IRC-Galleria

Jäi paljon kauniita sanoja
jäi paljon rumempia tekoja

sun äänellä jäi soimaan uhkaus siitä
että yksin en selviä
jäi paljon
jäi kaikkea hyvää
se ruma tekee siitä vähemmän näkyvää

ehkä kuolen ikävään
mutten kuole siihen että tähän jään

alan ymmärtää, pian meistä aika jättää
ja että mä oon vapaa kun rakkaus häviää
nyt eteeni nään, on onnen kyyneleitä
siitä ettei sanat peitä
että teot teki kipeää

alan ymmärtää, rakkaus meidät jättää
avojaloin se pistää mut kävelemään
sateeseen, sieltä mut turvaan löytää
ja paljaat jalkani taas kengittää

nyt saatan
sut sydämestä pois viiltää
rakkaus vuoriakin siirtää
sun äänellä jäi soimaan lauseita siitä
kuinka meistä minä en osaa rakastaa

pieni kuvavinkki ^^


















Saana. sanoo:
tyypillistä .. oot aina palvonu noita 50 ja kuoleman välis olevii iskelmätähtii. . mainittakoon myös kauko röyhkä

Se oli kaunis kevät päivä
Säteet auringon sinkoili pinnalta jään
Isä toiveikkaana taivaalle katsellen
Viritti liidintään

Isä koskaan kertonut ei
Että vuodet menneet häneltä voimia vei
Ei edes pyytänyt ymmärtämään
Että hän tahtoi vain yli sinisen taivaan lentää
Isä lähti ikävä jää

Viimeinen lento niin hieno niin hento
Lempeät tuulet isän saattoi matkaan
Hän oli vapaa niin kuin sudenkorento
Lennolla jolta ei palannutkaan

Ei isä koskaan ehtinyt kertomaan
Mitä mielessä liikkuikaan
Silti minä tiedän sen ikuisen kaipauksen
Niitä tunteita minäkin tunnen

Hetken tuulet ehti häntä kuljettaa
Vähän aikaa oli vapaa, piti ilmojen valtikkaa
Ja sitten ihan kuin yllättäin
Kai hän lensi pilviin
Puhtaan valkoisiin
Ainakin toivoisin niin

Viimeinen lentoÂ…

Viimeinen lento niin hieno niin hento
Aurinko säteillään muistot kultaa
Hän oli vapaa niin kuin on sudenkorento
Isä lähti tuulten matkaan

On kai sen oltava niin
Jään kyyneliin
On kai sen oltava niin, oltava niin
Olkoon se niin

Isä, mulla pullopostia ois.
Voitko hakea mut täältä pois?
Sammui valot karttapallon.
Ja ooh, isä, jäädä enää voi en,
röntgenkatseisiin toisten.
Vieraalla maalla olen aivan alaston.

Tänään, kun koitin soittaa, vain
kuulin "There's chaos on the line."
Tunnen selässäni silmät valkohain.
En tiedä, mikä minut tänne toi,
joulukuun helteissä pohjaan paloin
ja kaskaiden ääni liian kovaa soi.

Isä, mulla...

Olen nähnyt Jäämeren kesäyöt
ja Loirren laakson sadonkorjuutyöt
ja kiinnittänyt matkalaukkujen vyöt.
Ooh, ja olen niin väsynyt huomaamaan:
Valtatien päässä uusi tie alkaa.
Sadat kolonnat niitä pitkin taivaltaa.

Isä, mulla...

Minä yötä kuuntelen, kuuleeko minua siellä kukaan?
Hyvästiksi suutelen muistot ja kuljen tähtien mukaan.
Lumivalkoisen taivaan minä joskus jossain kiinni saan
ja nousen siihen laivaan, jolla lähden ja joka kotiin palaa.

