Surujen sillalta nin
Tummien aaltojen uivan merelle pin
Ne ikvni pintaan sai
Ja lokit kirkui ne karanneet on Hitchcockin linnuista kai
Kaipuuni nousee siivilleen
Kuka keksi rakkauden
Nhd surujen sillalta sain
Kaupungin katolla thti tuhansittain
Yksi lhti ja laskeutui
Se lensi halki taivaan ja radaltaan harhautui
Sille esitin kysymyksen
Kuka keksi rakkauden
Y oli niin valkoinen
Kun puhalsi palkeet rakkauden
Thdenlentona kai
luokseni saavuit ja kauniimman teit minun maailmastain
Joku ktkee kysymyksen
Kuka keksi rakkauden
Kuka sai aikaan sen
Surujen sillallakin se kulkee
Ei se lhde hengilt milln
Thtien tomuna se leijailee
Ja syttyy kuin itsestn
Joku keksi rakkauden
Jos sin et jis
En minkn tll olla vois
Eik ikvni tnne jis
Thten lentisin kauas ja hiljaa hiipuisin pois
Tyydyn vastaukseen
Joku keksi rakkauden
Ja sin toit minulle sen
Olen väsynyt taistelemaan, katselemaan,
kun punertaa yllä ei kenenkään maa.
En tiedä, miksi lähdimme sotimaan,
kun ei kumpikaan enää muista,
kumpi teki väärää tai oikeaa?
Yksi uneton yö
Ja se tuntuu taas että sinua tunne en
Monta kyyneltä vielä kai vuotaa saa
Minä valvon ja ajattelen
Sitä surujen määrää, sitä surujen määrää jonka sinulta sain
Sitä surujen määrää, sitä surujen määrää jonka sinulta sain
Sinun kuvasi vanhalla paikalla
Sama hymy jota unohda en
Tahdoit punaisen huivisi lahjoittaa
Ja mä vieläkin muistelen
Sitä hymyjen määrää, sitä hymyjen määrää jonka sinulta sain
Sitä hymyjen määrää, sitä hymyjen määrää jonka sinulta sain
Kesä päivä ja tie ihan hiljainen
Oli satanut eilisen
Sinä ojasta poimit kai kimpun sen
Minä tarkkaan muista en
Sitä kukkien määrää, sitä kukkien määrää jonka sinulta sain
Sitä kukkien määrää, sitä kukkien määrää jonka sinulta sain
Iho märkä ja suudelma suolainen
Merituulta lempeää
Sinä rannalla korvaani kuiskaat sen
Kerroit jotakin tärkeää
Sitä rakkauden määrää, sitä rakkauden määrää jonka sinulta sain
Sitä rakkauden määrää, sitä rakkauden määrää jonka sinulta sain
Hei, ei ei, en sitä salaa,
näillä teillä loppuun palaa,
tinakenkäni on sulaa laavaa.
Hän katselee rauhattomana itään,
tuo tyttö hentoinen tinakengissään.
Kuuluuko sieltä suunnalta ketään,
joka voisi ottaa tytön reppuselkään?
Hän on piirtänyt viestin karttaan, siellä lukee
vie minut turvaan.
Ehkä hänet on luotu lentämään,
ettei sulata tie hänen kenkiään
Hei, ei ei, en sitä salaa,
näillä teillä loppuun palaa,
tinakenkäni on sulaa laavaa.
Tule, tule siis ennen aamua
et täältä muuten enää löydä mua
kun aurinko nousee on pakko liikkua
Hän muistaa kuinka koulussa naurettiin,
kun hän oli toisenlainen kuin kaikki muut.
Ja unissaan hän palaa pulpettiin,
ja tinasotilasarmeija tukkii toisten suut
Et täällä voi olla sä paikoillaan,
muuten tinakenkäsi sulaa
Juokse sinne missä on viileää
siellä amor nuolella tähtää
Hei, ei ei, en sitä salaa,
näillä teillä loppuun palaa,
tinakenkäni on sulaa laavaa.
Tule, tule siis ennen aamua
et täältä muuten enää löydä mua
kun aurinko nousee on pakko liikkua
Tämä tie sut loppuun käyttää
sen pinta väreilee
kaikki kangastuksilta näyttää
ja ilma syttyy tuleen
pojan tinakenkäisen
mistä löytäisit sä sen, tyttö tinakenkäinen
Hei, ei ei, en sitä salaa,
näillä teillä loppuun palaa,
tinakenkäni on sulaa laavaa.
Tule, tule siis ennen aamua
et täältä muuten enää löydä mua
kun aurinko nousee on pakko liikkua.
Tien päälle taas
olen valmis kyytiin nousemaan
jos joku kuljettaa minkä irti saa koneistaan
on taivas velkaa tuulen myötäisen
kohta sinussa kiinni olen