Teen tässä korsettia, päällyskerroksen tukikankaat on leikattuna ja juuri äsken tein erään kokeilun koskien kankaaseen saatavia efektejä patinalla. Kysymykseni ennen kokeilua oli: Voinko saada mustan perustrikoon näyttämään himmeästi heijastavalta (osittain siis harmahtavalta) materiaalilta suihkuttamalla äärimmäisen lantrattua valkoista akryylimaalia suihkupullolla vinosta kulmasta päälle ja sitten föönaamalla? Vastaus: KYLLÄ.
En ole tainnut olla koskaan näin herkkä väsymykselle. Aivan kauhea angsti heti kun alkaa väsyttää. Ja sitä myös tapahtuu päivällä, vaikka sitten virkeänä pahalta ei tunnukaan.
Haluaisin niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin nukkumaan, mutta kun tuossa on tuo ääniklippi lataamassa hyyyyviiin hitaasti Youtubesta.
Joku saisi tulla pitämään äidilleni palopuheen................. Ihan tosi. Ennen ylppäreitä olin melkein: "Diipadaapa, kerrankin sopivat aikataulut, kuukausi aikaa tehdä Lulu." Nyt on kuitenkin mennyt KOLME VIIKKOA SIINÄ, ETTÄ ÄITI KÄSKEE SIIVOAMAAN. Myös huominen on sellainen, ellen tee vastoin, mitä äiti käskee. Prkleen perkele. Joka kerta tällaisessa tilanteessa esitän äidille kysymyksen ihan tosissani, että: "Noh? Perunko sitten mun kisani? Koska mun kannattaa tehdä se tässä vaiheessa, jos et anna mun tehdä mun pukuani." Siihen äiti ei vastaa mitään. Paljastus. Yksi maailman ärsyttävimmistä asioista on minun mielestäni se, että kun esitän suoran kysymyksen, siihen ei voi vastata realistisesti tai yhtään mitään. Mumistaan vain jotain, eikä oteta mistään vastuuta. Minä yritän luottaa siihen vastaukseen ja arvatkaa kuinka monta kertaa olen joutunut olemaan raivoissani ihmisille, kun typeriä asioita tapahtuu sen takia, että kysymyksiini ei voida vastata.
Kertokaa minulle, ymmärtääkö kukaan teistä äitiäni? :o Tai ketään muutakaan ihmistä elämässäni, jotka tieten tahtoen eivät anna minun tehdä sitä, mitä pitäisi, vaikka olisihan tässä tarjolla kaksi minua "muka ahkerampaa" sisarusta noihin tehtäviin. On se nyt saakeli. Minulla alkaa mennä hermo. Niin kuin juuuuuri nyt. Pahoittelen blogstani tursuavaa agrausta, angstia ja vaikka mitä muuta, mutta joka kerta olen tarkoittanut sanomaani. Varsinkin tällä kertaa.
Ylppärit ohi, masennus ohi, valmiina uusiin haasteisiin. Oikeasti tarvitsin vain läheisemmät vieraat ja paremmat yöunet, niin johan mieliala löysi jotakuinkin oikeammat sfäärinsä. Huomenna ehkä ehtisi ja jaksaisi tehdä nopean wipin tuonne Cirque du Cosplay -blogin puolelle.
Kävin Ideaparkissa matskuostoksillla ja rahaa paloi varmaan satanen pelkkiin pikkuostoksiin, vaikka kankaita en vielä mekkoon ostanutkaan (ainoastaan koepaloja eri matskuista), enkä turkikseen, johon näemmä joudun ostamaan sellaisen himokokoisen kirjavanruskean karvakankaan, josta käytän sitten ainoastaan ne vaaleat laikut yhdistettyinä toisiinsa. Ai että toimiiko? Parempi olisi. ´
Cosplaypuuhat on vihdoin lähteneet käyntiin näin piiiitkän talvilevon jälkeen. 8>/ Ollaan värkätty tässä muutama päivä ihan hulluna äidin kanssa, ja oon käynyt siinä sivussa reippaana töissä ja ulkoilemassa. Huomenna jatkuu mitä luultavimmin samalla linjalla, jos ei laiskistuta niin oon kohta valmis tuohon kolmen conin putkeen (Desu-Neko-Acon).
