Lähestyvän vapun kyseenalaiseksi kunniaksi lyhyt oppitunti suomen kielen ilmaisusta olla päissään.
Toisin kuin kännissä, jurrissa, hiprakassa tai tuiterissa ilmaisu päissään sisältää aina omistusliitteen eli possessiivisuffiksin.
Minä olen päissäni
Me olemme päissämme
Sinä olet päissäsi
Te olette päissänne
Hän on päissään
He ovat päissänsä (päissään)
Muotoa päissään käytetään siis vain kolmannesta persoonasta (hän/se, joskus myös he) puhuttaessa.
Esim.
Matti oli päissään eilen. Hän on ollut päissään joka juhlissa.
Koska ilmaisu vaatii aiemmin mainitun possessiivisuffiksin, ja sana päissä on jo itsessään monikkomuotoinen, taivuttaminen ei ole aivan helppoa. Varsinkaan, ellei hallussa ole vielä edes peruskoulun äidinkielen oppimäärää.
Siispä suosittelen jättämään päissään olemisen vaikkapa ylioppilaille.
Jo muutaman vuoden ovat kielenhuoltajat olleet huolissaan kansalaisten tavasta aloittaa lause eli-sanalla.
Eli me ollaan Tampereelta.
Eli mun nimi on Matti.
Joidenkin mielestä eli on ilmeisesti liian lyhyt, koska hiljalleen on yleistynyt pitempi alkurepliikki joo eli.
Joo eli meille tuli keikka tuonne Hervannan suunnalle.
Joo eli mä tein esitelmän karhusta.
Edellä mainitut ovat yleisiä pääasiassa puhutussa kielessä, mutta myös kirjoitetussa tekstissä ovat alkusepustukset hälyttävästi lisääntyneet. Seuratkaapa vaikka IRC-Gallerian käyttäjien kyselyitä.
Vai mitä et munamies on paras?
Vai mitä et mä leikkaan mun hiukset?
Vai mitä on sinänsä ihan kelpoa suomea. Sen paikka vain ei ole lauseen alussa, vaan lopussa.
Kumpi otsikon lainasanoista on mielestäsi järkevämpi tai tarpeellisempi?
Blogaus-sanan käyttöä voi perustella ainakin sillä, ettei sille ole vakiintunutta suomenkielistä vastinetta. Blogaus on myös lyhyempi sana kuin samaa tarkoittava puoliksi lainasana blogimerkintä.
Entä addata? Sille on suomen kielessä selkeä ja tunnettu vastine lisätä. Addaaminen ei ole suomalaista lisäämistä yhtään lyhyempi ilmaisu edes! Havaintojeni perusteella sen käyttäjät eivät myöskään ole Amerikkaan muuttaneita siirtolaisia, joten perinteistä fingelskaakaan se ei ole.
Ikä on se määrä vuosia, jonka henkilö on elänyt. Ja syntymävuosi on se vuosi, jolloin henkilö on syntynyt. Syntymävuoden voi lyhentää muotoon -89 poistamalla vuosiluvusta kaksi ensimmäistä numeroa (siis tuhannet ja sadat).
Ihmisen ikä voi olla 90 ja tällöin syntymävuosi on 1920 (tai lyhyemmin -20). Jos taas syntymävuosi on -90, henkilö on nyt (vuonna 2010) iältään 20.
Sellainen huomio on tullut tehtyä, että kysymysmerkki on saanut aivan uuden käyttötarkoituksen. Sitä käytetään vastauksen perässä osoittamassa vastaajan epävarmuutta asiassa.
Esimerkki 1:
- Oletko loukannut ystävääsi tällä viikolla?
- Ööö... En varmaankaa?
Mielenkiintoista. Saa nähdä, nouseeko tapa nuorten kiertävistä kyselyistä ja pikaviestikeskusteluista kuinka yleiseksi, ja kuinka Kotimaisten kielten tutkimuskeskus sekä suomen kielen ystävät asiaa mahtavat kommentoida.
