IRC-Galleria

Peli: Harry Potter and the Chamber of Secrets.

Alusta: PC.

Laitevaatimus: Tämä vaatii jopa kakkospleikan.

Testikone: Puksutteli höyryvoimalla.

Harryn toinen tylypahkan opiskeluvuosi alkaa vauhdikkaalla automatkalla ilmojen halki. Vanha anglia vie heidät suoraan tällipajun hellään huomaan. Kyseisen puun juurelta maailman kuuluisin esiteini on pelaajan ohjastettavissa ja suuri seikkailu voi alkaa.

Heti alusta lähtien huomaa että toiseen peliin on panostettu hiukan enemmän kuin ensimmäiseen. Ensimmäisen osan ankeat grafiikat ovat vaihtuneet hiukan tarkempaan, tosin tämän ikäinen konsolikäännös on sitä mitä on. Paremmat uudistukset löytyvät ohjauksen puolelta, kankeat kontrollit on hiottu jo huomattavasti käyttäjäystävällisemmiksi. Kaikkein parhaimmat uudistukset löytyvät tallennus-systeemin jouhevuudesta, vaikka kyseessä onkin vihaamani tallennuspistejärjestelmä on pakko todeta että tällaisena se toimii mainiosti.

Tylypahkan vapaamuotoisempi tutkiminen ja velhokortteja keräämällä saavutettva lisäenergia ja avaimet salahuoneeseen jonka takaa löytyy kultakortit luovat jonkin sortin kevyen koukun niiden kaikkien hankkimiseen.

Päivitetyssä Harryssa tylypahkakin muistuttaa jo esikuvaansa vaikka yksinkertaisuus ei tuo oikeutta monimutkaisella rakennuskaavalla tehdystä velhokoulusta. Liikkuvien portaiden huoneessa jäin kaipaamaan eläviä maalauksia ja tylypahkan läheisyydessä sijaitseva metsä ei tosiaankaan ole metsä, vaan jonkin sortin kalliolouhos jonka varrella kasvaa muutama puu ja keskellä sitä odottaa iso lukki poikineen... Juoni on taas lainaittu löyhästi samaisesta elokuvasta. Tosin juoni on vain tämän seikkailutasoloikinnan viitekyhys.

Pelailin pelin taas kolmivuotiaan poikani avustuksella ja edistystä oli tapahtunut myös hänen mielestä. Enää ei tullut tylsistymistä yhtä nopeaa ja hän ei kertaakaan kysynyt "isi laitatko uuden pelin". Joten harryn toinen tuleminen on ensimmäistä osaa onnistuneempi myös pikkuväen kannalta.

Ja sitten itse peliin. Harryn ohjastaminen on pikkunäppärää tasoloikintaa ja loitsujen laukaisemista hiirellä. Tasoloikka ei ole suurimmalta osalta mitään sormiakropatiaa kuten putkimiespeleissä. Etenemiseen ei tullut mitään ihmeempiä esteitä ja pelin pelaili jouheasti läpi. Tosin haastetta löytyi salahuoneiden etsinnästä ja velhokorttien keräilystä, tosin jälkimmäistä helpottivat tylypahkan käytäviltä löytyvät kersat jotka kauppasivat kortteja tiettyä karkkiannosta vastaan. Karkkeja taas puolestaan löytyy kaikkialta tylypahkasta ja velhokaksintaisteluissa voitto toi ihan mukavan summan tätä karkkirahaa. Velhotaistelut viihdyttivät poikaani, mutta omasta mielestä ne olivat turhanpäiväisiä rämpytyksiä joiden ainoa tarkoitus oli saada seuraavaa korttia silmällä pitäen tarvittava määrä karkkeja. Toinen turhake olivat huispauskisat. Edelleenkään tästä jalosta velhojen lajista ei ole onnistuttu leipomaan sen ansaitsemaa kunnollista minipeliä. Loitsujen opettelemista oli edelliseen osaan verrattuna helpotettu liikaa, mutta loitsuhaasteet olivatkin toinen juttu. Kuka tahansa pienemmistäkin perheenjäsenistä pääsee haasteet läpi, mutta parhaimman ajan saavuttamiseksi täytyy jo tosiaan sormien lentää näppäimistöllä.

Pelistä löytyi muutama pikkumiestä pelottava kohtaus ja tähän peliin oli hiipinyt jo pieni aavistus väkivallasta, tosin se oli lähinnä taikomalla omituisten ölliäisten tuhoamista.