Ja ei, en pystyisi tähän työmäärään yksin, äiti on pelastaja ja työnjako toimii.
Sit kun sais vielä palkan niin vois tilailla jotain peruukkeja niin ois jeees.
Väsyttää, syön vähän kirsikoita tässä ja menen sitten pelaamaan sänkyyn. -3-
En voi uskoa tätä, mutta äiti edelleen orjuuttaa kotitöissä, vaikka pistin sen lupaamaan, että jättää minut rauhaan, jahka oma huone on siistinä. D8
Noh, kuitenkin, olen saanut aikaiseksi 17 vyönsolkea tänään, 5 vielä huomenna luvassa. Tavoitteena tällä viikolla saada tehdyksi mekon koristereunukset ja vyöosuus. Jotain jää kyllä hieman kesken, koska viikko tarkoittaa minun kohdallani kolmea päivää. Hiphei.
Mutta jos nämä hankalimmat saan kasaan, niin sitten ei ole yhtään niin kammottava paniikki kuin viimeksi.
Olenko muuten suunnilleeni ainoa Lulu-cossaaja, joka tekee soljistaan sellaiset kuin kuuluukin? : O
Olen pahoillani kun en ole pystynyt jatkamaan tänne kirjoitusta PIITKÄÄN aikaan, ja pyrin saamaan kaulanauhan valmiiksi viikonlopuksi että pääsen lisäilemään kuvia. Mutta Torstai iltana pitäisi VÄHINTÄÄN ainakin tulla taas tuosta päästäni kuvia, sillä silloin pitäisi alkaa sen lasittaminen ja spraymaalaaminen~ (RANDOMEILLE TIEDOKSI ETTÄ SPRAYMAALAAMINEN JA LASITE KUULUVAT PÄÄOSAAN! TÄMÄ KAPPALEKOHTA ON INFOA VAIN!) Varoitan jo etukäteen, mutta laitan myöhemminkin varoitusta, Lasite on ERITTÄIN myrkyllistä mitä laitan, ja siksi käytän laadukkaita suojaimia ja varusteita.
Tällaista tällä kertaa~
I hope I can get it ready before Desucon -11 :sta~
Ja ihan pari kuvaa mitä tarkoitin kauluksella:
tässä tarvikkeet:
- sinivalko raitaista Trikoo kangasta
- sakset
- lankaa
- pieni ohut neula
- nuppineuloja (väh. 3)
- kynä
- viivoitin
(Tämä kohta TÄYTYI tehdä käsin. kone olisi tuhonnut koko paskan ja olisin joutunut aloittaa alusta kavennuksen.
tässä nurja puoli, jolta kavennettu (olen pahoillani kun en saanut parempaa kuvaa)
tässä kavennus näkyypi ihmisten silmissä kun puen sen päälle. (kuhan tuon saisi valmiiksi.
Idea on että kaulus menisi suoraan kaulani ympäri.
Raivostuttaa. Netissä kaikki aina marisevat kun eivät osaa muokata peruukkejaan. Sitten innostun ja järkkään Lirlyksen ja Desun ennakkoluulottoman ohjelmavastaavan kanssa peruukkityöpajan. Jotta lapset voisivat tulla sinne opettelamaan. Mutta ei nähtävästi kelpaa sitte, on mukavampaa vaan valittaa ettei osaa kuin tehdä asialle jotain... 8>>
Se olisi oikeasti ihan hyvä paikka käydä vaikka katsomassa toisten muokkaustapoja. Ei siellä ole pakko olla sitä kolmea tuntia. Siellä voisi vaikka hoitaa sen päivän aikana kärsineen pitkän peruukin kuntoon... (kyllä, tämä oli anelua)
Eli ilmoittautukaa, jooko? Meillä on tähän mennessä 2 varmaa tulijaa :(
Jos ei muuta niin ainakin jotain naurun aihetta varmasti on viihdykkeeksi luvassa. Ainakin Bakaconissa olimme jo ihan hyvä komedia-duo Lirlyksen kanssa. 8-D
EDIT: elämä on hymyillyt työpajalle, ja varmoja ilmoittautumisia on nyt 8. Kiirettä alkaa siis pitää näiden ennakkoilmoittautumisten kanssa, paljon kymmentä enemmälle ei voida etukäteen luvata kunnollista ohjausta.