Hmm... Perinteisesti epävarmuuden merkkinä on käytetty kolmea pistettä. Nyt niitä käytetään vähän siellä sun täällä. Onkohan kolmen (ja kahden) pisteen yleistyminen ja holtiton käyttö ajanut käyttämään kysymysmerkkiä... Normaalin kysymyslauseista tutun kysymysmerkin käyttäminen myös vastauksessa saattaa sekoittaa lukijaa entisestään. Kuinka olisi käännetty kysymysmerkki? Se voisi toimia¿
Vai ovatkohan seuraavat käyttötavat olleet vaikuttamassa esimerkin 1 mukaiseen kysymysmerkin käyttöön...
__
Kysymysmerkki ilmaisee epävarmuutta uutisotsikoissa. Tämäkin tapa on tuntunut yleistyvän.
Tässä tapauksessa saa minun puolestani kielitoimisto ärähtää rumasti. Tuonhan voi ilmaista aivan selvästi näinkin: "Konsertti joudutaan ehkä perumaan artistin sairastuttua!" Tai jos välttämättä halutaan kysymyslause otsikkoon: "Joudutaanko konsertti perumaan artistin sairastuttua?
__
Kolmas tapa käyttää kysymysmerkkiä epävarmuuden merkkinä on se, jota tunnustan itse eniten käyttäväni: luettelossa epävarmojen tietojen perässä.
Esimerkki 3:
Osallistujat
- Mikko
- Matti
- Pekka
- Jorma ?
- Erkki
Tässä siis kysymysmerkki kertoo, ettei Jorman osallistuminen ole vielä varmistunut. Virallisissa listoissa suositeltavampaa on varmasti luetella epävarmat tiedot oman väliotsikkonsa alle, tai erottaa ne jollakin selkeällä graafisella taikka typografisella keinolla.
Minusta on hirveää katsoa, kun jossain on vaikka 15-vuotias tyttö tai poika, joka kirjoittaa: must on iha hirveet kattoo ku jossai on vaik 15 vuotias tyttö ja poika. sit se tyttö halaa sitä poikaa iha rakastuneen ja se jätkä vaa kääntääo pään ja katto sen frendei päi ja sen ilme o just sellane et 'jes tänää saa pilluu, et millää muul ei oo välii' ja meitsin tekee pahaa ku oon jätkie kaa ja puhutaa joistai muijist ja sit ku ne saa kuulla et joku o kuses siihe nii heti aletaa arvostelee.. ''se o ruma, lauta, liia läski, liia laiha, hyvä perse mut vitu ruma'' mua oikeesti ärsyttää tollane, ku varsinki sit ku se muija saa kuulla nii sit tulee himmee teini angst.. mut tälläst tää nykyajan ''rakkaus'' on..
jos tämä pisti sinut miettimään , kopioi tätä blogiisi !
Tämä pani minut miettimään, ja kopioin siksi tämän blogiini. Lisää äidinkielen opetusta peruskouluun... Eiku häh?! :D
kaks tyttöö leikki hiekkalaatikol päiväl ,
sit ne löys siit pihalt nuken !! no sit ne tytöt otti sen
ja meni kotii leikkii sillä. yöllä ku ne tytöt oli menos
nukkuu ni se nukke heräs henkii ja vittu puri silt toiselt
jalan irti sit se toine lähti juoksee pois ni se nukke
otti sen kii ja repi silt hiukset ja korvat pois
sitte niitten äiti kuuli kiljuntaa sillo ja meni kattoo
mitä tapahtuu ja se nukke hyppäs sen niskaa ja
katkas silt vittu koko selän ja sit ne kaikki kuoli !
VITTU SULLEKKI KÄY NII JOS ET NYT KOPIOI TÄTÄ
30 SEKUNNIS BLOGIIS !