Asteen pari parempi velhoseikkailu hieman hienommassa tylypahkassa. Vieläkin olisi runsaasti paranneltavaa, mutta kyllä me suositellaan tätä poikani kanssa kaikille lapsiperheille jotka nauttivat perheen yhteisistä pelihetkistä. Potterifaneille en uskalla suositusta antaa.

Hyvää:
Sopii pienille lapsille vähäisen väkivallan takia.
Helppo mutta tarvittaessa myös haastava.
Velhokortit entistäkin parempia.
Onnistunut tallennuspistejärjestelmä.
Hyvää pelailtavaa koko perheelle.

Huonoa:
Huispaus edelleenkin.
Outo latailu kesken pelitilanteiden.
Hämähäkin "kotimetsä".

Yleisarvosana: 6 (asteikolla 1-10)

Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: Harry potter and the philosopher's stone.

Alusta: PC.

Laitevaatimus: Pleikkari ykkönen kai riittäis.

Testikone: Huokaili ja keitteli kahvia.

Harryn ensimmäisestä elokuvaesiintymisestä ja sitä myöten myös tästä lisenssipelistä on vierähtänyt jo lähes kymmenen vuotta ja sen kyllä huomaa pelin ulkoisesta olemuksesta. Sain joulupukilta kolmen ensimmäisen Harrypelin käsittävän paketin joka oli maksanut jotain seitsämän euroa ja tämä oli niistä ensimmäinen. Lapsille suunnattuna pelinä pelailin tätä lähinnä kolmivuotiaan poikani avustuksella, mutta jostakin syystä pikkumies ei ollut Harrysta yhtä innoissaan kuin esimerkiksi pleikkarilla yhdessä pelailemista Shrekpeleistä ja Tony hawkeista. Harryn parissa poikani kylläistyi nopempaa ja jotkin kohtaukset omituisten otusten ja vaikeiden tasohyppelyosuuksien parissa saivat hänet hiukan pelkäämään. Kokonnaisuus ei ainakaan vakuuttanut kolmivuotiasta, miten on sitten aikuisen laita?

Peli ei voi mitään vanhuudelleen ja pleikkarilähtöisyydelleen joten ulkoasu ei ole mikään erityisen vakuuttava. Ihmetystä herätti se että miksi ihmeessä kaikkien muiden paitsi harryn naamataulut oli mallintanut moottorisahalla näköispatsaita veistelevä naapurin setä. Kenttäsuunnitelu heikosta ulkonäöstään huolimatta oli paikoin ihan nerokasta olematta silti liian vaikea purtava perheen pienimmillekkin. Toki kaikkia bonuksia tässä tapauksessa velhokortteja perheen pienimmät eivät voi, eivätkä jaksa etsiä kenttäsokkeloista. Meilläkin niistä jäi poimimatta 5 kappaletta vaikka olenkin aika tarkka koluamaan pelien jokaisen nurkan. Lisäksi pelissä ei pääse uudelleen koluamaan jo käytyä paikkaa joka helpottaisi huomattavasti kaiken löytämisessä. Minne tylypahka on kadonnut? Pelissä toki seikkaillaan kyseisessä paikassa mutta jostakin syystä se muistuttaa enemmänkin superputkimiehen linnaosuuksia tasohyppelyineen ja pikkupulmakohtineen.

Harryn seikkailutasohyppelytaikomispelin juoni kulkee löysästi samaista elokuvaa mukaillen ja touhu muistuttaa lähinnä pikajuoksuputkea jonka aikuinen juoksee läpi muutamassa illassa. Jostakin syystä jäin kaipaamaan vapaamuitoisempaa tekemistä ja jopa pienenpieniä ropeominaisuuksia, mielestäni harryssä olisi ollut aineksia moiseen. Kyllä ne lapset selviävät monimuitkaisemmistakin peleistä, liika yksinkertaisuus tuntuu vain kyllästyttävän heitä. Tasohyppelyiden ja pulmien lomassa pyörähtää käyntiin aina silloin tällöin rumaakin rumempi pelimoottorilla pyöritetty välivideo, kaiken lisäksi näitä välikuvia ei pysty keskeyttämään vaan joka kerta kun tumpeloin Harryn hengiltä nämä videot oli katseltava uudelleen ja taas jälleen kerran kiitos kuuluu tallennuspisteille. Välillä seikkailu keskeytyi huispausotteluihin joissa tylsästi kierreltiin ympäri kenttää luudalla lentäen ja yritettiin pyydystää sieppiä kiinni. Huispauksesta olisi pienellä vaivalla saanut oman kätevän alipelinsä ja miksei tuosta lajista voisi olla potentiaali vaikka kokonaan omaksi pelikseen.

