IRC-Galleria

Testiin tarvitaan sellainen uskonto, jossa ovat taivas ja helvetti.
Jos olet uskovainen, ja oman uskontosi dogmaan sisältyvät nämä käsitteet, olet valmis.
Jos et ole uskovainen tai uskontoosi eivät sisälly nämä käsitteet, valitse jokin uskonto jossa ne ovat.

Aloitetaan

Kuvittele nyt itsesi kaikkivoipaksi Jumalaksi
–heittäisitkö kaikki ne ihmiset helvettiin, jotka uskontosi oikea Jumala on heittämässä?

Jos vastasit kielteisesti (olettaen, ettet ainakaan olisi heittämässä helvettiin enempää ihmisiä), olet hyveellisempi kuin Jumala.

Jos vastasit myöntävästi, olet yhtä paha kuin Jumala.

Luovuin kristinuskosta tuossa syksyn aikana. Käytin sanaa luovuin paremman sanan puutteessa. Tulin järkiini voisi olla yksi tulkinta, hylkäsin jumalan voisi olla melko klassinen paniikkihuudahdus tietyiltä tahoilta. Sama se miksi sitä kutsuu, maailma on vain tuntunut paljon paremmalta paikalta sen jälkeen. Värit näyttää kirkkaammilta ja omat ajatukset selkeämmät. Tältäkö se tuntuu kun murrosiän aivopesusta herää?

Kristillisessä valtiossa(ainakin suomen takapajuisimmat kylät ovat sitä vielä) lapsikin useimmiten vieritetään väkisin samaan uskontoon, mitä itse seurataan. Yleensä se johtuu jo uskontoihin sisäänrakennetusta vastakkaisasettelusta, missä kaikki, jotka eivät ole täsmälleen samassa leirissä, ovat joko menossa suoraan heitä varten valmisteltiin ikävään paikkaan kuoltuaan, tai sitten he ovat jo tässä elämässä jotenkin pahoja, ilkeitä, tai muuten vain "harhaanjohdettuja". Siinäpä varmaankin ne syyt, joiden takia itsekin kasvatuksen sivussa sain kristillistä opetusta, iltarukouksia, leikkikoulutkin taisivat olla seurakunnan järjestämiä ja eihän sielläkään lastenlauluissa eroon enkeleistä päästy. Teininä vähän kapinoitiin ja oltiin väkisin keräilemässä merkkejä ennen riparia, missä sitten aivopesu napsahti kohdalle oikein osuvasti. Usko tuli ja jäi melkein 10 vuodeksi.

Perinteistä kristinuskon aatemaailman junttausta, eikä siinä välttämättä mitään pahaa olekkaan. Onhan siinäkin kirjassa jotain hyviä ideoita. Siihen aikaan hiljaisella ja syrjäänvetäytyvällä oli mukava löytää paikka, missä *kaikki* olivat keskenään tuttuja ja mukavia. Löytyipä sieltä ensimmäinen emännyskin... Tarkemmin ajatellen seuraavakin tyttöystävä löytyi samaisten riparitouhujen kautta. Ylistaron kristillisten nuorten piiri oli omialtaan kasvattamaan itsetuntoa ja opetella muuten vain elämää, kun ei oma identiteetti ollut tiedossa sen enempää kuin minne lähtisi opiskelemaan. Koko lukion ajan olin vahvasti mukana nuorisotyön parissa ja vanhemmat ja mumma sitä jo vitsailivat että sukuun saataisiin ensimmäinen pappi.


Oppineisuus tappaa taikauskon

Sitten päädyttiin Tampereelle opiskelemaan. Ilmapiiri muuttui täysin. Lukiossa omissa pienissä, toistensa kanssa sodassa olevista porukoista päästiin toisiaan tukevaan, yhdessä huomattavasti suurempia aitoja ylittävään ryhmähenkeen, joka tuki toisiaan ja veti perässään jälkeenjääviä. Opiskelujen alusta alkaen huomasin(huomasin, mutta en tajunnut ennenkuin vasta myöhemmin), että kaikki kaverini olivat vähintäänkin agnostikkoja uskon asioihin katsottaessa. Muutama joka avoimesti ateisteja.

Kyllä, se on vieläkin suomessa melko tabu puheenaihe, vain koska se on useimmille melko henkilökohtainen aihe. Ja ateismia usein karsastetaan koko termin negatiivisväritteisen sävyn takia.