Isä, mulla pullopostia ois,
voitko hakea mut täältä pois?
On jo myöhä, mua väsyttää.
Ja ooh, Isä, laita valot karttapalloon.
Yksin olen niin alaston.
Voitko tulla ja mulle tien näyttää?

nyt lähtee kyllä dokumenttien kans järki! mittään ei saa aikaseksi ko ei mistään tehtävistä ymmärrä ees hevon helevettiä. enkun läksyt sain jopa tehtyä! ko niisä sentään käsitti saatana mitä pittää ees tehhä. on se kyllä. dokumenttien ja teksieditorien kans mennee niin hermot että huh. ainako niitä alakaa miettimmään niin tullee semmonen olo että vois lähtiä ostaan paksuhkoa narua ja ettiä tukevan koivun oksan.


näihässon. mutta eipä siinä! ommulla ens heinäkuun loppuun asti tehä näitä tehtäviä, eh?

anniki jätti minut taas kolomestaan iitan ja samaran kans :| tämä ei kyllä ennää oo hauskaa. vaikka hyvinhän me täälä viihytään kolmistaanki. onneksi anni eilen otti samaran pois suihkun viemäristä niin ei minun tartte tännään tehä sitä.

nii ja ihimset. kuunnelkaa kaija koon biisi ei yksi pääsky kesää tee.
tullee itku.
hei.

Kaija Koo - Operaatio Jalokivimeri

Viimeiset Hitaat
by Kaija Koo
album: Tuulikello (1995)
Complimentary "Viimeiset Hitaat" Ringtone

Se alkoi pisaroista
Ihan pienistä pinnalla meren hiljaisen
Ja alku meren aalloista
se nousi, kun nousi kuu
veren punainen

On ensin ääretön avaruus
kun ensi säteet lähtee ja
sitten peilautuu

Illan viimeiset hitaat
he tanssivat kuin muita
ei olisikaan
Illan viimeiset hitaat
ei kauniimmin enää soida
voisikaan

Se alkoi pisaroista
Ihan pienistä pinnalla meren hiljaisen
kun alku meren aallot saa
heidät yhteen sulamaan
keinuessaan

On äänetön avaruus
on kahden ihmisen yksi totuus,
muu unohtuu
Illan viimeiset hitaat
he tanssivat kuin muita
ei olisikaan
Illan viimeiset hitaat
ei kauniimmin kai soida
voisikaan

Illan viimeiset hitaat
kauemmas vie muuta maailmaa
He ovat viimeiset hitaat
tästä eteenpäin he asuvat toisissaan.

Kerroin että olet kaunista katseltavaa
Aloit jatkaa
Horisontista voisin talon ostaa
Kerroin että mukaasi silloin tuun
Kun auringon ja kuun
Vahtivuoro vaihtuu
Ja valo hämäräksi se torpedoituu

Me luemme merkkejä yö taivaan
Ja jäämme vangeiksi ukonilmaan
Ei meillä ole kiirettä korjaamaan
Taivaan kannen pistorasiaa

Ei tämä riitä, ei se tähän jää
Sun seuraavaan elämään
Aion myös löytää
En siitä suostuisi häviämään
Aioin löytää tieni sinun uuteen elämään

Kerroin että sisälläni liikkuu jää
Sanoit älä pelkää
Ilman siipiä täällä voi lentää
Mikä minun sieluni ovet sulkee
Sanoit ei se pahaa tee
Jos rakkauden aallot lämpimät lävitsesi virtailee

Jos on elämää seuraavaa
Miten jatkoilla voisin sinut tunnistaa
Sanoit että sen voisi varmistaa
Laita neilikoita rintaan

Ei tämä riitä...

Sitä saa mitä haluaa
Se kuuluu suunnitelmaan
Tai sattuman kauppaan
Jos et jää, sydäntäni kylmää
Kun on uusi kierros istun taas sinun pöytään

Ei tämä riitä...

Sitä saa mitä haluaa...