Ohjaus oli yksinkertaista hiiren napilla loitsittiin näppäimistöllä hypittiin ja ja liikuttiin ympäri tylypahkaa ja lähimaastoa. Ohjattavuus oli ihan ok, vaikka harry olikin surullisenkuuluisan rautakankifysiikan karkea uhri. Äänipuoli oli paikoin ihan hyvä tosin jostakin syystä se särisi seikkailun alkupuolella. Ääninäyttelijätkin olivat yhtä ärsyttävän näsäviisasta naispuolista Potterin kaveria lukuunottamatta ihan oktasoa kumminkaan pääsemättä kesäteatterikaartia kovempaan lopputulokseen. Lisäksi jokaisen loitsun yhdeytessä kimakalla nuoren pojan äänellä lausuttu "alohomomera" taikasana alkoi nyppimään jo puolenvälin jälkeen. Jostakin Syystä peli saatoi jumittaa joissakin kohdissa muutamaksi sekunneiksi ja muutaman kerran ajattelin sen kaatuneen, vaan ei, pienen odottelun jälkeen herra pikkuvelho nytkähti taas liikkeelle.

Uudet loitsut opeteltiin luokkahuoneissa piirtämällä hiirellä ilmaan loitsukuvio joiden onnistumisen perusteella jaettiin suurin osa tupapisteistä, itse en saanut omalla toiminnallani tupavoittoa, mutta toisaalta eipä tuo pelin lopussa kovinkaan paljoa riipaissut kun tässä kohtaa juoni meni samaa rataa kuin kirjassa/elokuvassa. Harryn ensimmäinen peliseikkailu tuli pelailtua muutamassa päivässä loppuun ja poikanikin oli helpottunut tylsän urakan loppumisesta. Eikä haikaillut siinä vaiheessa kun poistin sen koneeltani. Sääli sillä tästä olisi saanut pienellä vaivannäöllä hieman paremman.

Ei mikään kaunein ja paras kakku maan päällä, mutta väkivallattoman luonteensa vuoksi suosittelen tätä kaikille pienen lapsen kanssa pelaaville vanhemmille. Harryfanit pysyköön kaukana, en usko teidän saavan muuta kuin itkua ja hampaiden kiristystä tästä tekeleestä.

Tällä hetkellä pelaamme jo Potterin seuraavaa osaa ja sen verran voin sanoa että osa ensimmäisen osan huonoista puolista on korjattu.

Hyvää:
Sopii pienille lapsille väkivallattomuutensa takia.
Ihan hyvä kenttäsuunnittelu.
Helppo (lasten pelille hyvä ominaisuus).
Velhokortit.

Huonoa:
Huispaus.
Ruma ko maalaismummon kumisaapas.
Hyytyily ja nykiminen.
Tallennuspisteet.
Tylsä isän näkökannalta.
Tylsä kolmivuotiaan poikani näkökannalta.

Yleisarvosana: 5 (asteikolla 1-10)

Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Kukaan ei halua, että twilight voittaa.

http://www.virginmedia.com/movies/awards/most-awesome-movie.php Most awesome movie of the year: HP7 part. 1
http://www.virginmedia.com/movies/awards/most-wanted-2011.php Most wanted 2011: HP7 part. 2
http://www.virginmedia.com/movies/awards/girl-of-the-year.php Girl of the year: Emma Watson
http://www.virginmedia.com/movies/awards/guy-of-the-year.php Guy of the year: Daniel Radcliffe

Tack so mycket.

EMMA WATSON



Hoh tää on taas näitä juttuja joille en voi mitää. Tuo on tollanen ihana luonnon kaunis! taisin olla jotain. 10 ku rakastuin Emmaan Hermionen roolissa : DD

Radcliffe parka, kun Rupert Grint ja Tom Felton kasvoivat 4000 kertaa kuumemmiksi.

http://whyisharrypotterover.tumblr.com/post/2570845722/before-after

Huuuh!

Miten mie nyt jaksan oottaa sitä kakkososaa?

aivan loistava loppuun asti <3 (loppu todellakin oli tehty hyvin ettei
se sillei katkennu niin ku mainoskatkoksen kaltasesti,
hirvittävän pitkälle ekaa osaa oli tehty, aattelin et se katkee varmasti vähä aikasemmin)

Mut pakko sanoo et kaks kohtaa vähän kummastutti
eka oli semmone "nojoo oha tästä puhuttu, mut jotenki tunnelma vaikutti muulta ku ystävä-hengessä-jutulta" :D
toka oli sit... O_O se kohta missä hirnyrkki kertoilee Ronin pelkoja
(hyi helvetti miun viaton mieleni! :'DDDD too porn!)