Erään ateistisen kaverini kanssa sitten joidenkin juhlien jälkeen tuli asia oikein puheeksi, kun hän näki jo yläasteelta "tuotemerkikseni" tulleen reppuni, missä oli noin 20 jumalaa ylistävää pinssiä. Keskustelun alkaessa siitä, onko tämä jokin vitsi, päätyen lopulta mukavaan argumentointiin maailmankaikkeuden luomisesta(nyt kun muistelen takaisinpäin, niin taisin silloin olla järkeillyt itselleni jonkinlaisen fine-tuned-universe -argumentin, kuinka jumala laittoi kaiken alulle alkuräjähdyksessä ja on ohjannut kehitystä siitä eteenpäin). Tämän keskustelun jossain vaiheessa kaverini sanoi lauseen jonka vieläkin muistan elävästi, vaikka siitä on kohta jo neljä vuotta:

"En vain voi uskoa että noin älykäs ihminen uskoo jumalaan."

Silloin varmaan otin sen lievänä loukkauksena, mutta asia ei vaivannut ennenkuin vasta pari vuotta myöhemmin. Vuosien saatossa olin useampaan otteeseen nauranut jo fundamentalisteille, jotka väittivät raamatun olevan totta. Olen aina pitänyt ihmistä, joka kuvittelee luomiskertomuksen ja Nooan arkin ja muiden tarinoiden raamatussa olevan totta, hieman yksinkertaisina. Noihin aikoihin olin netissä jo ajautunut Youtube-sivustollakin useamman creationistin videoiden kimppuun, jotka väittivät mitä huvittavimpia väitöksiä fossiileista tai maapallon iästä(joka voidaan raamatun sukutaulut ynnäilemällä saada noin kuuteen tuhanteen vuoteen). Olin näille videoille naureskellut ja alkanut kommentoida yksinkertaisia vastaväitteitä linkittämällä esimerkiksi suoraan tieteellisiä artikkeleja, jotka kumoavat tällaiset väitteet. Tämä on edelleen yksi mukava harrastus, koska siinä yhdistyy useampi asia, mitä itse pidän tärkeänä: Useimmat väitteet vaativat jonkun verran asiaan perehtymistä, joten joudun opiskelemaan aiheesta, ja sen lisäksi vielä voin ainakin kuvitella myös tiedottavani vastapuolta asioiden oikeasta laidasta, näin ollen ehkä vähentävän maailmasta yhden tietämättömän ihmisen.


Herääminen todellisuuteen

Tämä kreationistien kanssa keskustelu(ehkä oikeammin väittely, useimmat heistä puolustavat kantaansa pelkästään haukkumalla takaisin järjettömillä väitöksillä, joten keskustelua on hyvin vähän) on nyt jatkunut tähän päivään asti ja jatkuu yhä, mutta siinä samalla olen hiljalleen oppinut kaikista niistä luonnon asioista, jotka ennen olen pitänyt selkeinä merkkeinä, "jumalan sormenjälkinä" luomisesta. Monimutkaiset konseptit, kuten evoluutiot ja galaksien synnyt ovat avautuneeet aivan toisella tavalla. Olen aina ollut sitä mieltä että luonto on täynnä monimutkaisia rakenteita ja ihmeellisiä asioita. Ennen pidin niitä jotenkin päin jumalan aikaansaannoksina. Nyt omaan hataran käsityksen siitä, miten ne kaikki ovat kehittyneet vuosimiljoonien aikana menetelmien avulla, joiden monimutkaisuus edes yksinkertaisimmin selitettynä ylittää kaikki aikaisemmat ajatukseni monimutkaisista, luonnollisista asioista. Heitettyäni jumalan romukoppaan, tajusin maailman olevan paljon uskomattomampi kuin mitä kristittyjen egosentrinen maailmankatsomus tarjoaa. KAIKKI tämä, on syntynyt yksinkertaisten luonnonlakien voimasta, kehittyen tomusta planeetoiksi, planeettojen sulasta massasta ja myrkyllisistä kaasuista aminohapoiksi, niistä yksinkertaisiksi alkusoluiksi, joista edelleen kaikeksi nykyään nähtäväksi monisoluiseksi elämäksi.