Muumipeiton alta tyttönen kurkistaa
hän katsoo salaa kun äiti itkee, aivan hiljaa
miksi äiti itket, miksi et nauraisi vaan
kyllä peiton alla laakson väki minua nyt suojaa

Ehkä tytön sydän on puhdasta kultaa
kun se rinnassa liikaa painaa
miksi kynttilään lyhyeen saa tulta
mutta vain lainaan

Hän laittaa pienen käden rintansa päälle taas
ja kysyy mikä siihen koskee
mikä se nyt olikaan
ja siitä hänelle sängyn laidalta kerrotaan
voi liekki elämän polttaa
joskus oikein tosissaan

Sitä jolla on uudet seikkailut suuntanaan
ja joskus kun polte lakkaa
hän on valmis muumilaaksoonsa muuttamaan
tai ihan minne vaan

Ei yksi pääsky kesää tee
ei yksi kesä elämää sydämeen
ei yksi elämä mitään tähän kaikkeen
Se pääsky toi kesän eteiseen
se antoi rauhan sydämeen
ja lehahti sitten siivilleen
ja syttyi liekkiin ikuiseen
ja se loistaa, minne ikinä meen

Joskus tyttö kysyi mitä siinä on niin urheaa
että osastolla jaksaa olla, ei hän tiedä muustakaan
hän nukahti siihen kun äiti harjaili hänen tukkaa
ja muumilaakson väki sai
taas uuden asukkaan

Kuka edes lohtua toisi yöhön
tähän kylmään ja pimeään yöhön - joka tänne jää
aamutähden seurassa päivän työhön
kun mennään näin

Ei yksi pääsky kesää tee
ei yksi kesä elämää sydämeen
ei yksi elämä mitään tähän kaikkeen
Se pääsky toi kesän eteiseen
se antoi rauhan sydämeen
ja lehahti sitten siivilleen
ja syttyi liekkiin ikuiseen
ja se loistaa, minne ikinä meen

Ei yksi pääsky kesää tee
ei yksi kesä elämää sydämeen
ei yksi elämä mitään tähän kaikkeen
Se pääsky toi kesän eteiseen
se antoi rauhan sydämeen
ja lehahti sitten siivilleen
ja päästi pois kahleet
ja se loistaa, minne ikinä meen
se mukana kulkee

Tyttö istui ikkunalla alla päin
Ja puhalsi savurenkaan yöperhosta päin
Hän teki retken eiliseen uudelleen
Eikä perhonenkaan enää jaksanut siivilleen

Ja radiossa tiedettiin että yöstä tulee kylmä
Ja sitten näkemiin
Voikaa hyvin aamun uutisiin

Tyttö astui ikkunalta eteiseen
Ja muisti siellä ensi kerran suudelleen
Hän mietti miksi aina mennyttä muistellaan
Kun tahtomattaankin sen palaa

Kun sekoittuu varjot valoihin ja vain mennyt jää
Miksi kaikki kaunis käsiin räjähtää

Hei milloin hanat aukeaa
Minä tahtoisin unohtaa
Mutta miksi siitä on tehty niin pirun vaikeaa
En päivistä kiinni saa
Ilman sinua kai koskaan
Päivistä en kiinni saa

Surullisen naurun tyttö lahjoitti peililleen
Hän keitti kahvit, vettä satoi hiljalleen
Rappukäytävän ritarit kulmia vartioi
Ja yö katsoi päältä kuinka tuska partio
Kuka menikään keksimään että rakkaus ei milloinkaan virheitä tee
Vaan ihmiset niitä sydämiä särkee

Hei milloin hanat aukeaaÂ…

Hei milloin hanat aukeaa
Minä tahtoisin unohtaa
Siis laskekaahan lasiin lisää juotavaa
En näistä öistä mitään saa
Ilman sinua kai koskaan
En öistä minä mitään saa

Hei milloin hanat aukeaa
Täytyisi taas unohtaa
Mutta miksi siitä on tehty niin pirun vaikeaa
En päivistä kiinni saa
Ilman sinua kai koskaan
Minä päivistä en kiinni saa