IRC-Galleria

Oon tässä jo tammikuusta asti miettiny,että voiko oikeesti ihmisiin luottaa.
Mää en ainakaan oo voinu luottaa varmaa 4 kuukauteen.
Joskus vaan miettii et minkälaisia ne "oikeat kaverit" oikeesti sitte on?
Vai sanotaanko niitä vaan "oikeiksi kavereiksi"?
Pitäskö niitten välittää vai "välittää",
ymmärtää vai "ymmärtää"
pitää yhteyttä vai "pitää yhteyttä",
kysellä mukaan juttuihin vai "kysellä mukaan juttuihin",
olla oikeasti kaveri vai "olla oikeasti kaveri"?

Mun mielestä se ei mee silleen että jos seurustelet jonkun kanssa,niin sulla ei oo aikaa kavereille.
Ja "kaverit" taas "angstaavat" tosta etteivät pitele yhteyttä (muutako jos on aivan pakko) ja pitävät omaa kivaa omalla kaveri porukalla.
Ei siinä ettäkö se haittais mua enään,mutta ois se kumminki kiva jos ois ees yksi semmonen kaveri johon vois luottaa (muutako poikakaveri). Mutta se on varmaan liikaa pyydetty toikin...

Sitten oon myös sitä ihmetelly et kaikki "kavereitten" menot (mökki reissut yms...),oon kuullu joltakin muulta kaverilta jolle on kans tehty samalla lailla. Ei ole kysytty porukkaan mukaan,valehdeltu että ollaan kotona, soitetaan,niin hupsista ollaanki mökillä...
Sitten jos ite on menossa johonki mökille/ajelemaan jonnekkin,niin kyllä sitten voidaan olla niin kavereita ja kyytiä pummissa. säälittävää.

Ainoa asia,mitä mää en tässä koko "jutussa" nää on se,että miksei voi tulla sanomaan päi naamaa jos ei oikeesti kiinnosta "seura" enään,tai häpeää toista. Ja se kun pitää valehdella.

Joo,jotku vois varmaa ehkä miettiä,tai jotku kyllä tietääki et kenestä kirjotin. En vaa oikeesti enää jaksa mitää tämmöstä, tai siis en oo kyllä jaksanu ku ei oo jaksanu enää ees kiinnostaa kaikki valheet jne... Ehkä se vaan on sitte silleen että aika ja uudet kaveri porukat muuttaa noi paljon ihmisiä...
Onneks mullon Tiitus,ei se tosin kavereita korvaa,mutta...

Muistan kun pieninä poikina ulkona leikittiin.
Muistan kun ilman huolia hauskaa me pidettiin.
Nyt solmiot kauloissansa kaverit kulkee vaan.
Ne kai kasvoi aikuisiksi,
ei ne enää mua moikkaakaan.

Muistan kun nuorina poikina kimpassa kuljettiin.
Muistan kun aamuun asti kaljaa kiskottiin.
Nyt ravintolassa hieman olutta maistellaan.
Sitten suoraan kotiin,
hauskaa oli taas, eikös vaan!

Musta ei kai ikinä taida aikuiseksi olla,
enkä sitä halua.
Mä vain tahdon pitää hauskaa!
Mä en kai ikinä taida aikuiseksi kasvaa,
enkä sitä halua,
mä vaan kuljen pilke silmäkulmassa!

Musta ei kai ikinä taida aikuiseksi olla,
enkä sitä halua.
Mä vain tahdon pitää hauskaa!
Mä en kai ikinä taida aikuiseksi kasvaa,
enkä sitä halua,
mä vain kuljen pilke silmäkulmassa!

Kaverit ois kivoja.

MIKSI kukaa ei ikinä puhu mulle x'o?

vitu en mä ny teit kelannu syödä heti kättelys.

¤Oletko koskaan miettinyt, että ketkä sinua oikeasti pitävät kaverinaan tai ystävänään?
¤Ketkä ovat aitoja ystäviäsi, eivätkä ystäviä vain silloin, kuin ketään muita ei ole enään jäljellä, tai muut eivät ole vain tavoitettavissa?
¤Keitä oikeasti kiinnostaa miten sinulla menee, tai miten oikeasti voit?
¤Ketkä kuuntelevat sinua?
¤Ketkä iloitsevat ja surevat kanssasi, eivätkä vai pyöri oman navansa ympärillä, ja etsi silloin sinulta lohtua, kun muilta sitä ei enää saa?
¤Ketkä kysyvät välillä sinunkin kuulumisia oma-aloitteisesti, eivätkä vain vastakysymyksenä, koska se on tapa, ja myös kohteliasta?
¤Ketkä pysyvät rinnallasi, vaikka tekisit mitä tahansa?
¤Ketkä seisovat rinnallasi oli sinulla sitten hyvä tai huono päivä?
¤Ketkä jaksavat kannustaa sinua loppuun saakka sanomatta, että sinusta ei ole siihen?
¤Keihin voit oikeasti luottaa?
¤Ja ketkä seisovat silloinki rinnallasi, kun sinulla todetaan sairaus mistä et voi parantua?
¤Ketkä tarkoittaa oikesti sitä ku sanovat:"oot mulle kaikki kaikes."

Kai muistat sen kun ensi kerran kohtasin sut
Kaikkee vannottiin, luvattiin ja suunniteltiin.
Suurin silmin niin me kauaksi katsottiin
Eikä uskottu että joskus kävisi niin
Että tiemme näin kulkisi toisia päin
Mä luulin, että tie ei meille liian kapea oo

Niin maailma muuttuu niin
Vaikken uskonut, että muuttuu usko ihmisiin
Ja yksin jäin, keskelle kaikkea jäin.
Poissa ystävyys vain tyhjyys käsissäin,
Ja kanssa tyhjyyden katkerien kyynelten
Me hyvästeltiin ja kaikki kaunis poissa on.

Niin paljon me teihin luotettiin,
Uskottiin ja rakastettiin, ja kun mä selkäni
Käänsin pois, iskit puukon mun unelmiin.

Niin paljon me teihin luotettiin,
Kanssas kyyneleet vaihdettiin,
Kai joku pyyhkii puukon sun matkallas
Jonka iskit mun unelmiin

Niin, maailma muuttuu niin vaikka pahalta tuntui
Se kaikki mennyttä on, ja helpompaa
Meille kaikille helpompaa on kun erottiin
Ja voin kaiken unohtaa
Ja sylini on sulle avoinna kuin silloinkin
Kun ensi kerran kauan sitten kohdattiin

Niin paljon me teihin luotettiin,
Uskottiin ja rakastettiin, ja kun mä selkäni
Käänsin pois, iskit puukon mun unelmiin.
Niin paljon me teihin luotettiin,
Uskottiin ja rakastettiin, ja kun mä selkäni
Käänsin pois, iskit puukon mun unelmiin.

joo missä te kaikki ootte ku teit tarvis?

RIPPIJUHLAT OHI !

viimene viaras lähti täält kaheksalta 8)) <3

siel konfirmaatios, siunauksen aikaa repesin siel alttaril >__>

se leipä oli hyväääää~

miida ehdotti et oisin antanu viinin söpöstianille 8)

söpöstian ehdotti et oisin kaatanu viinin lattialle.

tyydyin viemää sen pois.

joo iha hauskaa oli.

Grillasin tänään juhannuksen kunniaks Sepon ja Ismon kanssa. Sit sinne tuli kans Ulla ja Adolf. Meil oli tosi kivaa. Ihanaa, kun on tommosii babej mul. ;)
Tosiystävät ikuisesti. <3


Not.