Ajatus jumalan tarpeettomuudesta on hyvin usein kreationismia tyrmäävissä videoissa, vaikka joukossa onkin lukuisia teistisen evoluution tukijoita. Ateismi on vain tavallista, kun edetään korkeammin koulutettuihin yhteisöihin. Evoluution puolustavat tahot ovat hyvin usein vähintäänkin yliopisto-opiskelijoita, jotkut valmistuneita professoreja biologian alalla. Aloin itsekin aluksi huomaamattomasti hivuttautua agnostikoksi kreationistejä tyrmäillessäni. Jossain vaiheessa kiinnostuin jopa tutkimaan kristinuskon historiaa pintapuolisesti, josta johtuen hyllyssäni on kaksi opusta aiheesta(Helvetin lyhyt historia ja A history of the Devil, selvittäen kuinka helvetti-käsitys ja paholainen adoptoitiin vanhoista paikallisista kulteista ja tarinoista). Huomasin ettei kristinuskolla ole juuri mitään omaa, juhlapyhät ovat siirtyneet jopa useilla kuukausilla alkuperäisistä että ne saatiin päällekkäin vanhojen pakanakulttuurien juhlien kanssa, tarinat ovat samanlaisista sumerilaisista ja egyptiläisistä tarinoista versiointeja, jopa eräs jeesuksen "titteli" on varastettu vanhemmilta aurinkojumalilta.

Vuonna 2006 ilmestyi The God Delusion. Olin jo aiemmin kuullut ohimennen nimen Richard Dawkins, nähnyt muistaakseni videon tai pari miekkoselta. Löysin kirjan läheisestä akateemisesta ja noukin pokkarin kouraani. Kirjan tiivistelmät tuntuivat summaavan juuri sen kaiken, mitä sillä hetkellä mielessäni pyöri kristinuskosta, joten ostin kirjan. Alkupuheessaan Dawkins sanoo: If this book works as I intend, religious readers who open it will be atheists when they put it down. Mikäli tämä kirja tekee sen mitä pyrin saada sen tekemään, uskonnollinen lukija laskee kirjan ateistina. Täsmälleen tämä tapahtui omalla kohdallani. Myöhemmin olen ollut kiitollinen sille, että luin sen alkuperäiskielellään englannilla, sillä kuulemma Dawkinsin nerokas huumori ei näy läpi suomennokseen asti.


Kristinusko irtaantuneen silmin

Aluksi en oikein uskaltanut myöntää itsellenikään, että melkein vuosikymmenet joidenkin vakaumusteni pohjana ollut usko oli vetäisty juuri kaiken sen päälle rakentamani alta. Mutta kuten muidenkin uskomusten kanssa käy, todellisuus ei muuttunut mihinkään, vain se väritetty lakana, mikä on taikausko, kiskaistiin kaiken alta pois. Moraalini oli rakennettu vahvan oikean ja väärän tunnon päälle jo ennen uskoa ja olin aina katsellut maailmaa tieteellisesti todistettujen teorioiden kanssa(big bang ja evoluutio). Poistin vain tarpeettoman taikauskon yliluonnolliseen keijukaiseen värittämästä todellisuutta. Tajusin ettei elämästäni jää puuttumaan mitään. Heikkoina hetkinä olen aina hakeutunut luottamieni ihmisten seuraan, en yksin kaappiin rukoilemaan. En ole koskaan tukeutunut yliluonnolliseen(paitsi ehkä ala-asteikäisenä, kun olin varma, että tarpeeksi keskittymällä oppisin telekinesiaa. Viikon tuijottamisen jälkeen, ei riisimuro tai kynä ollut liikkunut senttiäkään, ja luovuin ajatuksesta), eivätkä ystäväni katoaisi mihinkään, vaikka maailmankatsomukseni muuttuukin. Tai jos katoaa, niin näkisinpä sitten kuinka tekopyhiä ovat nämä käskyt.

Osaksi luulen, että voin myös syyttää irtaantumistani kristinuskosta sillä, etten ole tampereella ollessani käynyt ainoassakaan hengellisessä tapahtumassa. Luulen kristinuskossa pysyvien olevan toisessa kahdesta ryhmästä: Joko he käyvät säännöllisesti kirkossa/raamattupiireissä/hengellisissä tapahtumissa, tai he eivät yksinkertaisesti ajattele asiaa, koska aina kun he miettivät asiaa, sen järjettömyys tuntuu kiusalliselta. Hengellisten tapahtumien massahurmio luultavasti oli verrattavissa perinteiseen adrenaliiniaddiktioon, tai sitten endorfiinipilveen: Voimakas hyvänolontunne. Samanlaisen tuntemuksen olen kokenut lähes joka kerta ollessani tanssimassa klubilla yön yli. Reiveissä itselläni ensimmäisen pari tuntia saattaa kädet ja selkä olla kipeinä(selkä on kiero joka suuntaan synnynnäisesti, helposti kipeytyvää sorttia), mutta tunne lakkaa muutaman tunnin tanssimisen jälkeen. Tilalle jää eräänlainen transsi, tunnet että voisit jatkaa loputtomiin tanssimista. Tähän tunnetilaan on helppo jäädä koukkuun, varsinkin kun se on vielä täysin laillistakin.

