Mulla on niin kamalan kylmä ilman sua
Niin kylmä ettei sillä ole määrää
Ja mulla on niin kamalan kylmä ilman sua
Teinkö jotain väärää
Mulla on niin kylmä ilman sua
Mulla on niin kivinen tie ilman sua
Auki haavat sielusta se hiertää
Enkä siltä ulos pääse ilman sua
Ympyrää se kiertää
Kivinen on tieni ilman sua
Mulla on niin syvä vesi ilman sua
Virrat tummat minua ne ohjaa
Liian pahoja on sen pyörteet ilman sua
Ei jalat ota pohjaan
Syvä on se vesi ilman sua
Mulla on niin iso ikävä sua
Sade kylmä sisälleni hakkaa
Ja mulla on niin iso ikävä sua
Muu olemasta lakkaa
Ikävä on mulla ilman sua
minä tiedän sinun aina olevan siellä,
mihin ikinä tieni mennä voi.
aivan tiettömälläkin tiellä,
minun tuulessani soi.
muistan sinut kun olin se tyttösi nuori,
ei kaikki osunut kohdalleen.
ei sinulle riittänyt ulkokuori,
ja tyttö otti jalat alleen. ♥
Tälle päivälle taas jalkoja särkee
No, minä voin juotavat hakee
Sillä minä, jos kukaan, tiedän kuinka
Tärkeetä on,
Että yötä vasten veri sakenee
Josafatin kallion elokuun yö lempeä on
Ei heinälato – romantiikkaa ollut tarkoituskaan
Tästä tullakaan,
Vaan olla selviämättä päivä kerrallaan
He ovat kuin paita ja peppu
He ovat kuin reppu ja reissumies
He ovat pummi ja pummitar
Kivenä lakerikengässäsi kenties
Tälle päivälle taas jalkoja särkee
No, minä voin juotavat hakee
Sillä minä, jos kukaan, tiedän kuinka
Tärkeetä on,
Että yötä vasten veri sakenee
Josafatin kallion elokuun yö lempeä on
Ei heinälato – romantiikkaa ollut tarkoituskaan
Tästä tullakaan,
Vaan olla selviämättä päivä kerrallaan
kertosäe:
Taivaanrantaa maalaamaan,
Luomaan harmaasta purppuraa
He lähtivät etsimään onneaan
Ja löysivät tavallaan
Erottamattomat, sitä he ovat
Onnelliset, onnettomat
He taivaanrantaa maalaavat
Heidän huulensa toisiinsa yhtyy,
Mutta ei ihan suoraan
Kun pullonsuuta suutelemaan ryhtyy,
Voi maistaa toisen siitä vuorollaan
Lakerikenkämies vois miljoonia käyttää,
Että heidät pois siivotaan
Kun se liian siivottomalta näyttää,
Kun he, ei kätke ontuvaa onneaan
Ja rakkauden valtakunta on pitkän siivun
Mittainen
Se voi olla painajaisunta,
Mutta yhdessä he katsovat sen
Alusta lopputeksteihin, the end
Hän on liian monta
Tarpeetonta
Kolhua joutunut sietämään
Aivan liian monta
Yötä unetonta
Joutunut vuoksesi viettämään
Roosa poistuu hiljaa
Ei enää pelkää
Siihen hän on nähnyt liikaa
Vihdoinkin hän on vapaa
Pois hän lentää
Sä suret sun kunniaa kun et voi häntä satuttaa enää
Sä Roosaa koskaan et voi satuttaa enää
Hän ei pelkää, pelkäämään on nähnyt liikaa
Vihdoinkin hän on vapaa, pois hän lentää
Sä suret sun kunniaa kun et voi
Häntä satuttaa enää, et voi häntä satuttaa enää
Häntä satuttaa enää
----
Et, et todellakaan satuta enää koskaan. Et mua, toivottavasti et ketään muutakaan. Ikinä.