Haluat pois,
et silti tiedä missä hyvä ois,
ja peität kaiken
Mitä mä teen,
jos näkisin ees yhden kyyneleen,
niin kuivaisin sen
Sä kerroit että päivänvalo pelottaa,
ja silti valvot yösi, etkä unta saa, en osaa auttaa
Kai ehjin siivin,
me vielä joskus liidetään,
alhaalla jossain,
nukkuu kaikki muut
Kukaan ei löydä
pimeyteen meidät merkitään,
saa salaisuuden
sysimetsän puut
Sisällä on,
sinussa vesi raskas,
rannaton,
se tahdotonta
liikuttelee,
kun vuorovesi nousee tai laskee,
vie onnetonta,
kun en saa sua kiinni aina pelkään vaan,
sun satuttavan itseäsi uudestaan,
enkä voi auttaa
Kai ehjin siivin,
me vielä joskus liidetään,
alhaalla jossain, nukkuu kaikki muut
Kukaan ei löydä
pimeyteen meidät merkitään,
saa salaisuuden
sysimetsän puut
On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen.
Se saattoi vahinko olla,
eikä tapahdu uudelleen.
Suru joskus käy, ja ikävää riittää;
kantaa laineet laivatkin.
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?
- Jossain on kai vastauskin.
Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Epäreilua sattumaa
että kun minä pieni
väsyin, kalpea, loistamaan
sammui toinenkin tähti
ja nyt huomasin viimeinkin
että yö on niin suuri
Pimeää aina jatkuvaa
Näen juuri ja juuri
ja onneni on jossain siellä
Olen tottunut luopumaan
kukaan viivy ei kauaa
Mä en käskenyt lähtemään
enkä pyytänyt jäämään
Vain muistamaan
Toinen toistansa täällä jumaloi,
ketään täysin ei silti saada voi
älä järjetön enää kapinoi
mene vaan...
Aina kovaa, ei ikinä pehmeää
enkeleitä ei meille riitäkkään
Mene vaan, mä voin kääntää pään
Vaikeaa selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää
mene vaan....
Sitä, mitä koitin sussa koskettaa
tajusin, ei oo olemassakaan
aika kuole ei tappamallakaan
mene vaan!
Kiitos, kun koetit ymmärtää.
Tiesin, siihen et pystyisi edes sinäkään.
Jos joskus liikaa muistankin,
juon vielä yhden, niin muistan taas
paljon huonommin.
Vaikka kaikki saa unohtua,
kiitos siitä kun liiankin kauan jaksoit mua.
Kiitos, kun huolit puolikkaan,
enempää en oo osannut koskaan antaakaan.