Kristinuskon juhlien siirtyminen pakanallisten juhlapäivien päälle ja tarinoiden omaksuminen saa koko homman näyttämään epäilyttävältä ulkoapäin. Joissain kirjoituksissa on sanottu alkukirkon juhlineen jessen syntymäpäivää vasta niinkin myöhään kuin maaliskuussa. Tätä teoriaa tukee myös evankeliumit, koska ei kukaan vie lampaitaan keskellä talvea laitumille yön kylmyyteen(ei vielä tänäkään päivänä). Mutta kappas kummaa, euroopassa olleiden erillisten kulttuurien juhlapäivänä käytetty Yule(Joulu, kuulostaako tutulta), oli talven taittumisen kunniaksi vietetty juhla, jota vietettiin talvipäivän seisauksen aikoihin, joten hoplaa, jessen synttärit siirtyivät muutaman kuukauden peittämään vanha pakanafestivaali. Joulupukit sun muut sentään säilyivät.

Samaa kikkaa käytettiin myös myöhemmin historiassa, kun raamatun perkeleen kuvaksi omaksuttiin kelttiuskomuksissa ollut Cernnunnos, neowiccalaisuuteen omaksuttu nimellä The Horned God. Sarvipäinen ihmishahmo, jolla oli pukin jalat kuten satyyreillä, eikö kuulostakkin vain tutulta...

Tällaisen väkisin kulttuurinhajottamisen lisäksi raamatuntulkinnassa itseäni on aina häirinnyt valkkaaminen. Kirja on kirjoitettu 2000 vuotta sitten, sen aikaiseen kulttuuriin, se on selvä. Naiset olivat vain karvan verran paremmassa asemassa kuin orjat, lapset eivät orjasta juuri eronneetkaan, kaikki lainkuuliaisen heteroseksuaalin laumaeläimen ulkopuolelle osuvat ihmiset kivitettiin tai tapettiin surutta. Vaan ei hätää, aavikkokultin jumala RAKASTAA meitä! Seuraavaksi hän käski teurastaa kokonaisen kaupungin, koska siellä oli kourallinen harhaoppisia. Muistattehan iskeä miekkanne odottavien naisten kohdun läpi, ettei edes syntymättömät lapset joudu kärsimään kaupungin jumalattomuudesta. Mutta ei hätää, koska hän on ANTEEKSIANNON jumala. Kivitetään homot, kivitetään vanhemmilleen niskuroivat lapset, hukutetaan kaikki maailman ihmiset 8 lukuunottamatta. Kuitenkaan näistä asioista ei puhuta, vain 10 käskystä ja rakkauden kohdista VTssä. Orjien pitoon liittyviä raamatunlauseita käytettiin varmasti täysin luonnollisesti kunnes orjuus lakkautettiin. Naisten ja lasten kurituksesta puhuttiin normaalisti kunnes tuli tasa-arvot ja vapaat kasvatukset. Vuosikymmen takaperin homous oli kuuma peruna ja osaltaan se on vieläkin. Itsekin muistan että vielä yläasteella siteerasin näitä homojen vastaisia pätkiä onnessaan(Onneksi nyt on järki päässä). Eli käskyistä otetaan sitä mukaa sopivia kohtia pois, kun kulttuurin kehitys ajaa niiden ohi. Voisiko olla, ettei raamattua itse asiassa kukaan käytä moraalin pohjana, vaan ne tulevat jostain ihan muualta kuin uskon johdannaisena?

