielessä Jumalan
kun mikä vähän vähemmän vastuuta
kannan, sillä

Tänä yönä en aio olla oma itseni
minä olen Valeria
Ja minun työnä on jättää jälkeni sieluusi
ja valua hunajaa

Sano jotain kivaa, sano jotain ihanaa
sitä niin harvoin kuulla saan
Kerro, että mä oon sun Valeria,
niin laulan sulle aariaa
esitän Neitsyt Maariaa

Sano jotain tuhmaa, sano jotain ihanaa
sitä niin harvoin kuulla saan
Kerro, että mä oon sun valeria,
niin laulan sulle aariaa
esitän Neitsyt Mariaa

Thanks to nenna for these lyrics