Mulla on ikävä kaveleita ja kaikkia... Tekiis mieli tekiä jottai kivvaaja mieltä piristävvää. Vaa ei oo oikee kettää seurraa... Mikaki vaa pellaa nuita idioottipelejänsä. Eilennki meni nii masennellessa ja tuskaillessa ja ties mitä paskaa...
Kurrrjaa...
Kaikki luulee et kyl se Terhi pärjää,
et kaatakaamme vaa kaikki paska Terhin niskaan
ja silti se vaa hmyilee koko elämänsä loppuun asti.
Kukaan ei oo koskaan aidosti välittänyt musta,
ollut mun ystävä, ollut mun tukena.
Te näätte mun hymyilevän tai te näätte mut vihasena,
mutta koskaa ette tajuu kuinka paljon muhun oikeasti sattuu.
Mä en jaksa, enkä edes halua enää IKINÄ kuulla että " Terhi oot mun paras ystävä " tai " Terhi mä rakastan sua ".
Mä en TODELLAKAAN TAHDOenää koskaan kuunnella ku joku sanoo rakastavansa, kertoo siit et ollaan aina yhdessä ja että se rakastaa mua ikuisesti, et millast olis ku oltais kauan yhdes, ku se toinen haaveilee lapsist tai yhteisest asunnost.
Mä en vaan jaksa enää. Jokanen ihminen on särkeny mun sydäntä liikaa.
Ja hei, kaatakaa vaa lisää sitä kurapaskaa mun niskaan.
Siitähän mä tykkään.
Älkää vittu väittäkö et välitätte musta, ku ette kuitenkaa välitä.
Kai muistat sen, kun ensi kerran kohtasin sun.
Kaikkee vannottiin, luvattiin ja suunniteltiin.
Suurin silmin niin me kauaksi katsottiin,
Eikä uskottu, että joskus kävisi niin,
Että tiemme näin kulkisi toisia päin.
Mä luulin, että tie ei meille liian kapea oo.
Niin, maailma muuttuu niin,
Vaikken uskonut, että muuttuu usko ihmisiin.
Ja yksin jäin, keskelle kaikkea jäin,
Poissa ystävyys, vain tyhjyys käsissäin.
Ja kanssa tyhjyyden katkerien kyynelten,
Me hyvästeltiin ja kaikki kaunis poissa on.
Niin paljon me teihin luotettiin,
Uskottiin ja rakastettiin,
Ja kun mä selkäni käänsin pois,
Iskit puukon mun unelmiin.
Niin paljon me teihin luotettiin,
Kanssas kyyneleet vaihdettiin.
Kai joku pyyhkii puukon sun matkallas,
Jonka iskit mun unelmiin.
Niin, maailma muuttuu niin, vaikka pahalta tuntui.
Se kaikki mennyttä on, ja helpompaa,
Meille kaikille helpompaa on, kun erottiin
Ja voin kaiken unohtaa.
Ja sylini on sulle avoinna kuin silloinkin,
Kun ensi kerran kauan sitten kohdattiin.
Niin paljon me teihin luotettiin,
Uskottiin ja rakastettiin,
Ja kun mä selkäni käänsin pois,
Iskit puukon mun unelmiin.
Niin paljon me teihin luotettiin,
Kanssas kyyneleet vaihdettiin.
Kai joku pyyhkii puukon sun matkallas,
Jonka iskit mun unelmiin.
Niin paljon me teihin luotettiin,
Uskottiin ja rakastettiin,
Ja kun mä selkäni käänsin pois,
Iskit puukon mun unelmiin.
Niin paljon me teihin luotettiin,
Kanssas kyyneleet vaihdettiin.
Kai joku pyyhkii puukon sun matkallas,
Jonka iskit mun unelmiin.