Uuden testamentin jumala ei paljon loogisempi tai moraalisesti rikkaampi ole kuin vanhan testamentin sadistinen egolomaanikko. Kun kansa alkoi kyllästyä näihin massamurhiin mitä VTn aikana tehtiin sarjatulella, niin silloin jumala vasta ässän hihasta vetikin ja tappoi itsensä. Jep. Jeesus oli jumalan poika ja samalla jumala, koska isä, poika ja pyhä henkihän ovat yhtä. Jumala, joka kaikkivoipaisuudessaan siis näki jo ennalta kaiken, ei pystynyt kehittämään parempaa suunnitelmaa, vaan päätti symbolisesti tehdä itsemurhan ja väitti näin sovittaneen uhrauksella koko maailman synnit. Teknisesti ottaen se ei edes ollut "suurin uhraus", koska jumalahan oli suunnitellut kaiken ja tiesi näin käyvän. Ihmisten vapaasta tahdosta on turha puhua, jos kerran jumala on KAIKKIVOIPA, kaikentietävä. Silloin se, mitä me luulemme vapaaksi tahdoksi, onkin vain jumalan ovela suunnitelma, joka näyttää meistä vapaalta valinnalta, mutta hänhän suunnitteli koko elämäsi siihen pisteeseen, joten oikeasti tanssit vain hänen pillinsä mukaan. Jumala siis tiesi että jesse tulee kuolemaan ristillä, joten se oli tietoinen, harkittu päätös, ei mikään suuri uhraus.



Mitä jää käteen?

Kristinuskon vaikutusta omassa elämässäni en voi väheksyä millään tavalla. Retrospektiivisesti asioita katsellessa tuntuu uskomattomalta, että olen joskus onnistunut selittämään itselleni kristinuskon niin, että se on tuntunut mukavalta ja järkevältä. Uskonkin, että massan painostus on tehnyt tässä suurimman työn ja koska halusin vain viettää aikaa näiden ihmisten seurassa ja koska kaikki muutkin uskoivat, työnsin epäluulot syrjään ja halusin kuulua johonkin suurempaan. Sisäsiittoisen takapajulan yläaste on yhtä suvaitsematon kuin missä tahansa, missä pienet ryhmittymät puhuvat vain keskenään, ja hiljaisien nörttien sopeutuminen sinne oli lähes mahdotonta. Seurakuntanuoret tarjosi turvallisen sisäpiirin, missä kanssakäymistä pystyi harjoittamaan jopa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Lukioon mennessä olisin ollut jo täysin valmis heittämään uskon sivuun, mutta ajatus uskon katoamisesta ei käynyt jotenkin vanhoilliseksi kasvaneeseen mieleen. Onneksi päädyin opiskellessani sen aikaista itseäni valaistuneenpaan seuraan ja pääsin tuosta viimeisestä ihmiskuntaa piinaavasta taikauskon rievustakin eroon ja voin nauttia maailmasta sellaisena kuin se oikeasti on.

Kirjoitus on vastaus saamaani vastineeseen edeltävästä kirjoituksesta "Jumala". Vastineen voi lukea tuolta AJL1982

AJL1982: Ensiksi täytyy pahoitella pitkää vastausaikaa, koska olen ollut hyvin kiireinen ja tämän tyyliset tuotokset tarvitsevat jonkinlaisen inspiraation, aikaa ja kärsivällisyyttä. Näin ainakin minun kohdallani. Tekstin olisi voinut muotoilla paremmin ja osin vähemmän agresiivisesti esitettynä, ja toivon taas, ettei kirjoitus aiheuta eripuraisuutta tai vihan tunteita meidän, kuin muidenkaan eri mieltä olevien välillä. Rauhaa!

---

"Miksi Jumala päätti luoda maailman ja ihmiset, en tiedä, mutta tiedän, että Jumala näin teki. Eikä kukaan sitä voi kieltää, eikä järkevällä tavalla edes väittää vastaan."

Kysymys elämän luomisesta on mielestäni keskeisin asia, jos maailmaa katsotaan teistiseltä kannalta. Jos kuvitellaan tilanne, että minun täytyisi valita itselleni uskonto, lähtisin ensinnä liikkeelle siitä, että mikä tarjoaa parhaan vastauksen kysymyksiin "miksi me olemme täällä ja mitä meidän tulisi tehdä?" Kristinusko ei anna vastausta suoraan näihin kysymyksiin, mutta minä annan nyt yhden vaihtoehdon!

Elämän tarkoitus on pelastua ansalta, jonka Jumala itse on meille virittänyt. Tämä elämä ja tämä maailmahan ei loppujen lopuksi ole kuin välivaihe siirtyessämme tuonpuoleiseen. Kukaan henkisesti vähänkään terve ihminen ei tietenkään halua helvettiin, joten on vain yksi vaihtoehto: päästä taivaaseen. Kuvitellaan asia vaikka autokilpailuksi. Suhteutetaan lukuja hieman, eikä pistetä miljardeja kilpailijoita samalle radalle vaan vaikka 30. Sitten sovitaan, että 15 ensimmäistä maaliin ehtinyttä pääsee taivaaseen ja lopuille käy huonosti.