typojaki löyty tekstistä, Villisilmä=Villimieli.. Mitäh?!
koeta nyt tekstittäjä päättää kumpaa käytät
Villisilmä vai Vauhkomieli
(vaikka tietysti se vuoropuhelu kertoo sanooko se
Mad-Eye vai Moody)

Mut lopun lisäksi tykkäsin tarinan kertomiskohdasta
ei ollu semmone tylsä lukuhetki

Voi Dobby ja Hedwig parka :(

Pitteepä käydä sitten kattoo Narnian tarinat, kuha budjetti suo taas
kokeilla miltä näyttää se 3D,
ku tuo Potterki oli niin säikäyttävä Naginin/loitsujen takia :D
ois Potterki varmasti ollu todella elämys 3D:nä

"Draco," he said slowly, gaze sliding off to the side as a slight blush suffused his cheeks. "Do…do you think that…maybe…" Draco's brow furrowed while Harry steeled himself and turned back to Draco, giving him an intense, burning look that made Draco shiver as sudden warmth filled his chest. "Do you think that one day you might actually…love me?"

The question took Draco by surprise, so much that his mind went blank and was instead filled with a soft buzzing. His eyes widened, his face felt so hot he was sure it was bright red, but he couldn't think enough to form an answer. Nothing came to mind, he could barely comprehend what Harry had just asked him, but words were coming to his mouth and it was nothing he had thought about saying. They instead seemed to be coming from somewhere deeper inside him, but he could feel that they were true, and before anything else could happen, his mouth opened and his answer tumbled out.

"Harry, I think I already do."

And then the words were out in the open, hanging between them, and Draco felt inexplicably mortified. Harry was staring at him in disbelief, or incomprehension, except he was starting to smile. And now he was beaming, and he might have been trying to say something but Draco's ears were filled with nothing but a deafening roar and he couldn't get beyond anything but the fact that he had just told Harry that he loved him and-

"Draco!"

Draco's head snapped up from where he'd apparently buried it against Harry's neck without even realizing that he had, and he looked fearfully at Harry.

"Draco, it's ok. Look, I-" Laughter bubbling forth from his throat interrupted him, and Draco would have thought Harry was laughing at him except he hadn't seen the boy look this happy in…well…actually, Draco didn't think he'd ever seen Harry look this happy. "Draco, I love you too!"

And just like that, Draco's embarrassment disappeared and the roaring in his ears faded and the world seemed to right itself again, so that all that mattered was him and Harry and this moment and-

"You do?" Draco asked faintly, hands curling into the material of Harry's shirt and gripping tight. Harry nodded quickly, still laughing. Draco laughed once too, except it almost sounded more like a sob, and then he and Harry were kissing again, kissing like they were about to be torn apart and this was the last minute they would have together and they were desperate for each other and trying to fully use each second that slipped by to their best advantage.

"I love you," Draco said when they separated, the words feeling foreign on his tongue but sounding absolutely right. Harry smiled, and then kissed him again.

............sulin. ♥

ja miten hitossa tää loppu jo ? Nyt on jotenki tyhjä olo tai sillai. Speechless.

Paras. Ficci. Ikinä. Pakko saada tulostettuu jossain vaiheessa.

Ja nyt vois mennä kattoo Feeniksin kiltaa ja sit myöhemmin lukee lisää hoodeeta :3


btw lol Greyn anatomias oli joku tyttö jolla oli Bieber-fever ja yh my eaaaars ku se soitti sen iphonest täysil Bieberii asd.

Omnom luen tääl just yht H/Dtä ja aw :3 enkuks jopa, aiemmin oon lukenu enkuks vaa muutamaa MCR-ficciä ja yhtä Musea. Mut meh likes :3

ja on kivaa ku sen leffan jälkeen oon ollu vaa potterpotterpotter tomtomtom hoodeehoodeehoodee :: D

Ja soi pääs Love Game koska hoodeeee :333
:3 "It's the bottom curse!" "What?" "What is this?" "You never will be on top!" "He's bastard! My ass!" :'D ja awww "No, he's not only "Potter". He's mine!" :333 ja ah Tomin hymy <3 rakastannnn. "Draco...love me please" *kiss* ja sit se ihana hymyilmesemmoneaww jasulan. <3

ja löysin jopa eile illal muutaman hoodeevideon jossa oli Musea niiku musiikkina :3 ah Muse + H/D = ♥ etenki se Sing for absolution oli aw :333


.......tunnelman pilaa vaa huomine hissan koe, mut onneks täs on viel aikaa lukee ja osaan nää semihyvin ku oon no ainaki jotenki keskittyny tunneil ja sillaiii

i cannot wait for part 2 ! <: