On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen.
Se saattoi vahinko olla,
eikä tapahdu uudelleen.
Suru joskus käy, ja ikävää riittää;
kantaa laineet laivatkin.
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?
Jossain on kai vastauskin.
Siskosta tuli jo äiti asuntolainoineen.
Ostin kadun mieheltä pyörän,
joudun nyt oikeuteen.
Joku toinen aina edellä
ottaa irti kaiken minkä saa.
Mulla kun ei oo mitä oottaa,
ei se paljon haittaakaan.
Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden.
Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.
Kukaan ei tule kuitenkaan
jään hetkeksi tähän istumaan
En voi mennä uloskaan vielä
olisin mykkä ja voimaton siellä
Tänään
et puheluuni vastaa
Niin, tänään olet lähtenyt pois
Nyt juuri joisimme aamukahvia
katsoisimme ikkunasta leikkipuistoa
Pyysin jo anteeksi, kahdestikin
Kuka nyt pussailee mua aamuisin?
Tänään
mä en oo sinun tyttö
Tänään en tiedä missä oot
Päiväkodin lapset ovat pihalla taas
ne tuli leikkimään
Ilma on kauniimpi kuin milloinkaan
enkä itkekään
Päiväkodin lapset ovat pihalla taas
siellä nauretaan
Ilma on kauniimpi kuin aikoihin
Miksi itkisin
Naurakaa! (siellä nauretaan)
Olet siis pakannut tavarani jo
lehdestä ympyröity uusi asunto
Kilpikonnat jäävät sulle
sinunhan ne on
Muistaisit puhdistaa terraarion
Enää
mä en oo sinun tyttö
En enää tiedä missä oon
Päiväkodin lapset ovat pihalla taas
Niin kai minäkin
Ilma on kauniimpi kuin aikoihin
Miksi itkisin
Kiitos, kun koetit ymmärtää.Tiesin, siihen et pystyisi edes sinäkään.
Jos joskus liikaa muistankin,juon vielä yhden, niin muistan taas paljon huonommin.
Poskin punaisin hän puistaa päätään
joka sanan painaa mieleensä
on empiväinen
mies taas vahva, päättäväinen
ottaa mitä huvittaa
ja nyt hän tytön haluaa
Elämä on laulun haaveunta
merten prinssi ja valtakunta
Orkesteri soittaa
viulu ei voi enää kauniimmin vaieta
Ottein lujin mies tanssittaa
huolehtii, eikä päästä koskaan
Käsissä on vielä voima, tunto
vanhuus kaukainen sairaus outo