Tämä kisahan tulee olemaan siinä mielessä epäreilu, että itse kilpailun järjestäjä on myös tehnyt kaikki kisaajat ja heidän kilpurinsa. Jotkut laitetaan paalupaikan tuntumaan ja toiset jonon hännille. Toiset saavat alleen Ferrarin ja toiset Ladan. Kaiken lisäksi järjestäjä tietää etukäteen, ketkä voittavat ja ketkä häviävät. Eli kisa on jo ratkennut, ennen kuin päästään edes alkamaan. Reilu peli? No nyt on edelleen väännetty samaa asiaa rautalangasta, että eiköhän se ole mennyt jo jakeluun?

No jos kumminkin ajatellaan, että pelastuminen on meistä itsestä kiinni, niin mitä siihen sitten vaaditaan? Uskomista Jeesukseen! Sanokaa jos olen väärässä, mutta ainut asia, mikä kristinuskon mukaan täytyy tehdä pelastuakseen, on uskoa Jeesukseen. Missä Jeesus on? Miksi Jeesus on näkymätön? Miksi Jeesus ei vastaa minulle? Uskokaa tai älkää, mutta minä olen monesti illan pimeinä tunteina jutellut Jeesukselle! Olen monesti pyytänyt Jesseä todistamaan olemassaolonsa. Kaikki merkit käyvät, ilmestyminen huoneeseeni tai uneeni, pelkkä puhekin riittää, kirjahyllystä tippuva raamattu, ihan mitä vain, minä olen valmis! TODISTA! Arvatkaa montako kertaa Herra Iso Herra on vastannut? Olen kokeillut eri nimiäkin: Allah, Jumala, Taivaan Isä, pyhä henki ja aina on ollut yhtä hiljaista.

Olen kuullut, että Jeesus (tai jokin muu jumala, aina uskonnosta riippuen) puhuu joillekin ihmisille ihan konkreettisesti pään sisällä. No kyllähän se varmaan sitten on helpompi uskoa, kun oikein henkilökohtaisesti porisutetaan ja kysellään kuulumisia. Miksei minulle puhuta tai anneta mitään merkkejä? Tässä vaiheessa täytyy huomauttaa, että olen itsekin ollut teisti useita vuosia, lapsena olin luonnollisesti kristitty ja myöhemmin vuoden verran jopa muslimi! Ja aina oli yhtä hiljaista langan toisessa päässä.

"Kun kirjoitit, että kuulut heihin, niin voin kertoa, että niin meistä jokainen. Haluankin kysyä, että mistä sinä sen tiedät? mikä on sun mittapuu?"

Siis tämä ei ole minun mittapuu vaan teidän. Esitin asian vain kristinuskon kannalta. (Kuten nämä kaikki retoriset kysymykset ja oletukset.) Eikö jumalanpilkka, uskomattomuus, nk. synnit sitten tee minusta pahaa? Itsehän en oikeasti pidä itseäni pahana ihmisenä. "Ilman Jumalaa ja Jumalan sanaa emme edes voi tietää olevamme pahoja." Eli tässä nyt ilmeisesti viitataan siihen, että ilman raamatun moraalioppeja kaikki olisi vielä huonommin, emmekä tietäisi, että esim. tappaminen on väärin? Tähän asiaan vastaaminen veisi liikaa tilaa, enkä ole juuri tähän aiheeseen tarpeeksi perehtynyt vastatakseni ilman lähteiden tutkintaa. Suosittelen kuitenkin lämpimästi Richard Dawkinsin kirjaa "Jumalharha", jossa myös tämä asia on setvitty.

Anteeksi vain, mutta tuon "Entä sitten?" otsakkeen alta lähtevä teksti on taas sitä diipadaapaa, josta niin sanotusti ei ota pirukaan selvää. Yritän kuitenkin puuttua muutamiin seikkoihin.

"Lain alaisilla tarkoitetaan niitä, jotka eivät Kristukseen usko ja Häneen turvaa, vaikka kuulivat totuuden eivätkä siihen nöyrtyneet." No minä olen vissiin kuullut totuuden, mutta kuten jo yllä parilla esimerkillä mainitsin (niitä olisi loputtomasti lisää), niin minun on hyvin vaikea uskoa Jeesukseen ja kristinuskoon, koska rationaalisesti ajateltuna koko asia on ihan absurdi. Ja taas sanon tämän: miksi Jumala olisi luonut minulle tällaisen järjen, jolla en voi uskoa, jos Hän haluisi minun pelastuvan?

"Jokainen on Jumalan edessä syyllinen ja kadotustuomionsa ansainnut." Kuka meistä teki syyllisiä? "Voit lukea kymmenen käskyä ja vuorisaarnan, jossa Jeesus kertoo toisen ihmisen halveksumisen jo olevan sama kuin murha ja himon sama kuin tehdä huorin." Kuka keksi halveksumisen? Murhan, himon, huoraamisen? Tarvitseeko vastata?

"Hän on sama tänä päivänä ja on valmis auttamaan mutta sitä ei haluta!?" MINÄ HALUAN! JEESUS! TULE AUTTAMAAN MINUA! Sitten taas odotellaan.

"Kristuksen oli määrä tulla tekemään tyhjäksi perkeleen teot ja niin Hän tekikin. Kuten tässäkin kohden, ihmiset eivät halua kuulla ja kääntyä." Kuten jo edellisessä tekstissä osoitin, niin Saatana = Jumala, koska Jumala on luonut Saatanan. Saatana ei tee mitään ilman Jumalan lupaa ja Jumalahan voisi pyyhkäistä tämänkin olennon olemattomiin, koska on kaikkivoipa! Eli Kristus tuli tekemään tyhjiksi omat pahat tekonsa. Miksi ne piti aluksi edes tehdä? "Saatana on edelleen maailmassa. Raamattu kertoo hänen olevan ilmavallan hallitsija ja tekevän töitä tottelemattomuuden lapsissa. Ihmisissä, jotka eivät Jeesusta tahdo kuulla." Miksi Jumala teki näistä lapsista tottelemattomia? Ja onko reilua, että laittaa vielä itse Perkeleen niiden kiusaksi? Lyödä nyt lyötyä.

Sitten tuosta seuraavasta kappaleesta, jossa kerrotaan mm. "Raamattu sanoo suoraan, että on olemassa näkymättömiä henkivaltoja ja valtaistuimia, jotka ovat kuitenkin Kristukselle alamaisia ja jokainen niistä tietää, että Jeesus on Herra." Eli kaikki kaikkien maailman uskontojen Jumalat ovatkin olemassa, mutta Jeesus sojottaa siellä ylinnä? Miksi Hän sallii näiden muiden olentojen sitten sekoittavan pakkaa? Miksi Hän loi nämä kaikki muut henkimaailmat? Taas vain ihmisten kiusaksi?

Tässä keskustelussa on puhuttu vain lähinnä teologisista lähtökohdista, eikä ole menty aiheisiin, kuten: tiede vs. uskonto tai evoluutio vs. kreationismi. Ne toki ovat mielenkiintoisia aiheita, mutta minun ei sieltä edes tarvitse alkaa etsimään todisteita Jumalan olemattomuuden tueksi, koska jo pelkästään tämä kysymys Jumalasta itsestään on mätä. Miksi sitten otan kantaa näihin asioihin? Siksi, koska _uskon_, että uskonnoista on enemmän haittaa, kuin hyötyä. Olen kehityksen kannattaja, niin yksilö- kuin yhteiskuntatasollakin. Aina tulee pyrkiä eteenpäin, kehittyä, kerätä ja jakaa tietoa, auttaa muita ja pyrkiä hyvyyteen. Uskonto on kehityksen vihollinen.

-MM

Jos Jumala ei olisi luonut ihmisiä, kuinka moni joutuisi helvettiin?

Tähän kysymykseen vastaavan ei tarvitse olla matematiikan professori, mutta kuitenkin annan vastauksen, koska jatkuvasti törmään ihmisiin, jotka eivät ole tekemisissä järjen kanssa. Yhtään ihmistä ei joutuisi helvettiin, jos yhtään ihmistä ei olisi olemassa.

Miksi sitten Jumala loi ihmiset?

Muslimi sanoisi: "Jumala loi ihmiset palvelemaan itseään, vaikkei tarvitse heiltä mitään." Vastasiko se kysymykseen? Ei vastannut. Jos minä ottaisin palvelijan, jolle ei olisi mitään käyttöä, niin kyllä minulta edelleen tivattaisiin syytä moiseen. Kristinusko antaa myös jotain epämääräisiä vastuksia tähän mielestäni erittäin keskeiseen kysymykseen, kuten "Ihminen on luotu täyttämään maa" tai "Jumala loi rakkaudelleen kohteen". Miksi maa piti sitten luoda? Tai ylipäänsä mitään? Oliko Jumalalla tylsää? Jos Jumalla oli tylsää, Hän pitää väkivaltaviihteestä. Tosin Jumala ei ehkä ymmärrä, että Hän loi todellisia olentoja, eikä tunteettomia nukkeja.

