Olet työstänyt matskua,
sitä muistatkin mainostaa,
onko baskeri kallellaan, mitä, mitä?
Inspiraation lähteenä
ikiaikainen käppänä, joka ties:
maa on litteä.
Kolumnista sä voit lainata
pätevän, hienon lauseen,
sitä omana juttuna tarjota -
oma kehu tuskin haisee.
Et tosiaan siis ole tavallinen,
sullahan on hieno huivi, niinku,
ostettu New Yorkin Sohosta.
Painaako niskaa
Heitä pois nöyryys turha
Jos tiedät liikaa
on hiljaisuuskin murha
Idiootit aina iloitsee
väsymättä mässäilee
Sidettään jos silmien eestä raottaa
se fiilistä häiritsee
Niin lauma toimii
kun läskit kaljut käskee
Karjaansa soimii
kun itse työtään ei tee
Alas maahan renki jo pokkaa
asemaansa varmistelee
Mitä haaviinsa hamuaakaan
kynsin hampain kii pitelee
Se vaikenee joka pelkää vastausta
ei kestä totuutta, jää vaille vapautta
Se vaikenee joka pelkää muiden mieltä
ja hiljeten väistää vain tyhmemmän tieltä
Kallista tahtoo
halvalla halpaa saa
Kuopastaan huitoo
sen kaivoi ahneudellaan
Sitten syyttää herrojen herraa
joka väärin laumaansa vei
Kun on itse laskenut alleen
miten niin muut tunnusta ei
Se vaikenee joka pelkää mieltä muiden
hukkuu myötävirran ruuhkan sekaan uiden
Vaienneet äänet
taistelu turha raukeaa
Auennein nyrkein katselen raakaa aukeaa
Polvilleen maahan ratsuni uljas kumartuu
Niin siis kaikki taipuu
ja viirit maahan vaipuu
Vielä aamu aukee
auringon kanssa nousee
Voittaja kulkee tuolla kanssa valtikan
kruunun, ja viitan kiihkeän taiston tahriman
Tuon viimeisen aamun airuen jälkeen
joukko huutaa:
"Milloin harha jatkuu! Mistä taivas alkaa
ja miksi kaikki loppuu?"
Voitto heille kuuluu
se tuhkan alle hiipuu
Nuotioiden ääreen aarteineen käy
vielä etsii
Sanon tämän kaiken suoraan
koska mä rakastan sua liikaa
Jokaisella mitta on täynnä,
jos susi tulee, saat vaan huutaa
Oma napa ehkä auttaa sua
peilikuva vielä säälii
Saisit kavereita pilttuusta
ne samoin märehtii ja kärsii
Oletko juonut viimein
jokaisen haavan täyteen
Ilo ei löydy millään
Mielenrauha ei valvo viiteen
Miten elämänpiiri söi itsensä
miten kapeni tie, minä näin
hetkensä heitti moni pois
vaan piti penseytensä
No kun on se kauhea
lasinen lapsuus
ja annettu huonot eväät
niin on valmiiksi pilalla kaikki
ja oot liian hauras
sun omasta mielestä
kestämään elämää täällä
Se kaikki on sinusta kii
Tää on viimeinen valitusvirsi
kun kukaan ei jaksa enää
Aina vika löytyy jostain muualta
jotakin voit syyttää
Sinä et ole mistään vastuussa
mitä vittua noi kyttää
Veditkö eilen viimein
jokaisen haavan täyteen
Ilo ei löydy millään
Mielenrauha ei valvo viiteen
Miten elämänpiiri söi itsensä
miten kapeni tie, minä näin
hetkensä heitti moni pois
vaan piti ynseytensä
No kun on se kauhea
lasinen lapsuus
ja annettu huonot eväät
niin on valmiiksi pilalla kaikki
ja oot liian hauras
sun omasta mielestä
kestämään elämää täällä
Se kaikki on sinusta kii
Tää on viimeinen valitusvirsi
kun kukaan ei jaksa enää
Et löydä rakkautta
et virtaavaa verta
koska etsit kuolleita
kuolleiden joukosta
et löydä sydäntä
vaan onttoja haarniskoja
sinä katsot tyhjiin silmäkuoppiin
löyhkäävissä vartaloissa
Tahdot helpon lohdutuksen
saat siis halpoja messiaita
Oletko juonut viimein
jokaisen haavan täyteen
No kun on se kauhea
lasinen lapsuus
ja annettu huonot eväät
niin on valmiiksi pilalla kaikki
ja oot liian hauras
sun omasta mielestä
kestämään elämää täällä
Se kaikki on sinusta kii
Tää on viimeinen valitusvirsi
kun kukaan ei jaksa enää
Minä odotan täällä tunnelissa
jossa valo kylmä hohtaa
jossa pimeän koirat ulvoen
tuon kirkkauden kuoron kohtaa
Kaikki kävi niin pian
kun aina luulin, että vähitellen lähden
Minä katuisin
vaan en tiedä kuinka
enkä edes minkä tähden
Valittaisinko puoliääneen
Johda kotiin matka keskenjääneen
Missä, miten päin täytyisi olla
huutaisinko, jos sä täällä sittenkin oot
kertosäe:
Viekää minut sinne missä hän on
virta ole halki edessä airon
Viekää minut sinne missä hän on
lautturi, kuule mitä mä toivon
Tämä valo käy silmiin tunnelissa
jossa yhä kuoro laulaa
Varhain opin, miten hauras onni onkaan
kuinka se ei kestä kauaa
Minä haluan tietää, miksi kauan sitten
sä et palannutkaan
Pian kadotin suunnan
helppo polku kaltevana vietti mutkaan
kertosäe
kertosäe2:
Viekää minut sinne missä hän on
tumman virran ääreen
Viekää minut vielä hänen luokseen
Maan ja vetten alla tyttö soutaa
ja kuolleilla kielillä laulaa
Maan ja vetten alla tyttö soutaa
se verkkainen ja tyyni virta on