Miksi Jumala loi pahat ihmiset?

Itse lukeudun heihin. Puhun Jumalaa ja uskontoja vastaan, en usko Jeesukseen, enkä pyhään henkeen, en Allahiin, Thoriin, Baaliin tai niihin miljooniin muihin, joita ihmisillä on ollut aina ihmiskunnan alkuhämäristä näihin päiviin asti. Enkä todennäköisesti usko niihin seuraaviin, jotka tulevat näiden jälkeen. Ainakin 3,5 miljardin ihmisen mukaan (muslimit, kristityt), minun tulevaisuuteni maanpäällisen elämän jälkeen ei näytä kovin hyvältä. Minä joudun helvettiin. Onneksi en joudu olemaan siellä yksin. Helvetissä on kanssani takuulla miljardeja ihmisiä, joiden syntinä on esimerkiksi epäusko Jeesukseen. (Tosin Raamatun mukaan vielä varmemman aitiopaikan helvetistä saa kun ei usko pyhään henkeen.) Mukana on myös vastasyntyneitä ja pikkulapsia, jotka ovat kuolleet ennen kastetta. Onhan heille oikein ikuinen kärsimys, koska kantavat perisynnin raskasta taakkaa, jonka Aatami ja Eeva, tuo munasillaan niityillä kirmaava hippipariskunta on meille langettanut. Thank you, cocksuckers!

Mutta se on minun vapaa tahtoni, joka minut sinne ikuisiin liekkeihin ajaa!

Me ihmisethän olemme erilaisia! Saitko sinä ennen syntymääsi valita, millainen sinusta tulee? Saitko valita itsellesi sellaisen vapaan tahdon, jolla pääsee taivaaseen? Saitko valita siten rakentuvat aivot, että ne käsittävät Jumalan ja uskonnon loogisena asiana? Miksi Jumala loi ihmisistä erilaisia? Miksi se loi meille "vapaan tahdon"? Jos olisimme robotteja, jotka automaattisesti uskoisivat oikeaan Jumalaan (mikä se niistä nyt olisi?), niin eihän kenelläkään olisi hätää ja kaikki pääsisivät taivaaseen viettämään ikuisuutta. Jumala myös tietää luomishetkellä kaikkitietävänä, että kumpaan paikkaan ihminen joutuu, taivaaseen vai helvettiin, joten miksei Hän vain luo kaikista "hyviä"?

Mitä Jumalle jää käteen tästä kaikesta? 2 karsinaa: taivas ja helvetti! Ikuisuuden Jumala joutuu kiduttamaan meitä syntisiä helvetissä, juottaen kiehuvaa vettä ja polttaen liekeillä ja toisessa vuorossa viihdyttämään juhlarahvasta taivaan puolella. Mukavaa vaihtelua. Millainen olento tällaista haluaa? Koska tämähän tulee teidän joidenkin mukaan olemaan lopullinen päämäärä ja ikuisuus, niin miltä teistä tuntuu, kun lähimmäiset kärsivät helvetissä ja itse nautitte taivaan antimista vain, koska Jumala on niin määrännyt? Ottaako Jumala teiltä tällaiset muistot ja tunteet pois?

Jumala itse on vastuussa kaikesta! Hän on kaikkivoipa, joten voisi muuttaa pahat ihmiset hyviksi! Jumala voisi luoda kaikki ihmiset alusta pitäen hyviksi ja uskoviksi, mutta ei tee sitä! Miksi? Jos pidetään edelleen kiinni Jumalan olemassaolosta, niin vastaus on selvä: JUMALA ON MAAILMANKAIKKEUDEN KAMMOTTAVIN HIRVIÖ! Vai oliko Saatana se paha jätkä? Kuka loi Saatanan? Kuka voi lopettaa vanhan vihtahousun toimet milloin haluaa? Kaikkivoipa Jumala tietenkin! Mutta ei tee sitä? Miksi? MIKSI? Itse anna tähän hyvin yksinkertaisen vastauksen:

Jumalaa ei ole olemassa




-MM